:: wikimiki.org ::

Variksenmarja

Variksenmarja

Variksenmarja (Empetrum nigrum) eli kaarnikka on matala ikivihreä varpukasvi, joka kuuluu kanervakasvien (Ericaceae) heimoon. Variksenmarjat kasvavat sekä kankailla että rämeillä koko Suomessa. Lapissa se kasvaa myös tuoreissa ja lehtomaisissa metsissä sekä tuntureilla. Variksenmarjasta on olemassa kaksi eri alalajia, joista pohjanvariksenmarja (Empetrum nigrum subsp. hermaphroditum) on yleisempi maamme pohjoisosissa ja (etelän)variksenmarja (Empetrum nigrum subsp. nigrum) puolestaan etelämpänä. Pohjanvariksenmarja on tavallisimmin yksikotinen (heteet ja emit ovat samassa kasvissa), ja sen tunnistaakin siitä, että marjojen tyvellä on kuihtuneiden heteiden jäänteitä. Se marjoo runsaammin kuin eteläisempi kaksikotinen lajitoverinsa, jolla vain emiyksilöt tuottavat marjoja.

Esiintyminen

Variksenmarjalla on tiheä versosto ja neulasmaiset reunoilta kiertyneet pienet lehdet sietävät kuivuutta ja selviävät talvesta vähäisenkin lumipeitteen turvin palentumatta. Lehtihankoihin muodostuvat vaaleanpunaiset pienet kukat, joista kehittyvät kiiltävän mustat mehevät luumarjat. Marjojen keskusta on painunut sisäänpäin. Tuulipölytteisyys varmistaa lähes säännöllisen runsaan sadon joka vuosi.

Käyttö ravintona

Pohjanvariksenmarjan marjat ovat suurempia, ja mehukkaampia, mistä syystä variksenmarja on ollut pohjoisessa paljon arvostetumpi metsämarja kuin etelässä, jossa sitä juurikaan ei hyödynnetä. Pohjoisessa kasvia on nimitettykin arvokkaammin kaarnikaksi. Kanalinnuillekin marjat kelpaavat mieluusti, mutta varikset eivät nimikkomarjansa mausta välitä. Marjan nimitys tarkoittaakin, että marja kelpaa vain variksille eli ei kenellekään. Tämä on kuitenkin väärä oletus. Mustikan, juolukan tai mustaherukan kanssa yhdessä käytettynä variksenmarja sopii hyvin mehuihin, viineihin ja marjaruokiin, ja se onkin tullut viime vuosina entistä suositummaksi. Pohjoisen kansoille variksenmarja on ollut kautta aikojen tärkeä marja, jota on sekoitettu kaikenlaisiin ruokiin aina lihakeitosta lähtien. Korkeahkon C-vitamiinipitoisuutensa vuoksi variksenmarjaa on käytetty myös keripukin ehkäisyyn. Luokka:Variksenmarjat

Varpu

Varpu on puuvartinen, tyvestä haarova, korkeintaan puoli metriä korkea kasvi. Tätä suurempi monihaarainen puuvartisen kasvi on pensas. Varvut eivät muodosta taksonomisesti yhtenäistä ryhmää, vaan luokittelu perustuu niiden kasvutapaan. Luokka:Kasvitiede

Kanervakasvit

Kanervakasvit (Ericaceae) on Ericales-lahkoon kuuluva kasviheimo.

Luokittelu

Kanervakasveihin kuuluvat seuraavat suvut:
- Andromeda - suokukat
- Arctostaphylos - sianpuolukat
- Calluna - kanervat
- Cassiope - varpiot
- Chamaedaphne - vaiverot
- Erica - kellokanervat
- Gaultheria - salalit
- Kalmia - kalmiat
- Loiseleuria - sieliköt
- Phyllodoce - kurjenkanervat
- Pieris - kellovaiverot
- Rhododendron - alppiruusut
- Vaccinium - puolukat Luokka:Kanervakasvit ko:진달랫과 ja:ツツジ科

Räme

Räme on suotyyppi jossa kasvaa valtapuuna mäntyjä ja kenttäkerroksessa varpuja. Suomen soista noin puolet on rämeitä. Rämeet ovat kuivahkoja ja vähäravinteisia soita. Puustona on harvakseltaan kasvavia kitukasvuisia mäntyjä. Kenttäkerroksen kasveja ovat suopursu, variksenmarja, kanerva, vaivaiskoivu, karpalo ja juolukka. Muita tyypillisiä kasveja ovat rahkasammalet, kihokki ja tupasvilla. Luokka:Maantiede

Suomi

Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.

Historia

:Pääartikkeli: Suomen historia Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina. Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä. Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917. Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.

Hallinto ja politiikka

:Pääartikkeli: Suomen politiikka Suomen politiikka Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä. Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin. Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.

Valtion aluehallinto

:Pääartikkeli: Suomen läänit Suomen läänit Suomen läänit Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi. Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.

Paikallishallinto

: Pääartikkeli: Suomen kunnat Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen. Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.

Paikallinen aluehallinto

: Pääartikkeli: Suomen maakunnat Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein. Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä. Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.

Maantiede

:Pääartikkeli: Suomen maantiede

Metsät

Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.

Vesistöt

Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne. Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.

Maastonmuodot

Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.

Talous

Haltitunturi Pääartikkeli: Suomen talous Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi. Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.

Matkailu

Yhdysvallat Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.

Väestö

Pääartikkeli: Suomen väestö Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.

Etniset ryhmät

- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 % :Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä

Maahanmuutto ja maastamuutto

Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Väestön kielet

Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5 % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin. Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää: (lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])

Uskonnot

Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan. Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Terveys

Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.

Koulutus

Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua. Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.

Kulttuuri

Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi. Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia. savolaiset]]

Urheilu

Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo. 1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.

Kirjallisuus

jalkapalloilijoista :Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.

Musiikki

:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.

Taide

:Pääartikkeli: Suomen taide Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.

Juhlapäivät

Katso myös

- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito

Aiheesta muualla

- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]

Lähteet

- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus] Luokka:Suomi ms:Finland zh-min-nan:Suomi [[got:

Lappi

:Lappi-sanalla on muitakin merkityksiä. Katso Lappi (täsmennyssivu). Lappi (saamen kielellä Sápmi, ruotsin kielellä Lappland, norjaksi Finnmark, venäjäksi Кольский; Kolski) on saamelaisten perinteinen asuinalue. Suomen Lapin kunnissa paitsi Utsjoella saamelaiset ovat vähemmistö. Nykyään Lappi kattaa pohjoisosat Ruotsista, Suomesta, Norjasta ja Venäjän Kuolan niemimaan. Lappi oli myös Ruotsin historiallinen provinssi. Lappi jakaantuu neljän eri maan hallinnollisten alueiden kesken:
- Ruotsin Norrbottenin lääni
- Norjan Finnmarkin maakunta
- Suomen Lapin maakunta ja Lapin lääni
- Venäjän Murmanskin alue

Murmanskin alue
Saamelaiskielten puhuja-alueet

Suomen osa Lapista muodostaa Lapin läänin ja vuoden 1997 lääniuudistuksen jälkeen myös Lapin maakunnan.

Katso myös

- Pirkkamiehet

Kanalinnut

- Isojalkakanat (Megapodidae)

- Hokkokanat (Cracidae)

- Aitokanat (Phasianidae)

- Metsäkanat (Tetraonidae) Suomessa esiintyvät kanalintujen (Galliformes) heimot ja niiden lajit

Aitokanat (Phasianidae)

- Fasaani - Phasianus colchicus
- Peltopyy - Perdix perdix
- Viiriäinen - Coturnix coturnix

Metsäkanat (Tetraonidae)

- Kiiruna - Lagopus muta
- Metso - Tetrao urogallus
- Pyy - Bonasa bonasia
- Riekko - Lagopus lagopus
- Teeri - Tetrao tetrix Luokka:Kanalinnut ja:キジ目

Mustikka

Mustikka (Vaccinium myrtillus) on puolukoiden sukuun (Vaccinium) kuuluva kanervakasvi (Ericaceae).

Yleiskuvaus

Mustikka on 10 - 50 cm korkea kesävihanta varpu. Marjat ovat tavallisesti harmaansinisen vahan peittämiä, mutta toisinaan näkee myös tummia vahattomia marjoja. Mustikka on tuoreiden kangasmetsien laji. Mustikka kukkii toukokuusta heinäkuuhun ja marjoo heinäkuusta jopa lokakuulle kasvupaikasta riippuvasti. Marjominen riippuu suuresti ilmasto-olosuhteista: pölyttäjistä sekä alkukesän pakkasista. Kukat ovat kellomaisia sinertävän punaisia ja hallanarkoja. Mustikka pudottaa soikeat lehtensä talveksi.

Levinneisyys

Mustikkaa on viljalti Pohjois-Euroopan ja Aasian subtrooppisella ja etenkin subarktisella vyöhykkeellä. Mustikkaa tavataan myös Pohjois-Amerikassa, mutta sen globaalinen lajinmääritys on kesken.

Ravintokäyttö

Mustikan marjoissa on hyvin vähän hedelmähappoja. Sen sijaan niissä on runsaasti A- ja B-vitamiinia, mangaania, kuituja sekä flavonoideja. Ne ovat myös hyviä C-vitamiinin, magnesiumin ja kalsiumin lähteitä. Mustikan marjoissa on myös runsaasti sakkaroideja. Mustikanlehti on oivallinen teeaines. Mustikoista voi valmistaa myös mustikkapiirakkaa.

Muu hyötykäyttö

Mustikan atsoväriaine on kemiallinen happamuuden osoitin eli pH-indikaattori. Mustikkaa käytetään myös kasvivärjäyksessä, esim. lihan leimauksessa.

Marjatalous

Mustikka on jo makunsa, värinsä ja muiden ominaisuuksiensa vuoksi Suomen tärkeimpiä luonnonvientituotteita. Mustikkaa voi Suomessa poimia verottomasti myyntiin. Mustikanpoimintaan on kehitetty erilaisia keruuvälineitä kuten poimureita ja haravia. Mustikkaa on jalostettu myös puutarhakasviksi pensasmuotoisena. Tämän taloudellinen merkitys on kuitenkin vähäinen.

Katso myös

- Pensasmustikka

Linkkejä

[http://www.fineli.fi/food.php?foodid=442&lang=fi Mustikan ravintoarvot] Luokka:Vaccinium ja:ブルーベリー

Juolukka

Juolukka (Vaccinium uliginosum) on puolukoiden sukuun (Vaccinium) kuuluva kanervakasvi (Ericaceae). Juolukka ei nimestään huolimatta ole sekoitettavissa puolukkaan, mutta mustikkaan kyllä. Satunnainen marjastaja ei välttämättä huomaa eroa mustikan ja juolukan välillä, ellei maista. Mustikasta juolukan erottaa vaaleampien versojen ja "rikkinäisemmän" pään perusteella, kun mustikka on ympäriinsä tasainen, on juolukassa havaittavissa ristin muotoinen pääty. Juolukka ei ole myrkyllinen. Helpoiten juolukoita löytyy kosteilta metsäisiltä soilta, eli rämeiltä. Luokka:Vaccinium ko:들쭉나무

Mustaherukka

Mustaherukka (Ribes nigrum) on herukoiden sukuun kuuluva yksikotinen pensas.

Yleiskuvaus

Mustaherukka on 1 - 1,5 metriä korkea pensas. Lehtilapa on 6 - 10 cm leveä ja 3 - 5 -liuskainen. Lehti on päältä kalju ja alta karvainen. Lehtien liuskan ovat suippoja. Mustaherukan kukinto on on nuokkuva monikukkainen terttu. Kukan tukilehti on huomattavasti lyhyempi kuin kukkaperä. Kukat ovat kaksineuvoisia ja väriltään punertavan tai ruskehtavan vihreitä. Verhiö on karvainen ja keltanystyinen. Terälehdet ovat verholehtiä lyhyempiä. Kukkapohjus on kellomainen. Hedelmä on halkaisijaltaan 6 - 12 mm ja väriltään tavallisesti musta, mutta myös vihreähedelmäisiä yksilöitä tavataan. Hedelmä on syötävä.

Levinneisyys

Mustaherukka on euraasialainen laji. Sen levinneisyysalue ulottuu Britteinsaarilta Itä-Aasiaan. Euroopassa sitä tavataan kaikkialla Välimeren maita, Islantia ja aivan pohjoisimpia tundraseutuja lukuun ottamatta. Suomessa mustaherukkaa on koko maassa, mutta aivan pohjois-Lapissa se on harvinainen.

Elinympäristö

Mustaherukka suosii kosteahkoja savi- ja humuspitoisia kasvupaikkoja. Yleisimmillään se on lehtokorvissa ja puronvarsilehdoissa, jokien ja purojen varsilla ja vesistöjen lähellä. Mustaherukka pitää ravinteikkaasta maasta ja viihtyy sekä aurinkoisessa että puolivarjoisessa kasvupaikassa.

Viljely

Suomessa suosituimpia lajikkeita ovat Öjebyn, Melalahti ja Mortti. Keskisato vuodessa on noin 3000 kiloa hehtaarilta. Jos pensaita leikataan joka vuosi, niitä ei tarvitse tukea. Luokka:Herukat

Mehu

Mehut ovat erilaisista hedelmistä, marjoista tai kasviksista tehtyjä juomia, joissa ei ole hiilihappoa kuten virvoitusjuomissa. Mehua valmistetaan yleensä puristamalla, mutta kotioloissa mehua voidaan valmistaa myös höyrystämällä marjoja mehumaijalla. Elintarvikelainsäädännön mukaan mehuina markkinoitavissa tuotteissa on oltava vähintään 35 painoprosenttia täysmehua.

Katso myös

- Mansikkamehu
- Mehumaija Luokka:Juomat ja:ジュース

C-vitamiini

C-vitamiini on yksi ihmisen tarvitsemista vesiliukoisista vitamiineista. C-vitamiini tunnetaan myös nimellä askorbiinihappo. Askorbiinihappo on optisesti aktiivinen yhdiste. C-vitamiini on askorbiinihapon L-enantiomeeri. Ihminen on yksi harvoista eläimistä, joille askorbiinihappo on vitamiini; monet eläinlajit (esim. koirat) pystyvät itse syntetisoimaan C-vitamiinia. C-vitamiinin tarve ja puutostaudit on ollut tunnettua jo kauan ennen itse vitamiinin tunnistamista. Löytöretkien aikaan 1700-luvulla alettiin tuntea tuoreiden vihannesten ja hedelmien hyödyt keripukin ehkäisyssä.

C-vitamiini elimistössä

C-vitamiinilla on elimistössä useita eri tehtäviä, joista monet liittyvät sen kykyyn pelkistää muita aineita (eli toimia antioksidanttina). Se edistää mm. kalsiumin ja ei-hemiraudan (kasviksista ja maitotuotteista saatavan raudan) imeytymistä, ehkäisee rasvahappojen sekä A- ja E-vitamiinin hapettumista, on välttämätön B₁₂-vitamiinin ja foolihapon imeytymisessä, vaikuttaa steroidihormonien synteesiin ja sappisuolojen muodostumiseen kolesterolista ja ehkäisee nitrosoamiinien muodostusta. Kudokset tarvitsevat C-vitamiinia kollageenin muodostamiseen, josta riippuu mm. verisuonten, luiden, hampaiden ja kaikkien sidekudosten lujuus. Puute aiheuttaa vakavana keripukkia, jota ei Suomessa enää yleensä esiinny. Lieviä puutosoireita esiintyy henkilöillä, jotka syövät liian vähän tai liian yksipuolisesti. Oireisiin ovat epäspesifisiä kuten haluttomuus, väsymys, heikkous, hengästyminen ja nivelkivut.

C-vitamiinin tarve ja saanti

kollageeni Hyvin pienetkin määrät, jopa 10 mg, C-vitamiinia päivittäin riittää estämään puutosoireet. Optimaalisen terveydentilan saavuttamiseksi suositellaan kuitenkin huomattavasti suurempia määriä. Ravitsemusneuvottelukunnan suositus on 7 mg / MJ. Tiedeyhteisössä kiistellään edelleenkin siitä, mikä on suositeltava C-vitamiinin päivittäinen saanti ja ovatko hyvin suuret annokset C-vitamiinia eduksi vai haitaksi. Suomalaisten tärkeimpiä C-vitamiinin lähteitä ovat peruna, hedelmät, marjat ja kasvikset. Keskimäärin suomalaisten C-vitamiinin saanti lienee juuri ja juuri riittävää. Tupakointi, runsas kahvin ja alkoholin juominen sekä ehkäisypillereiden käyttö lisäävät C-vitamiinin tarvetta.

Kemia

L-askorbiinihappo on kuusi hiiliatomia sisältävä monosakkaridijohdannainen. Puhtaana yhdiste on valkea kiteinen aine, jonka sulamispiste on 190 - 192 °C. Askorbiinihappo hajoaa helposti ruoanvalmistuksessa. Useiden eläinten elimistössä L-askorbiinihappoa syntyy glukoosista, mutta ihmiseltä ja muilta kädellisiltä puuttuu tähän tarvittava entsyymi. Askorbiinihapon fysiologisesti vaikuttavat muodot ovat L-askorbiinihappo ja sen hapetustuote dehydroaskorbiinihappo (dehydroaskorbaatti). Kaupalliset vitamiinivalmisteet sisältävät yleensä L-askorbiinihappoa ja sen suolaa (askorbaattia). Elintarviketeollisuus käyttää askorbiinihappoa ja sen suoloja lisäaineina, mm. E300 (askorbiinihappo), E301 (natriumaskorbaatti) ja E302 (kalsiumaskorbaatti). Näitä yhdisteitä käytetään harvemmin elintarvikkeiden vitaminointiin, enimmäkseen niitä lisätään hapetuksenestoaineiksi eli antioksidanteiksi. Antioksidanttina käytetään myös D-askorbiinihappoa, jota ei esiinny luonnossa ja jolla ei ole varsinaista vitamiinivaikutusta.

Lähteet

- Leena Peltosaari, Hilkka Raukola: Ravitsemustieto. Otava 1995. ISBN 951-1-13655-0
- Englanninkielisen Wikipedian arikkelit, Vitamin C ja Ascorbic acid

Aiheesta muualla

- [http://www.medicina.fi/fato/48.pdf] C-vitamiini, artikkelista J.-J. Himberg, Vitamiinit (pdf)
- [http://www.medicina.fi/fato.php] Teoksesta, Koulu, Tuomisto (toim.): Farmakologia ja toksikologia, Medicina Oy, 6. painos, verkkoversio
- [http://www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/Suositus98_vit_vertailu.htm] Vitamiinien saantisuositukset vuosina 1987 ja 1998, Valtion ravitsemusneuvottelukunta
- [http://www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/Suositus98_vit_kiv.htm] Vitamiinien ja kivennäisaineiden suositeltava saanti henkilöä ja päivää kohti
- [http://www.saunalahti.fi/arnoldus/c_vitam.html] Arno Forsius: C-vitamiini ja keripukki Luokka:Vitamiinit ja:ビタミンC simple:Vitamin C

Keripukki

Keripukki on C-vitamiinin puutoksen aiheuttama tauti. Sen oireina ovat yleinen väsymys ja heikotus, ja läikkien muodostuminen iholle, etenkin reisiin ja sääriin, sienimäiset ikenet sekä verenvuoto kaikista limakalvoista. Keripukki oli 1700-luvulle asti pitkiä matkoja tekevien merimiesten vaivana. Hoitamaton keripukki tappaa, mutta C-vitamiini parantaa vaikeankin keripukin. Keripukin tutkimus johti vitamiinien keksimiseen. 1747 James Lind keksi että sitruuna ja appelsiini sekä muut hedelmät estävät keripukkia. C-vitamiini hajoaa kuumennettaessa, joten pullomaidon varassa olevat pikkulapset voivat edelleen saada keripukin. Se uhkaa myös ruoka-avun varassa katastrofialueilla eläviä. Luokka:Sairaudet ja:壊血病 simple:Scurvy

Lech

Lech [leh] on Tonavan sivujoki, joka alkaa Itävallan Alpeilta (Vorarlbergista) ja kulkee Baijerin läpi. Se on 248 kilometriä pitkä. Joessa ei voi purjehtia. Joen varrella ovat muun muassa kaupungit Füssen, Schongau, Landsberg ja Augsburg. Luokka:Itävallan joet Luokka:Saksan joet

zawory metalowe online casinos g�od�wka Pozycjonowanie cheap holidays lanzarote

:: RELATED NEWS ::

La Evangelio Laŭ Spiritismo
Religio>Spiritismo La Evangelio laŭ spiritismo estas unu el la 5 bazaj verkoj de Kardecisma Spiritismo la tria far Allan KARDEC (pseŭdonimo de Hippolyte Léon Denizard RIVAIL) . La Evangelio laŭ spiritismo Ne temas pri novigo de Evangelio, aŭ novaĵoj pri la vivo de vimplon la longo de la vimplo devas esti

Signalflago
La sistemo de signalflagoj, la internacia normigo de marveturaj signalflagoj, enhavas la flagojn por ĉiuj literoj de la alfabeto, plus la ciferoj. La signifo de la flagoj estas universale registrita de la IMO. Signalflagoj estis en antaŭaj tempoj la maniero por komuniki inter la ŝipoj, ĉi tiu komunikado ankoraŭ estas uzata sed tamen grandparte forpelita de pli modernaj komunikiloj, speciale de la radiokomunikado.

Signalflagoj

Kategorio:Ŝipveturado Geografio > Eŭropo > Francio > Nord > Dunkirko < Urboj ----

Dunkirko (franclingve Dunkerque) estas havenurbo en norda Francio, en la departemento

Maximilien de ROBESPIERRE
Historio > Franca Revolucio ---- Franca Revolucio ROBESPIERO (franclingve Maximilien de Robespierre) naskiĝis la 6an de majo 1758 en Arras (norda Francio). Li mortis en Parizo la 28an de julio 1794. La familio de lia patro apartenis al la juĝista nobelaro, kaj

Militovimplo

La militovimplo estas vimplo kiu nur estas portata de mararmeaj ŝipoj kaj per kiu ili distingiĝas de aliaj (komercaj) ŝipoj. La militovimplo povas esti anstataŭigita per komandoflago (aŭ standardo).

Vidu ankaŭ

- Komandoflago

František PALACKÝ
Ĉeĥlingva literaturo - Historio František PALACKÝ (naskiĝis la 14-an de junio 1798 en Hodslavice - mortis la 26-an de majo 1876 en Praha) estis la plej granda ĉeĥa historiisto nomata patro de la nacio

Preĝejovimplo
La preĝejovimplo estas flago ĉe la brita kaj nederlanda mararmeo kiu indikas ke okazas diservo sur la ŝipo. Okulfrapa estas ke la flago ŝajnas esti kombinaĵo de la brita kaj la nederlanda flago. La flago originas de la deksepa - aŭ dekoka jarcento. La uzado de la flago estas menciita en dokumentoj el la jaro