:: wikimiki.org ::

Vero

Vero

Vero on valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön (evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, kansaneläkelaitos, metsänhoitoyhdistys tai metsäkeskus) jäseniltään perimä pakollinen suoritus. Se maksetaan nykyisin vain rahana ja sen perimiseen saa oikeutuksen jonkin lain perusteella. Verotuksen toimittaa verohallinto, Konserniverokeskus tai tullilaitos. Veron saaja ei suorita maksajalle siitä välitöntä vastiketta, vaan veroilla rahoitetaan julkisyhteisöjen toimintaa niiden hoitaessa keskeisiä palveluita yhteiskunnassa. Verot eroavat maksuista siinä, että maksu on korvausta jonkin edun käyttämisestä. Veron ja maksun välinen raja ei aina kuitenkaan ole selvä. Veroja ovat ne joita laissa veroiksi kutsutaan, mutta veroiksi luetaan myös esimerkiksi työnantajan sosiaaliturvamaksu.

Tavoitteet

Julkisen sektorin toiminnan rahoittaminen eli verojen fiskaalinen tavoite on verotuksessa tärkeintä. Veroilla voidaan vaikuttaa myös sosiaalipoliittisesti, esimerkiksi tulonsiirtoina kotitalouksille (lapsilisä). Progressiivisella verotuksella pyritään tasaamaan ihmisten välisiä tuloeroja. Veroilla voidaan vaikuttaa taloudelliseen toimintaan joko suhdanteiden tai muiden syiden takia (avustukset yrityksille ja maataloudelle). Niillä voi olla aluepoliittisia tavoitteita tai tarkoitus ohjata ihmisten toimintaa haluttuun suuntaan terveyden (tupakkavero) tai ympäristön (ympäristövero) vuoksi. Verot voivat yrittää ehkäistä jotakin toimintaa (investointivero) tai ne voivat kannustaa johonkin toimintaan (vähennykset, veronhuojennus). Ne ovat hienovaraisempi yhteiskunnan ohjauskeino kuin suorat käskyt tai kiellot. Erilaisten tavoitteiden tarkka kohdistaminen haluttuun ryhmään, ja vain siihen, tekee verolait kuitenkin helposti kovin monimutkaisiksi.

Verolait

Perustuslain mukaan valtion ja kuntien veroista säädetään aina lailla. Verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteiden tulee yksiselitteisesti ilmetä laista, ettei hallinnollisilla määräyksillä voida tehdä tärkeitä ratkaisuja lakia käytäntöön sovellettaessa. Lisäksi laissa on oltava säännökset muutoksenhausta verotuspäätökseen, jotta verovelvollisen oikeusturva toteutuisi. Nykyinen perustuslaki kumosi vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen, jonka mukaan vuotta pidemmältä ajalta kannettava uusi tai lisätty vero tuli hyväksytyksi, jos sitä kannatti kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Siksi verolait säädettiin yleensä yhtä kalenterivuotta koskevina, koska siihen riitti äänten enemmistö. Nykyisin verolait tulevat hyväksytyiksi muiden lakien tapaan annettujen äänten enemmistöllä.

Verot ulkomailla

Verojen määrä vaihtelee eri valtioissa riippuen julkisten palvelujen määrästä ja julkisen sektorin toimintojen tehokkuudesta. Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa verotus on suhteellisesti korkea, koska yhteiskunta rahoittaa hyvin monia asioita (mm. sosiaaliturva, julkista terveydenhuoltoa, koulutus, joukkoliikenne jne.) ja tähän tarvitaan rahaa. Veroparatiisi on paikka, jossa verotus on vähäistä. Nämä ovat usein saaria (Jersey, Guernsey, Bermuda, Cayman jne.) tai kaupunkivaltioita, esim. Monaco, Liechtenstein, Singapore, Hongkong ja Andorra.

Verorikokset

Jotkut ihmiset ja yritykset jättävät verot maksamatta. Tällaisia laittomia verottomia markkinoita kutsutaan harmaaksi taloudeksi ja tällainen työ on ns. pimeää työtä.

Kokonaisveroaste

Verojen kaltaisia ovat erilaiset laajasti käytetyt veroluonteiset maksut, joita ei aina lueta veroiksi, joten ne eivät välttämättä ole mukana laskennallisessa kokonaisveroasteessa. Joissakin maissa esim. pakolliset lakisääteiset eläkemaksut eivät kuulu tilastolliseen kokonaisveroasteeseen, vaikka Suomessa ne on laskettu siihen mukaan. Tämä hankaloittaa verotuksen tilastollista vertailua eri maiden välillä. Suomessa kokonaisveroaste on valtiovarainministeriön mukaan 44 % vuonna 2004. Tämä on koko maailman kolmanneksi korkein kokonaisveroaste. Kireämpää verotus on vain Ruotsissa ja Tanskassa.

Kunnallinen tuloveroprosentti

Veroäyri, nyk. kunnallinen tuloveroprosentti, on kunnallisveron veroyksikkö. Nimitys muuttui vuonna 1997.

Katso myös

- Savuvero Luokka:Politiikka Luokka:Verotus zh-min-nan:Sòe-kim simple:Tax

Valtio

Valtio on Max Weberin määritelmän mukaan "oikeusjärjestyksenä ja hallitsemiskoneistona toimiva pakkoyhteisö, joka onnistuneesti vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella". Yleensä tähän määritelmään liitetään myös vaatimus siitä, että väkivaltamonopoli yleisesti hyväksytään alueella. On hyvä huomata, että väkivaltamonopolin yleinen hyväksyntä on mahdollista myös diktatuureissa ja muissa totalitaarisissa järjestelmissä. Käsitteet valtio, yhteiskunta ja kansakunta sekoitetaan usein: Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien vuorovaikutussuhteiden verkostosta josta valtio on vain osa. Yhteiskunta jaetaan mm. hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan. Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen, (yksityiseen) taloudelliseen ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan. Kansakunta on käsite joka viittaa yleensä valtion tai jonkin etnisen ryhmän jäsenten yhteisöön. Moderni valtio, jonka voi katsoa syntyneen feodalismin ajan jälkeen 1500-luvulta eteenpäin, on rakentanut legitimiteettinsä pitkälti siihen, että sen on katsottu olevan kansakunnan organisaatio, kansallisvaltio.

Suomen valtio

Suomessa valtion legitimiteetti perustuu demokraattiselle valtioteorialle ja hallitusmuodon 2 §:n mukaan valtiovalta kuuluu kansalle. Vaaleilla hankitun valtuutuksen perusteella eduskunta käyttää yhdessä tasavallan presidentin kanssa lainsäädäntövaltaa, ja riippumattomat tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa. Valtion yleistä hallitusta varten taas on olemassa valtioneuvosto. Hallitusmuodon mukaisessa kolmijako-opissa esitetään käsitys kansakunnan valtiollisen vallan jakamisesta.

Valtion tehtävät

(1900-luvun alussa Woodrow Wilsonin jaottelun mukaan)
- järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
- miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
- omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
- sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
- rikosten rankaisu ja määrittely
- oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
- poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
- valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen Sittemmin valtion tehtävien piiri on etenkin läntisissä demokratioissa laajentunut.

Erilaiset valtiotyypit

Ideologia, jossa valtio puuttuu lähes täydellisesti yhteiskunnan toimintaan, tunnetaan nimellä totalitarismi. Suomessa valtioon kuuluu sellaisia piirteitä, että voidaan käyttää termiä hyvinvointivaltio. Libertaarisessa teoriassa valtio joko on minimaalisimmillaan supistettu pelkäksi väkivaltakoneistoksi, jolloin käytetään termiä yövartijavaltio (ideologiana minarkismi), tai valtiosta on luovuttu kokonaan ja siirrytty autonomisiin kapitalistisiin alueisiin (ideologiana anarkokapitalismi). Valtion valvomat oikeudet voidaan jakaa kahteen ryhmään: negatiiviset oikeudet ja positiiviset oikeudet. Negatiivinen oikeus on vapaus joltakin: vapaus kidutuksesta tai oikeus tuoda mielipiteensä julki ilman rangaistusta (ts. sananvapaus). Positiivinen oikeus on oikeus johonkin: oikeus koulutukseen tai oikeus ruokaan. Perinteiset länsimaiset oikeusvaltiot pitävät ihmisoikeuksia ja muita negatiivisia oikeuksia usein itsestäänselvyyksinä. Sen sijaan maan politiikan vasemmistolaisuus määrää sen, missä määrin positiivisia oikeuksia on toteutettu. Suomalainen hyvinvointivaltio pyrkii perinteisesti tarjoamaan hyvin suuren osan positiivisista oikeuksista. Monet kommunistiset ja totalitaristiset valtiot – Kiina etunenässä – loukkaavat kansalaistensa negatiivisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia oikeuttaen loukkauksen positiivisilla oikeuksilla. "Kansalaisilla ei ehkä ole sananvapautta, mutta he saavat syödäkseen" kuuluu heidän perustelunsa.

Yhteiskuntateoriat

Erilaiset yhteiskuntateoriat voidaan jakaa mm. individualistisiin ja kollektivistisiin. Alkuperäiset moraaliset yhteiskuntateoriat, joista kaikkien muiden teorioiden voidaan sanoa kasvaneen, ovat liberalismi, demokratia ja sosialismi. Historiallinen kehitys on tapahtunut tuossa järjestyksessä. Puoluepoliittinen ryhmittäytyminen on kuitenkin tapahtunut pitkälti erilaisten konkreettisten asia- ja intressiristiriitojen eikä suoraan suurten poliittisten teorioiden mukaan.
- Liberalismi
- Anarkokapitalismi: valtio loukkaa aina ihmisten oikeuksia, joten sitä ei voi perustella.
- Minarkismi: yövartijavaltio on pienin paha tai yövartijavaltio syntyy luonnonoikeuksia loukkaamatta (Robert Nozick)
- Sosiaaliliberalismi: yksilönvapauksista voidaan joustaa, kun heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointi turvataan (John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoria) tai kokonaishyöty on riittävä (utilitarismi)
- Demokratia
- Rousseau: jos kansan yleistahto määrää yksilöiden vastaisesti, toteutuu kollektivistinen vapaus eikä vapauden periaatetta näin loukata
- Hegel: valtio on ihmiskunnan kehityksen tulos ja itseisarvo, mahdollisuus ihmisille toteuttaa ei-itsekkäitä päämääriä
- Marxilaisuus: valtio on aina luokkaherruuden väline
- marxismi-leninismi: valtiovallasta on tehtävä proletariaatin herruuden väline
- anarkososialismi: valtiovalta, kuten muutkin herruden muodot, on tuhottava

Valtio organisaationa

Valtio on myös yksi ihmisen organisoitumisen muoto. Sitä edeltää klaani tai heimo ja sitä seuraa moderni kulttuuri ja globalisaatio. Valtio tuli mahdolliseksi hierarkkisen organisaatiomuodon keksimisen myötä. Valtio mahdollisti uuden hallinnon elättämisen lähinnä maatalouden ylijäämän, verotuksen turvin. Quincy Wrightin mukaan kauppa ja teknologia edeltää organisatorista ja lakiin perustuvaa muutosta. Tämän mukaan globaali tietotekniikka ja globaali vapaakauppa ennakoisivat globaaleja organisaatioita ja globaaleja lakeja. Globalisaatio tuskin merkitsee valtion nopeata romuttumista, mutta selvästi sen roolin muuttumista. Itseorganisoitumista soveltaen globaali taso kontrolloi muodostuttuaan alempia, kulttuuria ja valtioita. Vrt. valtion kontrolli kansalaisiin. Valtioiden toiminnassa tarvitaan yhä enemmän valtioiden välistä, jopa globaalia yhteistoimintaa. Em. kehitys korostaa mm. kokonaisturvallisuuden käsitettä.

Katso myös

- Luettelo valtioista
- sodankäynti valtioiden aikana Luokka:Politiikka Luokka:Hallinto ja:国家 simple:State th:รัฐ

Julkisyhteisö

Julkisyhteisö (rinnakkaismuoto julkinen yhteisö) on ihmisten tai oikeushenkilöiden yhteenliittymä, joka toimii julkisen vallan käyttäjänä. Tällaisen yhteiskunnallisen elimen toiminnasta ja järjestelystä säännellään lailla tai asetuksella. Julkiseen valtaan perustuville suhteille on tyypillistä tietty yksipuolisuus ja epätasa-arvo: määrätään tai puututaan toisen henkilön toimiin, etuihin tai oikeuksiin. Vastakohtana on yksityisoikeudellisissa yhteisöissä ja suhteissa vallitseva muodollinen tasa-arvo.

Jaottelu

Rajanveto julkisyhteisön ja muun yhteisön (yksityisoikeudellisen yhteisön) välillä ei ole mitenkään ehdoton. Suomalaisia julkisyhteisöjä ovat:
- valtio
- julkinen yhdyskunta eli itsehallintoyhdyskunta
- kunta
- kuntayhtymä
- kunnallinen liikelaitos
- Ahvenanmaan maakunta
- uskonnollinen yhdyskunta
- evankelis-luterilainen kirkko
- ortodoksinen kirkkokunta
- rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta
- paikallisyhteisö (seurakunta)
- seurakuntayhtymä
- yliopisto
- ammattikorkeakoulu
- julkisoikeudellinen yhdistys on yleensä perustettu jäsentensä edunvalvontaa varten. Tällaisella lakisääteisellä yhdistyksellä voi olla julkisoikeudellisia hallintotehtäviä, kuten lupa-asioiden hoitoa, kurinpitovaltaa tai valvontavaltaa.
- kalastusalue
- kalastuskunta
- kauppakamari
- keskuskauppakamari
- Kriminaalihuoltoyhdistys
- Liikenneturva
- metsäkeskus
- metsänhoitoyhdistys
- Metsästäjien keskusjärjestö
- Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio
- paliskunta
- Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta
- riistanhoitopiiri
- riistanhoitoyhdistys
- Suomen Asianajajaliitto
- Suomen Punainen Risti
- ylioppilaskunta
- itsenäinen julkisoikeudellinen laitos
- Eläketurvakeskus
- Kansaneläkelaitos
- Kunnallinen eläkelaitos
- Kunnallinen työmarkkinalaitos
- Kuntien takauskeskus
- Suomen Pankki
- Työterveyslaitos Luokka:Oikeustiede Luokka:Hallinto

Evankelis-luterilainen kirkko

Luterilaisuus on protestanttinen kristillinen suuntaus, joka syntyi Martti Lutherin katolista kirkkoa kritisoivien teesien pohjalta. Paljon vaikutusta oli myös Philip Melanchthonin, Lutherin työtoverin, ajatuksilla. Suomeen luterilaisuuden toi Mikael Agricola, jonka lisäksi loi suomen kirjakielen. Luterilaisuus on valtionuskonto seuraavissa Pohjoismaissa: Norja, Tanska, Suomi ja Islanti. Se on laajalle levinnyt myös Virossa ja Latviassa sekä Saksassa. Yhdysvalloissa 4,6% ilmottautui luterilaisiksi American Religious Identification Surveryn kyselyssä. Tämä on noin 13,6 miljoonaa yhdysvaltalaista. Luterilaisuuden opetuksissa korostuu kaikkien uskovien pelastus paratiisiin. Uskonpuhdistuksen periaate oli sola scriptura eli yksin Raamattu, jonka arvovaltaa korostetaan. Sitä tulkitsemaan asetettiin kuitenkin kolme toteamusta: "yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden". Kirkko ei kontrolloi jäseniään tiukasti, eikä vaali puhdasoppisuutta. Monille jäsenille kirkossa tärkeintä ovatkin erilaiset rituaalit, kuten kaste, ehtoollinen, häät ja hautajaiset. Luterilaisilla on kaksi sakramenttia kriteerinä se, että Jeesus on asettanut ne: kaste ja ehtoollinen. Luterilaisuuden pyhä kirja on Raamattu, jota tulkitaan pelastushistoriallisesti. Raamatun tulkinnassa korostetaan Uuden Testamentin ja ilosanoman (evankeliumin) merkitystä, jonka katsotaan yleensä ohittavan Vanhan Testamentin lakeja muistuttavat opetukset. Oppi perustuu myös luterilaisiin tunnustuskirjoihin sekä kolmeen uskontunnustukseen. Kristinoppi on esitetty Katekismuksessa. Kirkolla on laulukirja, Virsikirja, jonka perinne nousee uskonpuhdistuksen virsiperinteestä. Uskontunnustuksessa todetaan, että on vain yksi Jumala, joka on yhtä Pyhänä Kolminaisuutena: Isä, Poika (eli Sana, Jeesus) ja Pyhä Henki. Enkelien olemassaolo tunnustetaan, mutta ne eivät ole yhtä merkittävässä asemassa kuin esimerkiksi katolisuudessa. Pyhimyksiä pidetään nykyisessä doktriinissa esikuvallisina kristittyinä, jotka tarjoavat mallin uskon soveltamisesta elämään. Heitä ei kuitenkaan rukoilla eikä heiltä pyydetä esirukouksia, koska luterilaisuudessa katsotaan ihmisen olevan suorassa, välittömässä suhteessa Jumalaan.

Katso myös

- Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys
- Suomen evankelis-luterilainen kirkko
- Vereinigte Evangelisch-Lutherische Kirche Deutschlands

Linkkejä

- [ftp://ftp.funet.fi/pub/doc/religion/christian/Bible/finnish/index.html Raamattu] suomeksi, evankelis-luterilaisen kirkon pyhä kirja, jolla on ollut Suomessa merkittävä vaikutus kulttuuriin 1000-luvulta alkaen.
- [ftp://ftp.funet.fi/pub/doc/religion/christian/Bible/finnish/1992/index.html 1992 käännös]
- Martikainen, Tuomas 1997-2002: Uskonnot Suomessa: [http://www.abo.fi/~tmartika/suomiuskonto/yhteisot_kristinusko_luterilaiset.html Luterilaiset] Luokka:Evankelis-luterilainen kirkko ja:ルーテル教会

Kansaneläkelaitos

Kansaneläkelaitos (lyh. Kela) hoitaa Suomessa asuvien perusturvaa eri elämäntilanteissa. Kelan asiakkaita ovat kaikki Suomessa asuvat ja ulkomailla asuvat Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat henkilöt. Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on turvata väestön perustoimeentuloa, edistää terveyttä ja tukea itsenäistä selviytymistä eri elämäntilanteissa. Kansaneläkelaitos toimii eduskunnan valvonnassa. Kela aloitti toimintansa 16. joulukuuta 1937 ollen aluksi nimensä mukaisesti nimenomaan eläkelaitos. Alkuaikojen jälkeen toiminta on uudistunut, laajentunut ja monipuolistunut.

Kotisivu

- [http://www.kela.fi kela.fi] Luokka:Sosiaalipolitiikka

Laki

:Laki-sanan muita määritelmiä, katso Laki (täsmennyssivu). Laki on valtion suvereenin viranomaisen, tavallisesti kansallisen parlamentin, antama velvoittava säädös. Laajasti ymmärrettynä laeiksi käsitetään myös valtioneuvoston ja tasavallan presidentin antamat asetukset. Laki koostuu muun muassa velvoittavista oikeusnormeista ja sisältää usein erilaisia määritelmiä. Oikeuslähteenä laki on sen soveltajaa vahvasti velvoittava. Oikeusnormit ovat kieltäviä, käskeviä tai sallivia. Suomen perustuslakia tulkittaessa "laki" tarkoittaa nimenomaan eduskunnan antamaa lakia, ei valtioneuvoston asetusta tai muuta alemman tason säädöstä. Esimerkiksi "Oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään lailla" (perustuslaki 127 §) tarkoittaa, että tästä oikeudesta ei voi säätää lakia alemmantasoisella säädöksellä (asetuksella, sotilaskäskyllä tms.) Oikeusnormit eroavat esimerkiksi moraalisista normeista siten, että oikeusnormi sisältää aina julkisen pakkovallan käytön uhan siten, että oikeusnormin rikkomisesta lainsäätäjä on määrännyt seuraamuksen, kuten oikeustoimen pätemättömyyden, velvollisuuden suorittaa vahingonkorvausta tai rangaistuksen. Lain rikkomuksen tutkii ja seuraamuksen määrää asiallisesti, alueellisesti ja asteellisesti toimivaltainen tuomioistuin. Yleisiä tuomioistuimia ovat käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkein oikeus ja hallinnollisia tuomioistuimia hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus. Lisäksi on muutamia erikoistuomioistuimia, kuten työtuomioistuin ja markkinaoikeus. Normihierarkian huipulla on perustuslaki, jonka kanssa ristiriidassa oleva alempi säädös väistyy. Oikeusnormien muodostamaa oikeusjärjestystä tutkii oikeustiede. Rikosoikeudellinen laillisuusperuste kieltää tuomitsemasta ketään teosta, jota ei ole tekohetkellään nimenomaan määrätty rangaistavaksi. Rikollisuutta tutkiva tieteenala on nimeltään kriminologia. Suomen oikeusjärjestys, kuten lähes kaikki länsimaiset oikeusjärjestykset, jaetaan yleensä yksityisoikeuteen ja julkisoikeuteen. Ensin mainittu koskee henkilöiden ja oikeushenkilöiden keskinäisiä suhteita ja viimeksi mainittu näiden suhteita julkisyhteisöihin, kuten kuntiin ja valtioon.

Lakitekstien tekijänoikeus

Pääsääntöisesti tekijänoikeuslaki edellyttää kirjallisten tekstien kopioimiseen ja levittämiseen tekijän luvan. Tekijänoikeuslain mukaan kuitenkaan "lakeihin ja asetuksiin sekä viranomaisen tai muun julkisen elimen päätöksiin ja lausumiin ei ole tekijänoikeutta" (tekijänoikeuslaki 9 §). Näitä viranomaisten alkuperäistekstejä saa vapaasti kopioida ja levittää. Tosin mikäli kokoelma lakeja tai viranomaisen lausumia on toimitettu valikoiden julkaisuksi, toimittajalla voi olla tähän toimitustyöhön tekijänoikeus. Näin esimerkiksi Talentum Oyj:n toimittamien Suomen Laki -teosten ja sähköisen FINLEX-tietokannan toimitukselliset ratkaisut ovat luultavasti suojattuja.

Linkkejä

- [http://www.laki24.fi www.laki24.fi] Suomen laki suomeksi - Asianajaja - Lakimies.
- [http://www.finlex.fi www.finlex.fi] Valtion säädöstietopankki FINLEX.
- [http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/tekoik.html#laki Lakien tekijänoikeuksista] Luokka:Suomen laki Luokka:Oikeustiede ja:法 (法学) simple:Law th:กฎหมาย

Perustuslaki

Perustuslaki on valtion kirjoitetuista laeista korkeimmassa asemassa. Sen tarkoitus on asettaa suuntaviivoja valtion koko oikeusjärjestelmän rakenteelle. Tarkemmin perustuslain määräämistä asioista säädetään normaaleilla laeilla ja asetuksilla. Normaalit lait eivät saa olla ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslaki määrää julkisen vallan käytön rajat ja näin suojaa kansalaisia mielivallalta, turvaten kansalaisoikeuksien toteutumisen. Perustuslakien esikuvana pidetään Magna Cartaa vuodelta 1215.

Katso myös

- Suomen perustuslaki Luokka:Oikeustiede Luokka:Politiikka zh-min-nan:Hiàn-hoat ko:헌법 ja:憲法 simple:Constitution

Pohjoismaa

Pohjoismaat muodostavat maantieteellisen alueen Euroopan pohjoisosassa. Pohjoismaihin kuuluvat Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti. Färsaaret ja Grönlanti kuuluvat Tanskaan, mutta niillä on itsehallinto. Ahvenanmaa on taas osa Suomea, mutta silläkin on itsehallinto. Myös nämä kolme ovat mukana pohjoismaisessa yhteistyössä. Pohjoismailla on hyvät keskinäiset suhteet ja ne tekevät paljon yhteistyötä esimerkiksi talouden ja politiikan alueilla. Pohjoismaissa ihmiset voivat liikkua vapaasti ilman passia ja tehdä työtä muissa Pohjoismaissa ilman työlupaa. Pohjoismaat ovat kulttuuriltaan suhteellisen yhtenäisiä, ja niillä on yhteinen historia. 1400-luvulla kaikki pohjoismaat kuuluivat Kalmarin unioniin. Sen jälkeen Suomi oli Ruotsin osa ja Tanska hallitsi myös Norjaa ja Islantia. 1800-luvulla Norja kuului Ruotsiin. Ruotsin, norjan ja tanskan kielet ovat niin lähellä toisiaan, että luettu teksti on toisen kielen puhujan ymmärrettävissä. Ääntämyksessä on huomattavia eroja, mutta kielitieteellisesti ne tulisi laskea saman kielen murteiksi. Toisen maailmansodan jälkeen pohjoismaiden välinen yhteistyö on ollut melko kiinteää. Pohjoismaasta toiseen muuttaminen ja matkustaminen on tehty keskinäisin sopimuksin hyvin helpoksi. Suomi korosti 1950-luvulla pohjoismaista yhteistyötä, sillä se oli yksi tapa korostaa sitä, että Suomi oli rautaesiripun länsipuolella. Viime vuosina yhteistyö on hieman rakoillut, koska vain osa pohjoismaista kuuluu Euroopan unioniin ja toisaalta Baltian maat astettain ovat tulleet mukaan yhteistyöhön. Yhteistyössä voi siksi olla helpompi käyttää poliittisesti neutraalia ulkopuolista kieltä kuin antaa pohjoismaisille kielille valta-asema. Nykyisin Pohjoismaat muodostavat Euroopassa alueen, jossa leimallisesti lingua franca on englanti. (Muilla alueilla saksalla ja ranskalla on vielä vähintään yhtä vahva asema kuin englannilla.) Tähän asti Pohjoismaiden neuvostossa ei kuitenkaan ole suunnitellut työkielen vaihtamista englanniksi. Vuonna 2003 ehdottiin, että Helsingissä sijaitseva Pohjoismainen investointipankki (NIB), vaihtaisi työkielen englanniksi, Baltian maiden varten, mutta Suomi vastusti esitystä. Katso myös: Skandinavia, Pohjois-Eurooppa

Linkkejä

- [http://www.pohjola-norden.fi/ Pohjola-Norden] - Pohjoismaisen kansalaisyhteistyön keskusliitto Luokka:Eurooppa Luokka:Pohjoismaat zh-min-nan:Pak-kok ko:노르딕 국가 ja:北欧諸国

Hyvinvointivaltio

Hyvinvointivaltio (esiintyy myös muodossa hyvinvointiyhteiskunta, ja mahdollisesti oikeusvaltio) on Suomen politiikassa 1990-luvulla ja etenkin 2000-luvulla käytetty termi. Se juontuu englannin kielen termiin "welfare state". Useimmiten termiä käyttävät sosialistisiä näkemyksiä edustavat (erityisesti Suomen sosialidemokraattinen puolue) viittaamaan sosialistisia tai kommunistisia ihanteita, ja yleensä keinoja, toteuttavaan valtioon. Termiä ei ole määritelty tarkemmin Suomen käytössä ja sitä käytetään viittaamaan myös muihin ihanteisiin ja keinoihin Toisaalta, hyvinvointivaltio voidaan nähdä suomenkielen sanana ilmaisemaan merkitystä "mielestäni hyvin voiva valtio". Hyvinvointivaltiota kritisoidaan mielivaltaisesti Suomen politiikassa käytetyksi retoriikaksi, vaikutussanaksi kuten "vapaus" tai "oikeus" ovat joissain kulttuureissa. Toisaalta, sana on nykyään laajasti Suomen poliittisessa keskustelussa käytetty.

Historiaa

Hyvinvointivaltion (englanniksi welfare state) varhaisia kannattajia olivat sosialistit, jotka pilkkasivat klassisten liberaalien kannattamaa minimivaltiota yövartijavaltioksi ja Saksaa sodankäyntivaltioksi (warfare state). Saksassa Otto von Bismarckin johdolla 1800-luvun lopulla luotiin vieläkin yleisesti käytössä olevia hyvinvointivaltion elementtejä kuten sosiaalivakuutusta vastauksena uhkaavalle poliittiselle liikehdinnälle. Modernin hyvinvointivaltion taloustieteellinen pohja perustuu keskeisesti William Beveridgen raporttiin, joka ilmestyi vuonna 1942. Hyvinvointivaltion tavoite on köyhyyden ja suurten sosiaalisten eriarvoisuuksien poistaminen.

Ideologiat ja hyvinvointivaltio

Ideologiat, jotka tukevat hyvinvointivaltiota ja markkinataloutta, ovat sosiaalidemokratia, distributismi, liberalismin muoto, jota kutsutaan hyvinvointi- tai sosiaaliliberalismiksi (jota edustivat vaikkapa John Maynard Keynes ja mainittu Rawls), ja bismarckilainen konservatismi. Konservatismin ja liberalismin monet muodot (kuten libertarismi) suhtautuvat hyvinvointivaltioon kriittisesti. Sosiaaliliberalismia edustavan John Rawlsin yhteiskuntafilosofinen oikeudenmukaisuusteoria on moraalifilosofinen, usein siteerattu puolustus hyvinvointivaltiolle. Hyvinvointivaltion rakentamisella on ollut vahva periaatteellinen kannatus läpi puoluekentän sotien jälkeen ja etenkin 1960-luvulta lähtien. Hyvinvointivaltio on edelleen erittäin suosittu kansalaisten keskuudessa. Suomalaiseen järjestelmään on otettu vaikutteita Ruotsista ja tämän vuoksi maiden sosiaalijärjestelmissä on paljon yhdenmukaisuuksia. Usein puhutaan pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, ja tämä käsite tunnetaan myös pohjoismaiden ulkopuolella.

Hyvinvointivaltion kritiikki

Nykyäänkään harva poliitikko sinänsä torjuu hyvinvointivaltion perusmallin ja -tavoitteet. Malli on kuitenkin kritisoitu mm. seuraavasta:
- Monimutkaisuudesta ja monikerroksisuudesta joka luo kannustinloukkuja
- Yksilöiden passivoitumisesta: vastuu hyvinvoinnista liiaksi valtiolla yksilöiden sijaan
- Tehottomasta hallinnosta
- Näistä ja tulonsiirroista seuraavasta korkeasta verotuksesta
- Korkeasta verotuksesta ja kannustinloukuista johtuvasta työnteon vähemmästä kannattavuudesta
- Taloudellisesta tehottomuudesta: virkamiehet ja poliitikot päättävät, miten merkittävä osa yksilöiden varoja ja resursseja kohdistetaan, vaikka yksilöiden uskotaan itse tekevän sen hallintoa paremmin, jolloin syntyisi enemmän hyvinvointia

Poliittiset liikkeet ja hyvinvointivaltio nykyään

Poliittisten liikkeiden suhtautuminen hyvinvointivaltioon voidaan pääpiirteissään jakaa kahteen ryhmään: 1) Perinteistä hyvinvointivaltiota kannattavat vasemman laidan liikkeet (esim. Vasemmistoliitto, osa ay-liikettä, jotkut kansalaisjärjestöt sekä osa SDP:tä ja Vihreää liittoa) sekä 2) Hyvinvointivaltion karsimista kannattavat liberaalit ja keskusta-oikeistolaiset liikkeet (esim. Kokoomus, osa Keskustaa ja useat muut talouden laajempaa vapauttamista kannattavat ryhmät). Jakoa ei tule kuitenkaan ymmärtää kovin ankarasti, vaan se kuvaa enemmän vallitsevia tendenssejä. Yleensä molemmat ryhmät ovat kiinnostuneita ratkaisuista, joissa hyvinvointivaltiota voidaan tehostaa ilman, että sen käytännön toiminnot kärsivät. Tämän tyyppistä lähestymistapaa edustaa esimerkiksi keskustelu kansalaispalkasta ja negatiivisesta tuloverosta.

Yhteiskunnallisen hyvinvoinnin määritelmä

Hyvinvointi prof. Erik Allardtin mukaan 1) elintaso
- tulot
- asumistaso
- työllisyys
- koulutus
- terveys 2) yhteisyyssuhteet
- paikallisyhteys
- perheyhteys
- ystävyyssuhteet 3) itsensä toteuttamisen muodot
- arvonanto
- korvaamattomuus
- poliittiset voimavarat
- mielenkiintoinen vapaa-ajan toiminta (”tekeminen”)

Sosiaalituen muodot

On olemassa mm. seuraavia sosiaalitukia:
- KELA: mm. opintotuki, sotilasavustus
- sairausvakuutus
- kuntoutus
- perhe-etuudet: mm. lapsilisä, lapsen kotihoito
- asumistuki
- eläkkeet

Tietoa muualta

- [http://www.vn.fi/stm/paosoho/suomi/sospalv.html Verkkosivut] Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalipalveluista. simple:Welfare state Luokka:Hyvinvointivaltio

Sosiaaliturva

Sosiaaliturva on kaikkien kansalaisten tukena ja turvana. Se huomioi terveydentilan, ihmissuhteet, työelämän, koulutuksen, taloudellisen toimeentulon, yhteiskunnan, maailman tilanteen ja ympäristön arvot. Siihen sisältyvät muun muassa seuraavat asiat:
- eläke
- sairausvakuutus
- toimeentulotuki
- työttömyysturva

Julkinen terveydenhuolto

Julkinen terveydenhuolto tarkoittaa sitä, että terveydenhuolto maksetaan kokonaan tai pääosin julkisista varoista, kuten veroista. Julkisesti rahoitettua terveydenhuoltoa kutsutaan usein sosialisoiduksi terveydenhuolloksi vastustajien toimesta, kun taas tämän lähestymistavan kannattajat käyttävät nimeä yleinen terveydenhuolto. Se nähdään keskeisenä osana hyvinvointivaltiota. Julkisesti rahoitettua terveydenhuoltoa voi hallita ja tarjota hallitus, mutta tämä ei ole välttämättömyys: on olemassa järjestelmiä, jossa terveydenhuoltoa rahoitetaan julkisesti, mutta useimmat hoitopaikat ovat yksityisiä. Organisaatio, joka tarjoaa julkista terveydenhuoltoa ei välttämättä ole julkisen hallinnon alaisuudessa, ja sen budjetti voidaan erottaa valtion pääbudjetista. Samalla tavalla, jotkut järjestelmät eivät välttämättä tarjoa täydellistä terveydenhuoltoa, tai rajoita kattavuutta julkisiin sairaaloihin tai terveyskeskuksiin. Suomessa julkinen terveydenhuolto hoidetaan siten, että kunnat ja valtio pitävät yllä terveyskeskuksia ja sairaaloita, ja sen lisäksi kansalaiset on vakuutettu sairauksien varalta KELAlle. Lääkkeistä KELA maksaa osan, kuten myös yksityisten lääkäreiden käyttämisestä; järjestelmä kuitenkin suosii tällä hetkellä enemmän julkisen kuin yksityisen käyttämistä, koska yksityisen terveydenhuollon kuluista korvataan vain melko pieni osa. Luokka:Terveydenhoito

Jersey

Jersey (virallisesti Bailiwick of Jersey) on brittiläiseen imperiumiin vuodesta 1064 asti kuulunut erillisalue (crown dependency), joka ei ole osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä Euroopan unionia. Jerseyn saari sijaitsee Ranskan edustalla Kanaalisaarilla. Lisäksi siihen kuuluu asumattomat Minquiers ja Ecréhous -saariryhmät. Jerseyn pääkaupunki on Saint Helier ja asukasluku 87 500 (arvio 2004). Viralliset kielet ovat englanti ja ranska, mutta pieni vähemmistö puhuu jèrriaisin kieltä. Saaren tuloista 80 prosenttia tulee rahoitusteollisuudesta. prosentti

Linkkejä

- [http://www.gov.je Virallinen kotisivu]
- [http://www.jersey.com Virallinen turistisivu] Luokka:Kanaalisaaret Luokka:Britteinsaaret zh-min-nan:Jersey ja:ジャージー島

Guernsey

Guernsey (virallisesti Bailiwick of Guernsey) on Ranskan rannikolla sijaitseva brittiläinen erillisalue (crown dependency, kruununsiirtomaa), joka ei ole osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä Euroopan unionia. Guernseyn saaren lisäksi siihen kuuluu Alderney, Sark, Herm, Jethou, Brecqhou, Burhou ja muita pikkusaaria. Guernseyn pääkaupunki on St. Peter Port ja asukasluku 65 301 (2004). Saarten virallinen kieli on englanti, mutta pieni vähemmistö (vuoden 2001 väestölaskennan mukaan 1 327 eli noin kaksi prosenttia) puhuu äidinkielenään dgèrnésiaisin (guernésiais) kieltä.

Aiheesta muualla

- [http://www.gov.gg/ Virallinen kotisivu]
- [http://www.guernseytouristboard.com/ Guernseyn virallinen turismisivu] Luokka:Kanaalisaaret Luokka:Britteinsaaret zh-min-nan:Guernsey ko:건지 섬 ja:ガーンジー島 simple:Guernsey

Bermuda

Bermuda on Yhdistyneen kuningaskunnan merentakainen alue (territorio), saarivaltio jolla on sisäinen itsehallinto. Bermuda sijaitsee Atlantin valtameressä. Bermudan pinta-ala 58,8 km² ja asukasluku on noin 64 500 (vuoden 2003 arvio). Bermudan virallinen kieli on englanti ja pääkaupunki on Hamilton. Virallinen valuutta, Bermudan dollari, vastaa arvoltaan Yhdysvaltain dollaria. Bermuda löydettiin 1500-luvun alussa, luultavasti vuonna 1503. Siitä on kehittynyt yksi maailman tärkeimmistä merellä sijaitsevista talouskeskuksista. Bermudaa pidetään usein veroparatiisina. YK:n siirtomaavallan purkamista (dekolonisaatiota) tarkasteleva komissio luokittelee Bermudan yhdeksi kuudestatoista vuoden 1945 jälkeisestä ei-itsehallinnollisesta alueesta. [http://www.un.org/Depts/dpi/decolonization/trust3.htm]

Merkittävimmät luonnonvarat

- kalkkikivi

Merkittävimmät vientituotteet

- matkailu

Katso myös

Bermudan kolmio

Linkkejä

- [http://www.gov.bm Gov.bm] - Bermudan viralliset kotisivut
- [http://www.bermuda-island.net Bermuda-Island.net] - Bermudaan matkaavan opas
- [http://www.bermuda4u.com Bermuda 4U] - Bermudan opas
- [http://www.bermuda-online.org/ Bermuda Online] Luokka:Bermuda Luokka:Saaret zh-min-nan:Bermuda ja:バミューダ諸島

Caymansaaret

right Caymansaaret, Yhdistyneelle kuningaskunnalle kuuluva kolmen korallisaaren muodostama veroparatiisi Karibianmerellä. Kristoffer Kolumbus löysi saaret 1503.
- Pinta-ala 259 km²
- Pääkaupunki George Town

Merkittävimmät luonnonvarat

- kala

Merkittävimmät vientituotteet

- matkailu
- kilpikonnatuotteet center Luokka:Karibianmeren epäitsenäiset alueet Luokka:Karibianmeren saaret Luokka:Yhdistynyt kuningaskunta zh-min-nan:Cayman Kûn-tó ja:ケイマン諸島 ko:케이맨 제도

Monaco

Monacon ruhtinaskunta on maailman toiseksi pienin itsenäinen valtio heti Vatikaanin jälkeen. Pinta-ala on noin kaksi neliökilometriä, ja asukkaita on noin 30000. Ainoa rajanaapuri Ranska ympäröi maata pohjoisen, idän ja lännen puolelta.

Historia

Monacon nimi tulee kreikkalaiselta 500-luvulla eaa perustetulta Monoikoksen siirtokunnalta. Genovalaiset perustivat siirtokunnan uudelleen 1215. Genovalainen Grimaldin suku nousi valtaan 1297, kun François "Ilkiö" Grimaldi valloitti linnoituksen. Vuodet 1789–1814 Monaco oli vallankumouksen takia suoraan Ranskan hallinnossa täysin epäitsenäisenä. Wienin kongressi määräsi Monacon Sardinian kuningaskunnan protektoraatiksi 1815, jollaisena se oli vuoteen 1860. Monacon itsenäisyys palautettiin 1861 Ranskan kanssa tehdyllä sopimuksella. Monacon ruhtinas oli itsevaltias perustuslain säätämiseen vuonna 1911 asti. Heinäkuussa 1918 Versaillesin rauhan yhteydessä sovittiin Ranskan rajoitetusta suojelusta, ja että Monaco myötäilisi Ranskaa poliittisissa, sotilas- ja talousasioissa. Rainier III nousi valtaistuimelle 1949 isoisänsä Ludvig II:n kuoleman jälkeen. Vuoden 1962 uusi perustuslaki lakkautti kuolemantuomion, antoi naisille äänioikeuden ja perusti korkeimman oikeuden. Vuonna 1993 Monaco sai täysivaltaisen aseman YK:ssa. Vuoden 2002 sopimus selvensi Monacon asemaa siten, että jos ruhtinassuku sammuu, ruhtinaskunta jää autonomiseksi valtioksi, eikä sitä palauteta Ranskalle. Monacon puolustus jäi kuitenkin edelleen Ranskan harteille. Vuonna 2002 muutettu perustuslaki mahdollistaa naisen nousemisen ruhtinaaksi. Rainier III:n kuoltua 6. huhtikuuta 2005 hallitsijaksi nousi hänen poikansa Albert II.

Politiikka

Monaco on ollut perustuslaillinen monarkia vuodesta 1911, ruhtinaan ollessa valtion pää. Toimeenpanovaltaa hoitaa valtioministeri, joka on nelijäsenisen hallituskonsiljin puheenjohtaja. Valtioministeri on Ranskan kansalainen, jonka ruhtinas valitsee kolmivuotiselle kaudelle Ranskan valtion asettamamista ehdokkaista. Vuoden 1962 perustuslain mukaan ruhtinas jakaa vallan yksikamarisen kansallisneuvoston kanssa. Sen 18 jäsentä valitaan kansanäänestyksellä viiden vuoden kaudeksi. Paikallishallintoa hoitaa kunnanneuvosto, jossa on 15 vaaleilla valittua jäsentä pormestari puheenjohtajanaan.

Osat

Monaco on jaettu neljään osaan (quartiers): Monaco-Ville, vanha kaupunki Välimereen ulottuvalla kalliolla; La Condamine sataman alue; Monte Carlo, pääasiallinen asuinalue ja Casinon alue ja Fontvieille, uusi mereltä vallattu alue.

Maantiede

Monacon maantiede Monacon maantiede Monaco sijaitsee vuoristoisella Välimeren rantakaistaleella Ranskan Rivieralla tai Côte d'Azurilla. Osa pinta-alasta on täyttömaata.
Talous
Pääasiallinen tulonlähde on turismi, lisäksi maan vetovoima perustuu alhaiseen verotukseen, joka houkuttelee Monacoon rikkaita veropakolaisia. Monacoa pidetäänkin veroparatiisina ja mahdollisesti jopa rahanpesun keskuksena.
Väestöjakauma
Monaco on ruhtinaskunta, jonka virallinen kieli on ranska. Monacolaiset ovat vähemmistönä ja suurin osa (47 %) asukkaista on Ranskan kansalaisia. Monacolaisia ja italialaisia on molempia 17 % ja loput 21 % edustavat 125 eri kansallisuutta. Ranska on ainoa virallinen kieli, mutta englanti, italia ja paikallinen monacon murre (monegassi), joka on Genovan murteen jälkeläinen ovat yleisesti käytettyjä kieliä. Katolisuus on virallinen uskonto.
Kulttuuri
Monacon kulttuuri Monaco on tunnettu lähinnä formulakisoista ja kasinoista. Monacon oseanografinen museo on yksi maailman parhaista, samoin museon akvaario. Formula 1 -luokkaan kuuluva jokavuotinen Monacon GP on yksi autourheilun arvostetuimmista kilpailuista.
Merkittävimmät vientituotteet

- matkailu
- postimerkit
Aiheesta muualla

- [http://www.visitmonaco.com/ Monacon viralliset matkailusivut]
- [http://wikitravel.org/en/Monaco Monaco Wikitravelissa]
- [http://maps.google.com/maps?ll=43.741274,7.425642&spn=0.881037,2.026978&z=8&t=h&hl=en Monaco Google Mapsissa] Luokka:Monaco ms:Monaco zh-min-nan:Monaco ko:모나코 ja:モナコ simple:Monaco th:ประเทศโมนาโก

Singapore

Singapore (Singaporen tasavalta, kiina: 新加坡共和国 Xīnjiāpō Gònghéguó, malaiji: Republik Singapura; tamili: சிங்கப்பூர் குடியரசு), on kaupunkivaltio pienellä saarella Kaakkois-Aasiassa, Malaijan niemimaan kärjessä, Malesian Johorin osavaltiosta etelään ja Indonesian Riau saarista pohjoiseen. Sen koordinaatit ovat 1°17.583′N 103°51.333′E, vain 137 km päiväntasaajalta pohjoiseen. Nimi Singapore juontuu malaijin] sanaan singa (leijona), joka taas juontuu sanskritin samaa tarkoittavaan sanaan सिंह siMha, ja Sanskritin sanaan पुर pura (kaupunki). Saarella asuu lähes 5 miljoonaa asukasta ja se on pilvenpiirtäjä-tyyppisen asumisen vuoksi maailman tiheimmin asuttuja kaupunkeja. Singapore on yksi maailman liberaaleimmista talouksista. Sitä pidetään yhtenä maailman tehokkaimmista yhteiskunnista, jossa urbaani suunnitelu, julkinen liikenne, yhteiseloa vaalivat lait, yritysystävällinen ympäristö, huippuosaajien houkuttelu ja yksi maailman korkealaatuisimmasta koulutusjärjestelmistä tarjoavat asukkaille erittäin korkean elintason.

Historia

Pääartikkeli: Singaporen historia Singaporen saarelle perustettiin jo 14. vuosisadalla satama ja linnoitus nimeltä Temasek, mutta moderni Singapore perustettiin vasta vuonna 1819 brittiläiseksi kauppatukikohdaksi. Singaporelle myönnettiin itsehallinto vuonna 1959. Vuonna 1963 Singapore liittyi Malesiaan, mutta se erotettiin federaatiosta ja itsenäistyi vuonna 1965.

Politiikka

Pääartikkeli: Singaporen politiikka Singapore on tasavalta Westminsteriläisellä järjestelmällä. Kuten esimerkiksi Suomessa, siinä päätäntävalta on yhdellä eduskunnalla ja toteutusvalta pääministerin johtamalla hallituksella. Alunperin tasavallan presidentti oli vain seremoniaalinen tasavallan johtaja, mutta perustuslainmuutoksessa vuonna 1991 luotiin vaaleilla valittu presidentin virka jolla on veto-oikeus muutamissa tärkeissä päätöksissä kuten kansallisten varantojen käytössä ja tärkeiden lainsäädännöllisten virkojen nimityksissä. Singaporea pidetään yhtenä maailman vähiten korruptioituneista maista. Sen hallintokulut ovat myös varsin pienet. Pitkään pääministerinä toimineen Lee Kuan Yewn autoritaarinen hallintotyyli on aiheuttanut kritiikkiä. Näennäisesti demokraattisista rakenteista huolimatta People's Action Party (PAP)-puolue on hallinnut maata itsenäistymisestä asti, ja oppositiolla on n. 40 % äänisaaliista huolimatta vain 2 paikkaa 83-paikkaisessa eduskunnassa. Maan kolmanneksi pääministeriksi valittu Lee Hsien Loong on Lee Kuan Yewn poika, mutta nepotismin vihjailuihin on vastattu kunnianloukkaussyytteillä. Suurin osa singaporelaisista ei ole kovin kiinnostunut kansallisesta politiikasta. Mielenilmaisuja viime aikoina ovat aiheuttaneet mm. uusien MRT-asemien valmistumisen hitaus, Irakin sota ja homoseksuaalien oikeudet. Singapore nauttii yhdestä maailman pienimmistä rikostilastoista, sillä rangaistukset rikoksista ovat tiukat. Aluksi järjestelmä herätti epäilyksiä, mutta järjestelmän tuomaa turvallisuutta, siisteyttä ja hyvinvointia arvostetaan nyt laajasti asukkaiden keskuudessa. Esimerkiksi roskaaminen tai julkinen juopuminen tuovat sakkoja, yhteiskuntapalvelua tai vankeutta. Singaporella on suhteellisen lämpimä suhde Malesian kanssa, erityisesti johdon vaihduttua molemmissa maissa. Erimielisyyksiä on silti vesioikeuksista ja Pedra Branca kivimuodostelmasta.

Maantiede

Singapore koostuu yhdestä timantin muotoisesta pääsaaresta ja joukosta pieniä, enimmäkseen asumattomia ympäröiviä saaria. Noin Suomen pääkaupunkiseudun kokoinen, halkaisijaltaan noin 40 km leveä saari sijaitsee 1°22 N leveysasteella ja on siten ilmastoltaan trooppinen. Singaporen pienemmistä saarista, Jurong saari, Pulau Tekong, Pulau Ubin ja Sentosa ovat suurimpia. Singaporen korkein maantieteellinen kohta on 164m korkea Bukit Timah kukkula. Ilman luonnollisia makeaveden jokia ja järviä, ensisijainen Singaporen sisäinen vesilähde on vesisade, jota kerätään keräimillä. Vesisade tarjoaa 50% Singaporen vesitarpeesta; loput toimitetaan Malesiasta. Keräimien lisäksi vedenkierrätys (NEWater) ja suolanpoistolaitteistoja on valmistumassa tai ehdotettu vähentämään riippuvuutta ulkomaalaisesta vedestä. Singaporessa on trooppinen ilmasto ilman selviä vuodenaikoja Köppenin ilmastolajittelun mukaan. Sen ilmasto on karaktisoitavissa yhtenenevänä lämpötilalla ja paineella, korkealla kosteudella ja runsaalla sateella. Lämpötilat vaihtelevat 23ºC ja 35ºC välillä. Keskiarvoisesti suhteellinen kosteus on noin 90 prosenttia aamulla ja 60 prosenttia iltapäivällä. Pitkäaikaisen raskaan satamisen aikana suhteellinen kosteus saavuttaa usein 100 prosenttia. suhteellinen kosteus suhteellinen kosteus

Talous

Pääartikkeli: Singaporen talous Singaporella on hyvin kehittynyt vapaaseen markkinatalouteen pohjaava talous, jossa valtiolla on suuri rooli. Sen bruttokansantuote asukasta kohti on maailman korkeimpia ja sitä pidetään yhtenä "Itä-Aasian tiikereistä". Sisäiset markkinat ovat suhteellisen pieniä, ja talous on hyvin riippuvainen viennistä ja sen asemasta kansainvälisen kaupankäynnin keskuksena. Singapore kärsi pahasti vuoden 2001 globaalista taantumasta ja romahduksesta teknologiasektorilla. The Economic Review Committee (ERC), perustettu joulukuussa 2001, teki pääasialliset suositukset talouden uusimisesta. Singapore esitteli tuotteiden ja palveluiden arvolisäveron (the Goods and Services Tax, GST) vuonna 1994, lähtien 3 prosentissa. Se on lisännyt valtion tuloja ja auttanut vakauttamaan hallituksen menoja talouden reformissa suuntaamaan taloutta enemmän palveluihin ja jalostamiseen elektroniikkateollisuuden sijasta. Vuonna 2004 toteutetun noston jälkeen arvolisävero on nyt 5 prosenttia. Talous on sittemmin palautunut ja talouskasvu oli 8.4 prosenttia vuonna 2004. Hallitus toivoo löytävänsä pitkällä aikavälillä uusia kasvualueita, jotka ovat vähemmän haavoittuvaisia ulkoisille liiketoimintasyklien muutoksille, mutta pitää suuntauksensa ylläpitää Singapore Kaakkois-Aasian keskuksena taloudessa ja high-techissä. BKT asukasta kohti vuonna 2005 on 28,228 USD ja työttömyysaste on 3.3 prosenttia. Singaporen satama on maailman vilkkaimpia, ja Singaporen lentokenttä on kriittinen solmukohta sekä Aasian sisäisillä että Euroopan ja Australian välisillä lennoilla. Singaporessa on maailmanlaajuisesti parhaimman tasoisimpia yksityisiä sairaaloita ja erityisesti Kaakkois-Aasialaiset käyttävät sen palveluita paljon. Maassa on viime vuosina panostettu paljon hyvin tuloksin mm. tutkimukseen bioteknologiassa ja geeniteknologiassa.

Väestöjakauma

Pääartikkeli: Singaporen väestöjakauma Singaporen väestöjakauma Singaporen väestöjakauma Singaporen väestöjakauma Singapore on toiseksi tiheimmiten asuttu maa maailmassa. 84% prosenttia singaporelaisista asuu kaupungin laadukkaissa julkisissa asunnoissa, joita tarjoaa Housing and Development Board (HDB). Singaporen väestö, vaikkakin vain 4.42 miljoonaa heinäkuussa 2005, on suhteellisen monimuotoinen verrattuna useimpiin maihin, kuten myös läheisen Malesian väestö. Kiinalaiset, jotka ovat olleet enemmistönä siirtomaa-ajalta asti, muodostavat 76.8 prosenttia singaporelaisista. malaijit, jotka ovat maan alkuperäisasukkaita, muodostavat 13.9 prosenttia, tosin tämä sisältää monia ryhmiä muualta Malaijin saaristosta kuten jaavalaisia, bugis-kansaa, Bawean-kansaa and Minang-kansaa. Intialaiset ovat kolmanneksi suurin etninen ryhmä 7.9 prosentin osuudella, sisältäen muutamia tamiliryhmiä, jotka muodostavat suurimman intialaisryhmän, ja muita kuten malayalee-ryhmiä, punjabilaisia and bengalilaisia. Loput ovat pienempiä ryhmiä kuten arabeja, juutalaisia, thai-kansaa, japanilaisia, ja eurasiaalainen väestö. Singaporessa on monia uskontoja sen monenmuotoisen väestön vuoksi. Yli 40% singaporelaisista ilmoittaa uskonnokseen buddhalaisuuden. Taolaisuus, konfutselaisuus ja buddhalaisuus ovat sulautuneet yhdeksi suurimmalle osalle kiinalaista väestöä. Muslimeja on noin 14% väestöstä. Suurin osa heistä on malei, mutta edustajia on myös muissa etnisissä ryhmissä. Katolilaiset ja muut kristityt muodostavat 14% väestöstä. Etninen yhteiselo on singaporilaisille erittäin tärkeää rasististen mellakoiden jälkeen 60-luvulla. Yhteiseloa on korostettu kaikkialla yhteiskunnassa, kuten kouluksessa, asevoimissa ja asumisessa. Tähän mennessä periaate on ollut laajalti onnistunut, ja juuri yhtään merkkejä etnisestä eripurasta ei ole ollut 70-luvun jälkeen. Nykyisiä puheenaiheita on mm. kielto muslimien huivia julkisissa kouluissa. Lokakuussa 2005 singaporilainen tuomittiin kuukaudeksi vankilaan rasistisisten loukkauksien esittämisestä blogissa. Kansallinen kieli on malaiji historiallisista syistä. Viralliset kielet ovat englanti, mandariini-kiina, malaiji ja tamili. Englantia on suosittu maan kielenä itsenäistymisestä lähtien, ja sitä puhuu enemmistö väestöstä. Speak Mandarin-kampanjat (Puhu mandariinikiinaa, virallisesti Speak Mandarin Campaign tai SMC) ovat kannustaneet kiinalaista väestöä opettelemaan mandariinikiinaa. Alunperin kiinalaiset maahanmuuttajat eivät ymmärtäneet toisiaan, koska he tulivat eri osista Kiinaa ja olivat kielellisesti etääntyneet kiinalaisiin kieliin kuten hokkien, kantoninkiina, hokchia, teochew, hakka, fuzhou ja hainan. Tämän vuoksi malaiji oli usein yhteinen kieli. Speak Mandarin-kampanjan aikana mandariinikiina tuli yhdistäväksi tekijäksi nuorison keskuudessa, mutta tämä tapahtui malaijin käytön kustannuksella. Nykyään on järjestetty Speak Bahasa Melayu-kampanja (puhu malaijia-kampanja).

Koulutus

Pääartikkeli: Koulutus Singaporessa Koulutusjärjestelmää Singaporessa hallinnoi opetusministeriö (Ministry of Education[http://www.moe.edu.sg/] tai MOE) joka ohjaa koulutuslinjauksien vetämistä ja toteuttamista. Se kontrolloi julkisten, valtion rahoitusta saavien koulutusinstituutioiden kehitystä ja hallintoa, mutta myös ohjeistaa ja tarkkailee yksityisiä kouluja. Vammaiset lapset koulutetaan erikoiskoulutusta (SPED) antavissa kouluissa, joista huolehtii Voluntary Welfare Organisations (VWO) [http://www1.moe.edu.sg/specialeducation/welfare.htm] osittain MOEn rahoittamana. Tammikuussa 2003 säädettiin laki [http://statutes.agc.gov.sg/non_version/cgi-bin/cgi_retrieve.pl?actno=REVED-51&doctitle=COMPULSORY%20EDUCATION%20ACT%0a&date=latest&method=part Compulsory Education Act], joka määrää tietyn oppivelvollisuuden kaikille kouluikäisille lapsille ja teki vanhemmille rikolliseksi epäonnistua lapsen kirjoittautumisessa kouluun ja lapsen säännöllisen osallistumisen varmistamisessa. Singaporessa englanti ei vain ole ensimmäinen kieli, mutta toimeksiannon kieli aineissa kuten matematiikka, tiede (fysiikka, kemia ja biologia) ja niin edelleen. Kuten entinen pääministeri Lee Kuan Yew visioi, englanti on kieli joka yhdistää kaikki Singaporilaiset etnisestä ja kulttuurisesta tausta riippumatta ja sitoo Singaporen muuhun maailmaan.

Kulttuuri

Pääartikkeli: Singaporen kulttuuri Singaporelainen kulttuuri on väestön kirjavan taustan vuoksi ainutlaatuinen. Kulttuurinen diffuusio on antanut rikkaan monimuotoisuuden, yhtenä tunnetuimmista esimerkeistä on Singaporelainen keittiö. Singaporessa käytetty englanti on pääasiassa brittienglantia joillakin amerikan englannin vaikutuksilla. Paikallinen murre tai kreolikieli tunnetaan nimellä Singapore Colloquial English, mutta yleensä siitä käytetään vain nimeä "Singlish". Siihen on lainattu sanastoa ja kielioppia erilaisista kiinan kielistä, maleista ja intialaisista kielistä. Singlish on laajalti identtinen manglishiin (Malesiassa puhutti englanti). Singlishin käytön aste vaihtelee, arkielämässä sen käyttö on laajaa kun taas virallisissa yhteyksissä puhutaan englantia. The Speak Good English Movement on kannustanut Singaporelaisia puhumaan hyvää englantia. Viime aikoina Singlishin merkitys on nähty myös tärkeänä osana kulttuurista identiteettiä. Englannin käyttö väestön keskuudessa on laajentunut sen jälkeen, kun englanti otettiin ensimmäiseksi kieleksi Singaporen koulutusjärjestelmässä. Englanti on yleisin kieli Singaporelaisessa kirjallisuudessa. Singapore nähdään kosmopolitaanisena, monikulttuurisena yhteiskuntana. Hallitus on 1990-luvun lopulta asti pyrkinyt edistämään Singaporea taiteen ja kulttuurin keskuksena, mm. teatterin ja musiikin. Vuonna 2003 avattiin esiintyvien taiteden keskus Esplanade - Theatres on the Bay, jota kutsutaan myös nimellä "The Durian" viitaten sen yhtäläisyyksiin durian-hedelmän kanssa. Vuonna 2005 hallitus laillisti rahapelit houkutellakseen lisää turisteja ja on päättänyt rakentaa kasinolla varustettuja 'integroituja lomakohteita' Marina Southiin ja Sentosaan. Samalla laillistettiin bar-top tanssiminen ja benji-hyppääminen. Päätökset saatiin vasta suurten ristiriitaisuuksien värittämän keskustelun jälkeen.

Merkittävimmät luonnonvarat

- kala

Merkittävimmät vientituotteet

- elektroniikka
- koneet

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia

Luokka:Kaakkois-Aasia Luokka:Pääkaupungit ms:Singapura zh-min-nan:Sin-ka-pho ko:싱가포르 ja:シンガポール simple:Singapore th:ประเทศสิงคโปร์

Hongkong

中華人民共和國香港特別行政區
Hong Kong Special Administrative
Region of the People's Republic of China

(Suurempi kuva)	(Suurempi kuva)
Motto: Ei mottoa
Motto
Virallinen kieli	englanti ja kiina (sekä kantoni että mandariini de facto virallisia kieliä)
Pinta-ala - Yhteensä - % vettä	(sijaa ei laskettu) 1 092 km² 4,6 %
Väkiluku - Yhteensä (Vuosi) - Tiheys	(sijaa ei laskettu) 7 303 334 6 688 km²
Perustamispäivä	Palautus Yhdistyneeltä kuningaskunnalta Kiinalle 1. heinäkuuta 1997
Rahayksikkö	Hong Kongin dollari (HKD)
Aikavyöhyke	UTC +8
Internet-verkkotunnus	.HK
Kansainvälinen suuntanumero	852
Hallinnollinen asema	Erityishallintoalue (特别行政区)

Hongkong (香港, pinyin: xiānggǎng, virallisesti suomeksi Kiinan kansantasavallan erityishallintoalue Hongkong) on kaupunki eteläisessä Kiinassa. Hongkong on yksi maailman liberaaleimmista talouksista ja tärkeimmistä kansainvälisen talouden keskuksista. Hongkong on erittäin tiheästi asuttu pilvenpiirtäjäkaupunki ja sen seitsemän miljoonaa asukasta nauttivat korkeaa elintasoa. Entinen Yhdistyneen kuningaskunnan siirtomaa on nyt Kiinan kansantasavallan hallinnassa "yksi maa, kaksi järjestelmää" periaatetta soveltaen. Sille on perustuslaillisesti taattu suhteellisen korkea autonomia, esimerkiksi, sillä on oma lainsäädäntönsä, valuuttansa, tullinsa, lentoliikenneoikeudet ja maahanmuuttolakinsa. Vain puolustus ja diplomaattiset suhteet ovat Pekingin keskushallinnon vastuulla. Hongkong kirjoitetaan usein Hong Kong.

Historia

Kiinan kansantasavallan Pääartikkeli: Hongkongin historia Yhdistynyt kuningaskunta miehitti Hongkongin saaren ensimmäisen oopiumsodan yhteydessä 1841. Kyseessä oli ensimmäinen ns. epäoikeudenmukaisista sopimuksista, jotka Kiinan Qing-dynastia joutui solmimaan. Tätä ennen paikka oli varsin merkityksetön eikä siellä ollut merkittävää asutusta. Toisen oopiumsodan seurauksena osa Hongkongiin liittyvästä Kowloonin niemimaasta luovutettiin myös Britannialle 1860. 1. heinäkuuta 1898 tämän yhteydessä olevaa maa-aluetta (nk. Uudet territoriot) vuokrattiin Britannialle 99 vuodeksi. Kiinan kansantasavalta aloitti neuvottelut Britannian kanssa Hongkongin palauttamisesta virallisesti 1982. 19. joulukuuta 1984 Kiinalais-brittiläinen yhteisjulistus ilmoitti siirtokunnan muuttuvan Kiinan erityishallintoalueeksi 1. heinäkuuta 1997, Uusien territorioiden vuokrasopimuksen umpeutuessa. Yhteisjulistus ilmoitti Hongkongissa noudatettavan "yksi maa, kaksi järjestelmää"-järjestelyä, jonka kansantasavalta alun perin suunnitteli Taiwanin varalle. Sopimus tarjosi Hongkongille autonomian kaikissa asioissa ulkopolitiikkaa ja puolustusta lukuun ottamatta. 1980-luvulta lähtien Britannia alkoi luoda Hongkongille itsehallinnollisia instituutioita vanhan kolonialistisen järjestelmän tilalle. Vaaleilla valittu osuus hallinnosta jäi kuitenkin aina pieneksi.

Politiikka

Taiwanin Pääartikkeli: Hongkongin politiikka

Piirit (District)

Pääartikkeli: Hongkongin piirit

Maantiede

Hongkongin piirit Pääartikkeli Hongkongin maantiede

Talous

Pääartikkeli Hongkongin talous Hongkong on jatkuvasti Heritage-instituutin vuosittaisessa taloudellisen vapauden tutkimuksissa [http://cf.heritage.org/index2004test/country2.cfm?id=HongKong ensimmäisellä sijalla]. Lähiaikoina taustalla on ollut pelko, että Kiinan kasvava vaikutus Hongkongin politiikkaan aiheuttaisi tilanteen muuttumisen.

Väestöjakauma

Pääartikkeli: Hongkongin väestöjakauma

Kulttuuri

Pääartikkeli Hongkongin kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

- maasälpä

Merkittävimmät vientituotteet

- tekstiilit
- elektroniikka
- pienteollisuustuotteet Luokka:Kiinan kaupungit Luokka:Hongkong ms:Hong Kong zh-min-nan:Hiong-káng ko:홍콩 ja:香港 simple:Hong Kong th:เขตปกครองพิเศษฮ่องกง

Andorra

Andorran ruhtinaskunta on yksi Euroopan kääpiövaltioista. Se sijaitsee Espanjan ja Ranskan välissä Pyreneiden vuoristossa.

Historia

Tradition mukaan Kaarle Suuri antoi Andorralle erioikeuden palkkiona heidän taistelustaan maureja vastaan vuonna 805. Varhaisin historiallinen dokumentti Andorrasta on vuodelta 839 peräisin oleva Urgellin katedraalin vihkiasiakirja, jonka mukaan maan seurakunnat kuuluivat Urgellin kreivikuntaan. Vuonna 988 Urgellin kreivi luovutti Andorran hallinnan Urgellin piispalle vastineena muista alueista Cerdanyan laaksossa. Andorralaiset tunnustivat alamaisuutensa vasta piispa Bernat Sançille vuonna 1176. Sen jälkeen Andorran hallinnasta käytiin valtataistelua kirkon ja kreivikunnan välillä, kunnes vuosina 1278-1288 Urgellin silloinen piispa Pere d´Urg ja Foixin kreivi Roger Bernat III allekirjoittavat ns. Pariatge-sopimuksen. Sopimusta pidetään Andorran ruhtinaskunnan perustamisasiakirjana, ja siihen sisältyy erikoinen kahden päämiehen malli, joka on symbolisena voimassa edelleen. Vuonna 1589 Foixin kreivin omistusoikeus Andorraan siirtyi Ranskan kuninkaalle.

Politiikka

Andorran perustuslaki vuodelta 1993 määrittelee maan itsenäiseksi oikeusvaltioksi, joka noudattaa demokratian ja sosiaalisuuden periaatteita. Andorra on OECD:n luokittelun mukaan niin sanottu veroparatiisi. Viime vuosina se on muiden Euroopan kääpiövaltioden tavoin pyrkinyt eroon erityisasemastaan. Andorra ei kuulu Euroopan Unioniin, mutta toimii sen kanssa monilla aloilla läheisessä yhteistyössä. Yhteisvaluutta euro syrjäytti aikaisemmin käytössä olleet Ranskan frangin ja Espanjan pesetan vuonna 2002. Andorra on YK:n jäsenvaltio.

Pitäjät

Andorran pitäjät Andorrassa on seitsemän pitäjää tai seurakuntaa. Perinteisesti maassa oli kuusi hallinnollista seurakuntaa, kunnes vuonna 1978 Escaldesin seurakunta erotettiin Andorra La Vellasta. (parròquies, yksikkö - parròquia):
- Andorra la Vella
- Canillo
- Encamp
- Escaldes-Engordany
- La Massana
- Ordino
- Sant Julià de Lòria

Maantiede

Andorran maantiede Andorran keskikorkeus merenpinnasta on lähes 2000 metriä, mikä tekee siitä korkeimmalla sijaitsevan Euroopan maan. Matalin kohta on Espanjan rajalla, noin 800 metriä, korkeimmat vuoret ovat noin 2900 metrin korkuisia. Maata halkoo Y-kirjaimen muotoinen keskuslaakso, johon suurin osa asutuksesta sijoittuu. Andorrassa on lukuisia pienikokoisia vuoristojärviä. Andorra kuuluu välimerelliseen ilmastovyöhykkseen, mutta siitä huolimatta sen ilmasto on vuoristoinen. Sen korkeimmilla kohdilla vallitsee alppi-ilmasto, joissa talvi on ankara ja runsasluminen. Kesät ovat lämpimiä ja vähäsateisia, ja erityisesti laaksoissa talvet leutoja. Varsinaisia jäätiköitä ei Andorrassa ole.

Talous

Turismi kattaa 80 % Andorraan bruttokansantuotteesta. Maassa vierailee vuosittain yhdeksän miljoonaa turistia. Suurin osa matkailijoista on päivän viipyviä ostosmatkailijoita, mutta talvisin matkailu on talviurheilupainotteista. Maassa on viisi suurta laskettelukeskusta, ja Escaldesissa on Etelä-Euroopan suurimpiin lukeutuva viihdekylpylä. Vain 2 % maan pinta-alasta on viljelykelpoista, lampaankasvatus on tärkein maatalouden ala. Teollisuus on vähäistä, päätuotteita ovat sikarit, tupakka ja huonekalut. Veroparatiisin asema on houkutellut maan pankkeihin varoja.

Väestöjakauma

Andorrassa asuu runsaasti siirtotyövoimaa mm. Espanjasta, Ranskasta ja Portugalista sekä muista Euroopan maista ja Etelä-Amerikasta. Syntyperäiset andorralaiset ovat maan noin 67 000 asukkaasta nykyisin vähemmistönä. Runsaan matkailun ja siirtolaisuuden ansiosta maassa puhutaan katalaanin lisäksi espanjaa, ranskaa, portugalia ja englantia.

Kulttuuri

Andorran kulttuuri on saanut paljon vaikutteita naapurimaista Ranskasta ja erityisesti Espanjan Kataloniasta. Ensimmäiset andorralaiset olivat katalaaninkielisiä heimoja. Andorra on katolinen maa siihen kuuluvine traditioineen. Maa eli pitkälle 1900-luvun puolelle saakka eristyksissä muusta maailmasta. Viimeisinä vuosikymmeninä matkailu ja siirtolaisuus ovat muokanneet myös kulttuurielämää. Andorrassa on äskettäin aloitettu oma yliopistotasoinen opetus.

Urheilu

Urheilussa Andorra on tunnettu lähinnä jalkapallosta. Se ei ole kuitenkaan saavuttanut mitenkään mairittelevaa menestystä. Maajoukkue on voittanut vajaan kymmenvuotisen historiansa aikana vain kolme ottelua. Kuitenkin MM-karsinnoissa Saksan MM-kilpailuihin se on saavuttanut viisi pistettä voittamalla ja pelaamalla tasan Makedonian kanssa kertaalleen sekä pelaamalla sensaatiomaisesti tasan Suomen kanssa. Suoritusten arvoa nostaa se, että maassa on vain noin 300 lisensioitua jalkapalloilijaa. FIFAn viimeisimmässä ranginkissa maa on sijalla 138.

Merkittävimmät luonnonvarat

- vesivoimapotentiaali
- puu
- rautamalmi

Merkittävimmät vientituotteet

- matkailu
- postimerkkien ja verovapaiden tuotteiden myynti
- sähkö

Linkit

- [http://maps.google.com/maps?ll=42.551057,1.562805&spn=0.898361,2.026978&z=8&t=h&hl=en Andorra Google Mapsissa] Luokka:Andorra fiu-vro:Andorra ms:Andorra zh-min-nan:Andorra ko:안도라 ja:アンドラ simple:Andorra th:ประเทศอันดอร์รา

Työ

:Työ voi olla myös fysikaalista työtä. Työ on moniulotteinen käsite, jolla tavallisimmin tarkoitetaan ihmisen toimintaa, joka tähtää elannon hankkimiseen vallitsevassa taloudellisessa ja sosiaalisessa ympäristössä. Tässä merkityksessä työ pitää sisällään myös ne toimet, joita ihminen tekee vapaa-ajan ulkopuolella oman työkykynsä ylläpitämiseksi (esimerkiksi kotityöt). Suppeammassa merkityksessä työ tarkoittaa vain palkkatyötä. Kapitalistisessa yhteiskunnassa työtä tehdään lähes aina jollekulle ja omaisuuden kartuttamiseksi. Nykyisin työ koetaan usein myös itsensä toteuttamisen välineeksi. Aikaisemmissa yhteiskunnissa työtä tehtiin useammin itsenäisesti, omien välittömien tarpeiden tyydyttämiseksi ja työ nähtiin useammin välttämättömänä pahana. Työ voikin työnteon lisäksi tarkoittaa myös työn tuloksia, joita ihmiset voivat vaihtaa keskenään vaihtotaloudessa. Tämä edellyttää työnjakoa. Markkinavoimat ohjaavat ihmisiä tekemään sitä työtä, mistä muut parhaiten hyötyisivät. Tämä työ ei aina ole sitä työtä, mitä ihmiset mieluiten tekisivät erakkoina. Työn heikko kysyntä suhteessa tarjontaan on työttömyyttä. Työn suuri kysyntä verrattuna tarjontaan on työvoimapulaa. Työkyvyn heikkous suhteessa työn kustannuksiin aiheuttaa työttömyyttä. Jotkin valtion toimet ja sääntely kuten minimipalkka, työsopimuslaki, työehtosopimusten yleissitovuus, koulutusinvestoinnit ja verotus vaikuttavat työn kysyntään, tarjontaan ja hintaan ja työkykyyn ja siten työllisyyteen. Työn epätasainen jakautuminen on sosialistien selitys työttömyydelle ja he pyrkivät jakamaan työtä useammille.

Palkkatyö

Palkkatyön on työn muoto, jossa työntekijä tekee työtä työnantajalle ja saa siitä rahallisen korvauksen eli palkkaa. Palkkatyön ehtoja säätelevät Suomessa lait (mm. työaikalaki), yleissitovat työehtosopimukset ja työsopimukset. Historiallisesti palkkatyötä ei aiemmin ole ollut nykyisessä mittakaavassa vaan se muuttui tavallisimmaksi työn muodoksi vasta teollisen kapitalismin myötä. Eri työtyypit:
- Vakinainen työ - työnantaja ei kirjoita työsopimukseen, milloin työ loppuu.
- Määräaikainen työ - työsopimuksessa lukee työn tarkka alkamis- ja loppumisaika.
- Kokopäivätyö - työntekijä on töissä koko päivän, yleensä 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.
- Osa-aikatyö - työtä on esimerkiksi 4 tuntia päivässä tai 20 tuntia viikossa. Esimerkiksi myyjät.
- Etätyö - työntekijä ei tee työtä työpaikalla, vaan esimerkiksi kotona tietokoneella.
- Freelance-työ - työntekijällä on monta työnantajaa. Esimerkiksi monet toimittajat ja tulkit.
- Pimeä työ - työntekijä tekee työn verovapaasti, työnantaja ja työntekijä eivät tee työsopimusta. Työntekijä ei saa työstä eläkettä ja palkan saa suoraan käteen.
- Kotityö - kotona tehtävä työ, esimerkiksi lasten hoito.
- Vapaaehtoistyö - työntekijä ei saa työstä palkkaa.

Sitaatteja

;"Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi" :-Raamattu (1. Moos. 3:19, 1992 käännös)

Katso myös

- Vapaa-aika
- Työehtosopimus
- Työnjako

Lukemisto

Linkit

- [http://virtuoosi.pkky.fi/vilma/ VILMA] luokka:Työ

Veroluonteinen maksu

Veroluonteiseksi maksuksi kutsutaan niitä käytännössä pakollisia viranomaismaksuja, joita ei ole säädetty veroina voimaan. Joitakin veroluonteisia maksuja Suomessa:
- Televisiomaksu
- Sairasvakuutusmaksu
- Apteekkimaksu
- Hyvitysmaksu
- Auton käyttömaksu Luokka:Verotus

Ruotsi

Ruotsi on pohjoismainen perustuslaillinen monarkia. Sillä on yhteinen maaraja Suomen lisäksi Norjan kanssa.

Historia

Pääartikkeli: Ruotsin historia Ruotsin nykyisistä kieliryhmistä vanhin ovat mahdollisesti saamelaiset. Kuitenkin myös indoeurooppalainen kielimuoto, josta ruotsin kieli vähitellen on kehittynyt, levisi maahan jo kivikaudella. 800- ja 900-lukujen aikana eteläisessä Ruotsissa vallitsi viikinkikulttuuri. Ruotsalaiset viikingit kävivät kauppaa, sotivat ja kolonosoivat Itämeren alueella, Venäjällä ja aina Mustallamerellä asti. Kristinusko saapui Ruotsiin jo viikinkiajalla, mutta vakiintui lopullisesti vasta 1100-luvulla. Suomesta tuli osa Ruotsia joskus 1100- ja 1200-luvun aikana. Suomea kutsuttiin 1300- ja 1400-luvuilla ruotsalaisissa asiakirjoissa Itämaaksi. Vuonna 1389 perustettiin Kalmarin unioni, kun Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningaskunnat tulivat saman hallitsijan alaisiksi. 1400-luvulla Ruotsi taisteli päästäkseen irti Tanskan vallasta. Ruotsi erosi unionista vuonna 1521 ja erosta tuli lopullinen kun Kustaa Vaasasta tuli Ruotsin kuningas 1523. 1600-luvulla Ruotsista tuli eurooppalainen suurvalta, erityisesti kuningas Kustaa II Aadolfin ansiosta. 1700-luvulla Ruotsin suurvalta-asema luhistui. Venäjästä tuli uusi pohjolan suurvalta, kun se kukisti Ruotsin Suuressa Pohjan sodassa. Suomen sodassa vuonna 1808 Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta. Ruotsi oli puolueeton ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Kylmän sodan aikana Ruotsi pysyi myös puolueettomana. Ruotsi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995.

Politiikka

Ruotsi on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollinen päämies on kuningas. Nykyinen kuningas on Kaarle XVI Kustaa. Lainsäädäntövaltaa Ruotsissa käyttävät yksikamarinen parlamentti (valtiopäivät, ruotsiksi riksdag) sekä pääministerin johtama hallitus. Ruotsissa on vallalla monipuoluejärjestelmä. Ruotsin eduskuntapuolueita ovat (suluissa kansanedustajien määrä)
- Socialdemokraterna (Sosiaalidemokraattinen puolue) (144)
- Moderata samlingspartiet (Kokoomuspuolue) (55)
- Folkpartiet liberalerna (Kansanpuolue) (48)
- Kristdemokraterna (Kristillisdemokraatit) (33)
- Vänsterpartiet (Vasemmistopuolue) (30)
- Centerpartiet (Keskustapuolue) (22)
- Miljöpartiet de Gröna (Ympäristöpuolue) (17) Ruotsissa on Sosiaalidemokraattisen puolueen muodostama vähemmistöhallitus, jota tukevat Vasemmistopuolue ja Ympäristöpuolue. Pääministeri on Göran Persson.

Sisäpolitiikka

Ruotsin suuri saavutus oli 1930-luvulta alkaen erityinen sosiaalivaltio eli Kansankoti (Folkhemmet) joka melkoisesti paransi kansalaisten taloudellista asemaa ja yhdenvertaisuutta. 1980-luvun lopulla Ruotsin taloudellinen tilanne on kuitenkin muuttunut epävarmemmaksi, mikä on johtanut hyvinvointivaltion rahoituskriisiin, mikä vaikeutti järjestelmän ylläpitoa.

Kansainväliset suhteet

Ruotsi on ollut Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vuodesta 1946, vuosi YK:n perustamisen jälkeen. Ruotsalainen Dag Hammarskjöld oli YK:n pääsihteeri vuosina 1953-1961. Ruotsi ei kuulu sotilasliittoihin, mutta käytännössä se on ollut läheisessä yhteistyössä läntisten maiden kanssa. Liittoutumattomuudella on Ruotsissa vankka kansan tuki. Ruotsi on ollut Euroopan unionin jäsen 1.1.1995 lähtien. Ruotsalaiset hyväksyivät Euroopan union jäsenyyden kansanäänestyksen jälkeen, jossa 52,3% ruotsalaisista tuki Euroopan unioniin liittymistä. Liittymissopimuksen mukaan Ruotsin tulee liittyä yhteisvaluutta euroon, kun se täyttää ns. Emu-kriteerit. Ruotsalaiset kuitenkin hylkäsivät Euron vuonna 2003 pidetyssä kansanäänestyksessä. euro

Läänit

Ruotsi on jaettu 21 lääniin (län). Läänit on edelleen jaettu 290 kuntaan (kommun). Ruotsi jaetaan myös tradition mukaan maihin (land) (Sveanmaa, Göötanmaa sekä Norlanti) ja maakuntiin (landskap).
- Blekingen lääni
- Gotlannin lääni
- Gävleborgin lääni
- Hallannin lääni
- Jämtlannin lääni
- Jönköpingin lääni
- Kalmarin lääni
- Kronobergin lääni
- Norrbottenin lääni (Pohjoispohjan lääni)
- Skoonen lääni
- Södermanlannin lääni
- Taalainmaan lääni
- Tukholman lääni
- Upsalan lääni
- Värmlannin lääni
- Västerbottenin lääni (Länsipohjan lääni)
- Västernorlannin lääni (Länsi-Norlannin lääni)
- Västmanlannin lääni
- Länsi-Göötanmaan lääni
- Örebron lääni
- Itä-Göötanmaan lääni

Maantiede

Ruotsin maantiede Ruotsi on sekä pinta-alaltaan (450 000 neliökilometriä) että väestöltään (noin 9 miljoonaa) jonkin verran Suomea suurempi. Ruotsin pääkaupunki on Tukholma. Muita kaupunkeja ovat muun muassa Malmö, Göteborg, Uppsala, Haaparanta, Luulaja ja Uumaja. Katso Luettelo Ruotsin kunnista.

Väestö

Ruotsissa puhutaan pääasiassa ruotsia, suurin vähemmistökieli on suomi. Maalla ei kuitenkaan ole Suomen tapaan lainsäädännöllä määrättyä virallista kieltä ruotsin hallitsevasta asemasta huolimatta. Euroopan unionin direktiivin johdosta viiden vähemmistökielen asema kirjattiin lakiin 1999; näitä ovat saame, meänkieli (suomen murre), suomi, romaani ja jiddish. Näillä kielillä on virallinen asema valtion virastoissa, oikeudessa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa tiettyjen kuntien alueella. Saamen kielellä on virallinen asema Arjeplogin, Jällivaaran (Gällivare), Jokkmokkin ja Kiirunan kunnissa ja niiden läheisyydessä. Suomi ja meänkieli ovat virallisia Jällivaaran, Haaparannan, Kiirunan, Pajalan ja Ylitornion kunnissa. Vähemmistökielillä ei kuitenkaan ole samaa asemaa kuin ruotsilla Suomessa. Romaanilla ja jiddishillä on asema historiallisina vähemmistökielinä, ja Ruotsin hallituksella on tietty velvollisuus tukea niitä. Ruotsissa asuu suuri määrä ulkomaalaissyntyisiä maan vapaamielisen pakolaisten vastaanoton ja 1960- 1980-luvulle vallinneen aktiivisen siirtotyöläispolitiikan ansiosta. Suurin osa ruotsalaisista on luterilaisia. Vielä muutamia vuosia sitten luterilaiseen kirkkoon kuuluminen oli pakollista, ja sen lisäksi sai kuulua johonkin muuhun uskontokuntaan. Ruotsalaiset ovat yleisesti ottaen huomattavasti suomalaisia vähemmän uskonnollisia.

Talous

Ruotsin talous painottuu voimakkaammin metalli- ja kemianteollisuuteen samoin kuin Suomen. Volvo, Saab, Ericsson, Tetrapak, Asea ja Nobel ovat olleet ruotsalaisen talouselämän kivijalkoja ja omistus on monimutkaisten, eri äänivaltaisten osakkeiden kautta keskittynyt muutamalla mahtiomistajalle muun muassa Wallenberg-suvulle. Viime vuosien aikana omistus on monessa yhtiössä siirtynyt kansainväliseen omistukseen ja tämä on myös Ruotsissa johtanut monien tuotantolaitosten lakkauttamiseen.

Merkittävimmät luonnonvarat

- sinkki
- rautamalmi
- kupari
- lyijy
- hopea
- uraani
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- paperituotteet

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Ruotsi Google Mapsissa] Luokka:Ruotsi als:Schweden ms:Sweden zh-min-nan:Sverige [[got:

1997

Tapahtumia

Tammikuu

- 18. tammikuuta - Ruandassa Hutu-militantit tappavat 3 espanjalaista avustustyöntekijää ja 3 sotilasta.
- 19. tammikuuta - Jasser Arafat palaa Hebroniin, Länsirannalle 30 vuoden jälkeen ja liittyy j