:: wikimiki.org ::
| Viittomakieli |
ViittomakieliViittomakielet eli viitotut kielet ovat gesturaalis-visuaalisia kieliä: niissä käytetään käsien ja kehon liikkeitä sekä ilmeitä kielellisen viestin ilmaisemiseen (gesturaalisuus), ja viesti vastaanotetaan näön kautta (visuaalisuus). Viesti välitetään käsimuotojen, käsien, vartalon ja suun liikkeiden sekä ilmeiden avulla. Viittomakieli ei ole vain tapa esittää puhuttua kieltä vaan se on oma luonnollinen kieli, joka vielä usein on käyttäjänsä äidinkieli (vrt. viitottu puhe).
Viittomakielten syntyminen
Viittomakielet ovat kehittyneet kuurojen yhteisöissä. Niitä käyttävät syntymästään saakka kuurojen lisäksi mm. kuuroutuneiden, huonokuuloiset, viittomakielisten omaiset ja ystävät, kuurojentyöntekijät, tutkijat ja tulkit. Viitotut kielet eivät myöskään ole uusi keksintö – niitä on käytetty yhtä kauan kuin kuurojen yhteisöjä on ollut. Joidenkin tutkijoiden mukaan viittomakieliä käytettiin jopa ennen puhuttuja kieliä.
Ensimmäisen kerran viittomakieltä alettiin käyttää kouluopetuksessa vuonna 1775 Ranskassa. Koulutuksen aloitti Charles Michel d'Epée.
Maailman viittomakielet
Erilaisia viittomakieliä on maailmassa satoja, jotka eroavat viittomistoltaan ja kieliopiltaan toisistaan. Kieliopeissa on tosin löydettävissä tiettyjä samankaltaisuuksia, mikä mahdollistaa eri kieliä viittovien kommunikoida keskenään välikielellä.
Viittomakielillä ei myöskään ole suoraa yhteyttä puhuttuihin kieliin. Esimerkiksi Englannissa, Irlannissa, USA:ssa ja Australiassa puhutaan englantia mutta viittomakielet eroavat kaikissa maissa toisistaan (Amerikkalainen viittomakieli on itse asiassa läheistä sukua ranskalaiselle viittomakielelle).
Keinotekoinen kieli Gestuno on yritys luoda yhtenäinen kansainvälinen viittomakieli. Gestuno ei ole käytössä kovin yleisesti, mutta eräitä Gestunon viittomia käytetään kansainvälisen viittomisen yhteydessä. Gestuno on osittain verrattavissa puhuttujen kielten Esperantoon.
1960- ja 1970-lukujen vaihteessa pohjoismaisia viittomakieliä yritettiin yhtenäistää, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Projektista jäi pohjoismaisiin kieliin muutama yhtenäinen viittoma, kuten viikonpäivien viittomat.
Lingvistiikkaa
Maailman viitotut kielet ovat keskenään kieliopillisesti hyvin samankaltaisia verrattuna puhuttujen kielten kielioppien erilaisuuksiin. Eroavuuksia on, mutta kattavaa viittomakieliä vertailevaa tutkimusta ei ole tehty.
Topic-comment
Viitottujen kielten tendenssi näyttää olevan topic-comment-rakenne, eli pääasia kerrotaan ensin, sitten sen määreet. Esimerkiksi adjektiivit seuraavat (pääosin) substantiivia.
Päällekkäiset elementit
Puhutut kielet ovat lineaarisia (yksiulotteisia), mutta viitotuissa kielissä käytetään useampia kielellisiä tasoja päällekkäin. Esimerkkinä suomen kielen "Ajoin autoa" tarvitsee lisämääreitä, jos halutaan kertoa asiasta tarkemmin: "Ajoin autoa kuoppaisella tiellä". Viittomakielissä viittomat voivat ottaa visuaalisia määreitä, jotka lisäävät viittoman antamaa kielellistä informaatiota. Siten AJAA-KUOPPAISTA-TIETÄ voi olla yksi viittoma samalle käsitteelle, johon puhuttu kieli tarvitsee kolme sanaa. Käsien asennon ja liikkeiden lisäksi muut kielelliset tekijät, ilmeet ja kehon liikkeet, voivat antaa päällekkäistä informaatiota. Siten lauseet "ajoin autoa" ja "ajoin autoa kuoppaisella tiellä, mutta en välittänyt siitä" voivat olla viitottuna ajallisesti yhtä pitkiä ja sisältää saman määrän viittomia.
Kirjoitusjärjestelmät
Viittomakielille ei ole yleisesti käytössä olevaa kirjoitusjärjestelmää, ja arkikäytössä viittomakieliä ei kirjoiteta tuskin koskaan. Kielen päällekkäiset elementit ja kolmiulotteisuus vaikeuttavat yksinkertaisen kirjoitusjärjestelmän kehittämistä. Sutton SignWriting on yksi varsinkin Yhdysvalloissa käytössä oleva järjestelmä. Hampurin yliopiston kehittämää HamNoSys-kirjoitusjärjestelmää käytetään joskus lingvistisissä tutkimuksissa.
Yleisin tapa kirjoittaa muistiin viittomakieltä on glossien käyttö. Glosseissa viittomat kirjoitetaan ylös käyttäen niitä parhaiten vastaavaa puhutun kielen sanaa. Lisäksi käytetään numeroita ilmaisemaan viittoman paikkaa tai suuntaa, sekä kirjaimia, välimerkkejä ja alleviivauksia kertomaan toistosta, ilmeistä tai muista kielellisistä tekijöistä.
Wikipediassa käytetään glosseja esitettäessä esimerkkejä viittomista tai viittomakielisistä lauseista.
Kuulevien viittomakielet
Viittomakieliä tai viitottuja kommunikaatiomenetelmiä syntyy myös kuulevien yhteisöissä. Usein kyse ei ole kuitenkaan varsinaisesti kielestä, vaan merkkijärjestelmästä. Amerikan intiaanit käyttivät heimojen välisessä viestinnässä viitottua pidgin-kieltä kun heimojen puhutut kielet olivat erilaisia. Salaseurat ja rikolliset ovat käyttäneet käsien liikkeisiin perustuvia merkkikieliä. Viittomia tai käsimerkkejä käytetään myös silloin, kun puhe on mahdotonta tai pitää pysyä hiljaa, kuten sotilasoperaatioissa ja sukeltaessa.
Kuulevat käyttävät puheen tukena eleitä, jotka ovat kulttuuriin sidonnaisia. Etenkin Italiassa eleet ovat niin voimakkaasti puhutun italian osa, että jotkut italialaiset pystyvät ilmaisemaan monimutkaisiakin käsitteitä pelkillä eleillä.
Suomen viittomakielet
Suomessa on kaksi erilaista viittomakieltä: Suomalainen viittomakieli ja suomenruotsalainen viittomakieli. On edelleen kiistanalaista ovatko nämä kielet erillisiä kieliä vai onko suomenruotsalainen viittomakieli suomalaisen viittomakielen variaatio.
Katso myös
- Suomalainen viittomakieli
- Viitottu puhe
- Tukiviittomat
Aiheesta muualla
- T. Rissanen, Viittomakielen perusrakenne, Helsingin yliopisto, 1985
- [http://www.ethnologue.com/show_family.asp?subid=1 Esittelyjä eri viittomakielistä (englanniksi)]
Luokka:Viittomakielet
ja:手話
KäsimuotoKäsimuoto on sormien asento viittoman suorittamisen aikana. Käsimuoto voi pysyä samana tai muuttua viittoman loppua kohti. Viittoman käsimuodolla tarkoitetaan sormien asentoa viittoman aikana. Käsimuoto voi viittomassa pysyä samana tai muuttua. Käsimuodon muutoksessa käsi joko avautuu tai sulkeutuu, sormet koukistuvat tai peukaloa ja muita sormia hierotaan vastakkain. Lisäksi joissakin lukusanaviittomissa ja sormiaakkosia sisältävissä viittomissa esiintyy muunlaisia käsimuodon muutoksia.
Luokka:Viittomakieli
Viitottu puheViitottu puhe on keinotekoinen kommunikaation väline, joka on luotu kuuroutuneiden ja huonokuuloisten kuulon tai huuliltaluvun tueksi.
Viitotussa puheessa viittomat tukevat puhuttua kieltä. Puhumisen aikana samaan aikaan viitotaan sanoja lähiten vastaavat viittomakielen viittomat. Sidos- ja pikkusanoja kuten ja, että, vaan ei viitota, vaan ne on luettava huulilta. Tärkeintä on selkeä huulio.
Vaikka viitottu puhe kommunikointimenetelmänä ei ole varsinainen kieli, jotkut viittomakielen rekisterit ovat hyvin lähellä viitottua puhetta ja viittomakieliset kommunikoivat heikosti viittomakieltä osaavien kanssa joskus viitotulla puheella, jotta kuuleva osapuoli ymmärtäisi paremmin.
Linkkejä
- [http://www.tulkit.net/index.php?page=vp Viitotun puheen suositus]
Luokka:Kommunikaatiomenetelmät
1775 Tapahtumia
-
Syntyneitä
- 16. joulukuuta - Jane Austen, englantilainen kirjailija
Kuolleita
-
Luokka:1700-luku
ms:1775
ko:1775년
Ranska
Ranska on länsieurooppalainen valtio. Euroopan mittakaavassa Ranska on suuri valtio – sen pinta-ala on yli puoli miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Ranskan naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra.
Ranskan pääkaupunki on Pariisi. Ranska on tasavalta, jossa presidentillä on melko paljon valtaa suhteessa pääministeriin. 17. toukokuuta 1995 lähtien presidenttinä on ollut Jacques Chirac.
Historia
:Pääartikkeli: Ranskan historia
Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, joka oli Rooman valtakunnan provinssi.
Keskiajalla Ranskan paikalla oli mahtava Kaarle Suuren valtakunta, jonka hajottua alueella oli monia pieniä ruhtinaskuntia, joista tärkeimpiä olivat Ranska, Burgundi, Provence ja Savoiji.
Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka maa oli kuningaskunta, tosin se oli sitä vallankumouksenkin jälkeen vuodesta 1814–1848. Kuuluisin Ranskan kuningas lienee aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715).
1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa Ranskaa hallitsi keisari Napoléon Bonaparte, joka sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa, mutta karkotettiin sittemmin Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleonin jälkeen monarkia palautettiin, mutta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän tosin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Ranska julistettiin taas tasavallaksi.
Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella. Toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan miehittämäksi. Ranskaa hallitsi marsalkka Philippe Pétainin niin sanottu Vichyn hallitus.
Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, joka syntyi kansanäänestyksellä 1958.
Politiikka
Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Peruslain mukaan, presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset.
Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous ja senaatti. Ranskan kansalliskokous (Assemblée Nationale) on ylin lainsäädäntöelin. Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi. Kansalliskokouksella on veto-oikeus hallituksen päätöksiin, mistä johtuen vaaleissa enemmistön edustajanpaikoista saaneella puolueella on yleensä myös enemmistö paikoista hallituksessa. Senaattorit (yhteensä 331) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Kuitenkin puolesta senaatin paikoista on äänestettävä uudelleen joka kolmas vuosi (alkaen 2007). Senaatilla on rajattu lainsäädäntövalta ja kansalliskokouksella on mahdollisuus kumota senaatin säätämiä lakeja, lukuun ottamatta perustuslakiin tehtäviä lisäyksiä ja ns. elollisia lakeja (lois organiques). Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin.
Viimeisten vuosikymmenten ajan, ranskalainen politiikka on ollut valtataistelua kahden puolueen välillä: vasemmistolaisen Parti Socialiste'n (lyhenne PS) ja oikeistolaisen Union pour un Mouvement Populaire'n (lyhenne UMP).
Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja maalla on oma ydinase.
- Lista Ranskan presidenteistä
Maantiede
Ranskan presidenteistä
Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (ranskaksi région, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 568 kuntaan (communes) (tilanne 1. tammikuussa 2004).
Ranskan eurooppalaiset alueet
rekisterikilvissä
Ranskan merentakaiset osat
Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniiin ja ne käyttävät euroa valuuttanaan, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).
- Départements d'outre-mer, DOM (Merentakaiset departementit)
- Guadeloupe
- Martinique
- Ranskan Guayana
- Réunion
- Collectivités territoriales, COM (Alueelliset yhteisöt)
- Mayotte
- Saint-Pierre ja Miquelon
- Wallis ja Futuna
- Pays d'outre-mer, POM (Merentakaiset maat)
- Ranskan Polynesia
- Collectivité sui generis
- Uusi-Kaledonia
- Territoire d'outre-mer, TOM (Merentakainen territorio)
- Ranskan eteläiset alueet
- Ranskan vaatimus Antarktiksella
- Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret)
- Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta:
- Bassas da India
- Europa
- Juan de Nova
- Gloriososaaret
- Tromelin
Väestö
Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne ovat pääsääntöisesti häviämässä. Tärkein uskonto on katolilaisuus. Ranskassa on kuitenkin melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen jonkin verran omistuksia Euroopan ulkopuolelta.
Kulttuuri
- Ranskan akatemia
- Ranskan kirjallisuus
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- potaska
- puu
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kemikaalit
- viini
Katso myös
- Luettelo ranskalaisista
- Luettelo Ranskan kuninkaista
- Ranskan ympäriajo
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=46.619261,2.307129&spn=6.701194,16.215820&z=11&t=h&hl=en Ranska Google Mapsissa]
- [http://www.france.fi/ Ranskan Suomen suurlähetystö]
Luokka:Ranska
als:Frankreich
ms:Perancis
zh-min-nan:Hoat-kok
ko:프랑스
ja:フランス
simple:France
th:ประเทศฝรั่งเศส
fiu-vro:Prantsusmaa
Englanti:Englanti viittaa joko maahan tai kieleen. Tässä käsitellään maata, kieli käsitellään artikkelissa englannin kieli.
Englanti on osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Ison-Britannian saarta. Arkisesti sanalla viitataan myös koko valtioon, mikä on kuitenkin väärin ja saattaa suututtaa muista Yhdistyneen kuningaskunnan osista kotoisin olevia ihmisiä. Englanti on Yhdistyneen kuningaskunnan osista suurin sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan.
Historia
Englanti yhtenäisenä maana muovautui 600-luvun ja 800-luvun välisenä aikana anglien, saksien ja juuttien kuningaskuntien vähittäisen yhdistymisen myötä. Wessexin kuningasta Egbertiä (kuoli 839) pidetään yleisesti ensimmäisenä koko Englannin kuninkaana, vaikkakin hänen arvonimensä oli Bretwalda (sananmukaisesti Britannian lääninherra) ja teoriassa hän oli samanarvoisten englantilaisten hallitsijoiden johtaja. Arvonimi "Englannin kuningas" syntyi kaksi hallitsijapolvea myöhemmin, sen ensimmäinen kantaja oli Alfred Suuri (hallitsi 871-899).
Joskus Englannin historia aloitetaan vasta Vilhelm Valloittajan valtaannoususta 1066, ehkä siitä syystä, että tällöin päästään aloittamaan ajasta viimeisen onnistuneen valloituksen jälkeen. Hän järjesteli uudelleen englantilaisen aristokratian, mutta ei voida sanoa hänen perustaneen tai yhdistäneen maata. Suuri osa olemassaolevasta anglosaksisesta infrastruktuurista säilyi ja normannisiirtolaiset muodostivat vain vähemmistön (joskin vallassaolevan sellaisen) Englannissa.
Nykyaikaisemmassa historiankirjoituksessa Englannin historiaa aletaan usein tarkastella jo ajalta ennen kuin siitä muodostui Englanti, tarkastellen kelttien ja gallialaisten valloituksia sekä Julius Caesarin ja myöhempien roomalaisten valloituksia.
Politiikka
Englanti lakkasi olemasta poliittisena yksikkönä vuoden 1707 unionisopimuksen myötä Ison-Britannian kuningaskunnan syntyessä. Sen jälkeen Isoa-Britanniaa on hallinnut Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus. Vuonna 1999 Skotlanti ja Wales saivat omat parlamenttinsa, jättäen Englannin ainoaksi Ison-Britannian osaksi unionissa ilman edustavaa elintä.
Eräät tahot ovat kaivanneet Englannin parlamenttia, mutta nykyinen Labour-puolueen johtama hallitus pitää Englantia liian suurena alivaltiollisen edustuselimen omaavaksi yksiköksi ja ajaa sen sijaan paikallishallitusten perustamista. Kannatus Englannin parlamentille on suurinta maan pohjoisosissa.
Toisin kuin muissa osissa Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Englannissa ei juuri kukaan kaipaa itsenäistymistä. Tämä johtuu pääosin Englannin johtavasta asemasta kuningaskunnassa.
Lainsäädännössä Englanti on samassa yksikössä kuin Wales vuoden 1284 Rhuddlan-asetuksen ja vuoden 1536 unionisopimuksen voimaanastumisten jäljiltä. Skotlanti ja Pohjois-Irlanti ovat erillisiä yksiköitä myös lainsäädännössä.
Paikallishallinto
Englanti on paikallishallintoa varten jaettu yhdeksään lääniin (katso Englannin läänit), jotka puolestaan on jaettu yhteensä 81 kreivikuntaan. Suur-Lontoon lääni (Greater London) ei kuitenkaan kuulu mihinkään kreivikuntaan. Lisäksi maassa on 354 kuntaa, jotka toimivat paikallishallinnon alimpana tasona.
Luokka:Englanti
ms:England
zh-min-nan:England
ko:잉글랜드
ja:イングランド
simple:England
th:แคว้นอังกฤษ
USA
Amerikan yhdysvallat (United States of America, U.S.A.) on liittovaltio Pohjois-Amerikassa, joka sijaitsee pääasiassa Pohjois-Amerikassa. Se koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta, ja sillä on useita maa-alueita. Suomenkielessä siihen viitataan nimillä Yhdysvallat, USA tai Amerikka.
Viime vuosisadalla, etenkin toisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvallat on tullut taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmäksi vaikuttajaksi.
Historia
Yhdysvallat perustettiin 1776 brittiläisten siirtokuntien pohjalle. Yhdysvallat on siitä lähtien kirinyt vanhan emämaansa rinnalle ja 1900-luvun toisen puoliskon kääntyessä jo vähintäänkin saavuttanut mahtavimmat kansakunnat taloudellisesti, poliittisesti ja asevoimilla mitaten. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991 Yhdysvallat on ainoa olemassaoleva supervalta. Myös yhdysvaltalainen kulttuuri on levinnyt eri muodoissaan maapallon kaikkiin osiin.
Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776 ja tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Sitä ennen alkuperäiset 13 osavaltiota, jotka muodostivat Yhdysvallat olivat Ison-Britannian siirtomaita.
Yhdysvallat laajeni Mississippin länsipuolelle ostamalla Ranskalta vuonna 1803 Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi, hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % Yhdysvaltain pinta-alasta.
Vuosina 1837—1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Missisippin länsipuolelle. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin yhdistyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alue.
Yhdysvaltojen sisällissota käytiin 1861—1865. Siinä mustien orjuuden jatkumista halunneiden etelävaltioiden itsenäistymisyritys tukahdutettiin. Orjuus lakkautettiin kaikkialta Yhdysvalloista 1863. Pohjoisissa osavaltioissa se oli lakkautettu jo aiemmin.
Alaskan alue ostettiin Venäjältä 1867. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin ns. aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Puerto Rico ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvaltain hallintaan vuonna 1898 Espanjaa vastaan käydyn sodan tuloksena.
Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan huhtikuussa 1917. Toiseen maailmansotaan Yhdysvallat liittyi joulukuussa 1941 Japanin hyökättyä Pearl Harborin laivastotukikohtaan.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli Neuvostoliiton vastapuolena ns. kylmässä sodassa, johon liittyivät myös Korean sota 1950—1953 ja Vietnamin sota 1964—1975.
Politiikka
Yhdysvallat koostuu 50:stä osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto, liittovaltion lain ylittäessä osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu.
Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Tällä hetkellä presidenttinä toimii republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush. Presidentin lisäksi lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen Yhdysvaltain kongressi. Oikeuslaitos on erityisen itsenäinen, ja käyttää myös perustuslakikontrollivaltaa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Kongressin jäsenten kausi on kaksi vuotta edustajainhuoneessa ja kuusi vuotta senaatissa.
Yhdysvalloissa on nykyisellään kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Enemmistövaalitavan vuoksi muiden puolueiden pääseminen mukaan todelliseen politiikkaan on vaikeaa. Esimerkiksi sekä Vihreä puolue että Libertaari puolue ovat tosin keränneet äänestäjiä, mutta todellisuudessa, ilman ainuttakaan senaattoria ja kongressiedustajaa, ne ovat kaukana vaikuttamisen ytimestä, saati omasta presidentistä. Kaksipuoluejärjestelmän takia yhdysvaltalaiset puolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä on pidettävä lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina sateenvarjokeräelminä, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Liittovaltion laajuisen vaalikampanjan järjestäminen on erittäin kallista, joten erilaisten rahoitusta antavien eturyhmien nähdään näin vaikuttavan päätöksentekoon.
Yhdysvaltain ulkopolitiikka
Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ainakin viimeiset sata vuotta keskittynyt demokratian levittämiseen maailmaan. Perinne alkoi Yhdysvaltain-Espanjan sodasta, kun Yhdysvallat julisti vapauttavansa kuubalaiset Espanjan sorrosta.
Vuonna 1914 presidentti Woodrow Wilson lupasi tehdä maailman turvalliseksi demokratialle. Hänen ohjelmansa mukaan perustettiin mm. Kansainliitto. Wilsonin aikana Yhdysvallat miehitti Meksikon ja nousi maihin Haitilla ja Dominikaanisessa tasavallassa. Presidentit Franklin D. Roosevelt ja Harry Truman tukivat demokratiaa Euroopassa Marshall-avun avulla ja NATO:n perustamisella. Tavoitteen saavuttamiseksi Yhdysvallat taisteli Koreassa ja Vietnamissa estääkseen kommunismin leviämisen.
Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, johon pääsyynä oli presidentti Reaganin panos, Yhdysvallat jäi maailman ainoaksi supervallaksi. Presidentti Clinton haki Yhdysvalloille uutta asemaa lähtemällä mukaan rauhanpakottamiseen onnettomasti päättyneeseen Somalian operaatioon, joka sai Yhdysvaltain vetäytymään enemmistä yrityksistä. Clinton toimi kuitenkin välittäjänä sopimukseen johtaneissa neuvotteluissa palestiinalaisten ja Israelin välillä ja osallistui Serbian ilmapommituksiin Kosovon sodassa.
Hänen seuraajansa George W. Bushin hallintokausi muuttui tyystin syyskuun 11. 2001 -iskujen seurauksena, jolloin Yhdysvallat sai sekä YK:n turvallisuusneuvoston että yleiskokouksen yksimielisen tuen turvallisuutensa takeeksi ja kansainvälisoikeudellisen valtuutuksen Afganistanin operaatiolle. Kansainvälinen kritiikki kuitenkin kasvoi kun Yhdysvallat jatkoi hyökkäämällä Irakiin ilman YK:n mandaattia.
Demokratian levittäminen ja terrorismin vastainen sota ovat nykyään keskeiset Yhdysvaltain ulkopolitiikan julkilausutut päämäärät. Sekä Afganistanissa että Irakissa järjestettiin monipuoluevaalit Yhdysvaltain miehityksen jälkeen.
Viimeaikaisia väittelynaiheita
Kansainväliset tahot ovat välillä kritisoineet Yhdysvaltojen väkivaltaisia ja ihmisoikeusrikkomuksiksi nähtyjä toimia erityisesti War Against Terrorism-kampanjan aikana. Merkillepantavia kysymyksiä ovat Guantanamo Bayn laivastotukikohdassa vankeina säilytetyt Afganistanin sodat "laittomat taistelijat". Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali nostatti laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota vuonna 2004.
Osavaltiot
Pääartikkeli: Yhdysvaltojen osavaltiot
Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta (viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Alaska, sitä ennen Havaiji, Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan), pääkaupungista Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä joukosta territorioita, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico.
Yhdysvaltain osavaltiot:
Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta, Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.
Maantiede
Havaiji
Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri -jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret, niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.
Talous
Yhdysvaltain kansantalous on maailman suurin ja bruttokansantuote henkeä kohti maailman korkeimpia. Yhdysvaltojen talous on markkinapohjainen, jossa yksityiset ihmiset ja yritykset tekevät tärkeimmät päätökset, ja liittovaltio ja osavaltio ostavat tarvittavat tavarat ja palvelut valtaosin yksityisiltä markkinoilta.
Yhdysvaltain rahayksikkö on dollari, jota on käytetty yleisesti kansainvälisen kaupan rahayksikkönä. Myös taloustilastot muutettiin aiemmin useimmiten dollareiksi kansainvälistä vertailua varten.
Yhdysvalloilla on laajat luonnonvarat, runsaasti kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Tehokas maatalous tekee maasta yhden maailman suurimmista maatalousmaista. Pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka. Pääasiallinen työllistäjä on nykyisin palvelut, jossa työskentelee 3/4 työvoimasta.
Tärkeimmät kauppakumppanit ovat naapurit Kanada, Meksiko, Euroopan unioni ja Kaakkois-Aasian teollistuneet maat Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa.
Vuonna 2002 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 41,9 miljoonalla kävijällä.
Yhteiskunta
Väestö
Etniset ryhmät
Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestöjakauma
Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen maa. Maassa on vähintään miljoonan edustajan etnisiä ryhmiä yli 31, ja lukemattomia pienempiä ryhmiä.
Väestönlaskennassa väestö on jaettu rotuihin: valkoinen, afrikkalais-amerikkalainen, hispaano, aasialais-amerikkalainen tai alkuperäis-amerikkalainen. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten juuriltaan Lähi-Idästä kotoisin olevat putoavat kategorioiden väliin. Hispaano tarkoittaa henkilöä, jolla on Latinalais-Amerikkalaiset juuret rodustaan tai ihonväristään huolimatta.
Väestösuhteet ovat: valkoiset 77,1 %; mustat 12,9 %, aasialaiset 4,2 %, intiaanit ja alaskan alkuperäisväestö 1,5%; Havaijin ja oseanian alkuperäisväestä 0,3%; muut 4% (2000)
Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 %:lla on saksalaiset sukujuuret, irlantilaiset 16 %, englantilaiset 13 %, skotlantilaiset, alankomaalaiset ja italialaiset 6 %.
Uskonto
Uskonnollisten ryhmien osuudet väestöstä: protestantit 56%, katoliset 28 %, juutalaiset 2%, muut 4%, ei mitään 10% (1989)
Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä etelän baptistit, joka on pitkälti jakautunut mustien (eli afrikkalais-amerikkalaisten) ja valkoisten seurakuntiin.
Yhdysvalloilla on uskonnollissävytteinen historia ja uskonnonvapautta pidetään erittäin tärkeänä. Monet varhaisista emigrantti- eli maahanmuuttajaryhmistä pakenivat Euroopan uskonnollisia vainoja Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista kuuluisalla Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, kuuluisana esimerkkinä juutalaisten joukkopako Natsi-Saksasta.
Koulutus
Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion, ei siis liittovaltion, velvollisuus, ja lait ja säädökset vaihtelevat huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa, kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä).
Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvard University, Cornell University ja Princeton University) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja University of Virginia), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.
Kielet
Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet
Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia, mutta myös espanjaa puhutaan melko laajalti, erityisesti maan eteläosissa. Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti.
Englannin kieli on hallitseva kieli (puhujia 82 % väestöstä), espanja (10 %) ja havaijin kieli ovat virallisia joissain osavaltioissa.
Kulttuuri
Yhdysvallat on viihteen jättiläinen, etenkin elokuva- ja tv-teollisuuden alalla (Hollywood).
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- kipsi
- pii
- lyijy
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kulkuneuvot
- elektroniikka
Luokka:Yhdysvallat
zh-min-nan:Bí-kok
ko:미국
ms:Amerika Syarikat
ja:アメリカ合衆国
simple:United States
th:สหรัฐอเมริกา
Australia
Australia on saarivaltio, jonka pääkaupunki on Canberra. On olemassa hienoista epäselvyyttä siitä, onko Australia maantieteellisesti saari vai manner. Yksi käsitys on että se kuuluu Oseanian mantereeseen, jolla ei ole varsinaisesti omaa emämannertaan. Toisen käsityksen mukaan Australia olisi ainoa valtio joka kattaa kokonaisen mantereen. Australian nimi tulee latinan sanasta australis, joka tarkoittaa eteläistä.
Historia
Pääartikkeli: Australian historia
Ensimmäiset asukkaat saapuivat Australiaan Kaakkois-Aasiasta jo noin 50 000 vuotta sitten. Eurooppalaiset kuitenkin löysivät saaren vasta 1600-luvulla. Yhdistynyt kuningaskunta valloitti osan maanosasta vuonna 1770, perustaen ensimmäisen vankilasiirtokunnan vuonna 1788.
Australian kansallispäivä on 26. tammikuuta (Australia Day). Sinä päivänä 1788 saapui kapteeni Arthur Phillip ensimmäisen laivaston kanssa mukanaan ensimmäiset siirtolaiset, jotka olivat pääosin rangaistusvankeja.
Australia itsenäistyi 1. tammikuuta 1901, joskin viimeiset siteet emomaahan katkaistiin vasta 3. maaliskuuta 1986. Australian monarkki ja valtionpäämies on kuitenkin edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan Elizabeth II, 'Australian kuningatar'.
Politiikka
Australian valtiomuoto on perustuslaillinen monarkia. Sen valtionpää on Yhdistyneen kuningaskunnan Kuningatar Elisabet II, jonka valtaa edustaa liittovaltiotasolla kenraalikuvernööri ja osavaltiotasolla kuvernöörit. Käytännössä maata johtaa kuitenkin pääministeri hyvin laajoin toimeenpanovalloin.
Australiassa on kaksikamarinen liittoparlamentti. Senaattiin eli ylähuoneeseen valitaan kuuden vuoden kaudeksi 76 senaattoria, 12 kustakin osavaltiosta ja kaksi kustakin mantereen territoriosta. Kolmen vuoden välein pidettävissä vaaleissa valitaan yleensä puolet senaattoreista kerrallaan. Senaatin vaalitapa on suhteellinen. Edustajainhuoneeseen eli alahuoneeseen valitaan 150 edustajaa yhden edustajan vaalipiireistä jotka on jaettu väkiluvun mukaan. Puolue jolla on enemmistö alahuoneessa muodostaa hallituksen.
Australian politiikka hallitsee kolme puoluetta:
- Australian kansallispuolue (konservatiivinen)
- Liberaalipuolue
- Australian työväenpuolue (sosiaalidemokraattinen)
John Howardin johtama Liberaali puolue on pitänyt hallitusvaltaa yhteistyössä kansallispuolueen kanssa vuodesta 1996.
Parlamentissa, vaalitavan takia lähinnä ylähuoneessa, on edustettuna myös muutama pienempi puolue:
- Australian demokraatit (keskiluokkainen vasemmistopuolue)
- Australian vihreät
- Yksi kansakunta (oikeistolainen siirtolaisvastainen puolue)
Osavaltiot ja territoriot
Australia on jaettu kuuteen osavaltioon ja useisiin territorioihin. Osavaltiot ovat Uusi Etelä-Wales, Queensland, Etelä-Australia, Tasmania, Victoria ja Länsi-Australia. Tärkeimmät territoriot ovat Pohjoisterritorio (NT) ja Australian Capital Territory (ACT). ACT hallinnoi myös erillistä aluetta Uudessa Etelä-Walesissa, joka tunnetaan nimellä Jervis Bay Territory, jossa on laivastotukikohta ja pääkaupungin satama.
Australialla on myös useita asuttuja saaria, joilla on territorio-asema: Norfolkinsaari, Joulusaari ja Kookossaaret. Tämän lisäksi on joukko asumattomia saaria: Korallimeren saarten territorio, Heard ja McDonaldinsaaret ja Australian Antarctic Territory.
Maantiede
Australian eläinkunta on kehittynyt pitkään muusta maailmasta erillään. Sille on piirteenomaista runsas pussieläinten lajisto, josta parhaiten tunnetaan kenguru, koala ja vompatti.
Suurimmat kaupungit ovat Sydney (4 milj. as.), Melbourne (3,4 milj.), Brisbane (1,4 milj.), Perth (1,2 milj.) ja Adelaide (1,1 milj.). Pääkaupungissa Canberrassa on 315 000 asukasta.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- kupari
- uraani
- hopea
- tina
- jalokivet
Merkittävimmät vientituotteet
- villa ja muut karjatuotteet
- kivihiili
- vehnä
- koneet
Linkit
- [http://www.dundernews.com Dundernews] - Australian Suomi-yhteisön verkkolehti
- [http://maps.google.com/maps?ll=-24.873047,132.626953&spn=41.497559,61.620117&t=k&hl=en Satelliittikuva Australiasta] - Google Maps
- [http://www.terragalleria.com/pacific/australia/ Valokuvia] - Terra Galleria
- [http://www.virtualaustralia.com/australia/photos/ Valokuvia] - Virtual Australia
- [http://www.australia.gov.au/ Commonwealth Online] - Australian viralliset Internet-sivut (englanniksi)
ja:オーストラリア
ko:오스트레일리아
simple:Australia
Luokka:Australia
Amerikkalainen viittomakieliAmerikkalainen viittomakieli eli ASL (American Sign Language) tai joskus myös Ameslan (American Sign Language) on Yhdysvalloissa, Kanadassa ja joissain osissa Meksikoa eniten käytetty viittomakieli.
ASL on puhuttujen kielten englantia vastaava viittomakielten lingua franca. Kansainväliset sormiaakkoset on kehitetty pääosin ASL:n sormiaakkosista.
Suomalaiseen viittomakieleen verrattuna ASL:n sanasto on saanut selvästi enemmän vaikutteita puhutusta kielestä (englannista). Useiden viittomien käsimuoto on sama kuin vastaavan englanninkielisen sanan alkukirjaimen sormiaakkonen. Myös viittomanimet muodostetaan sormittamalla henkilön etunimen alkukirjain ja koskettamalla sillä jotain kehon kohtaa, toisin kuin suomalaisessa viittomakielessä, jossa viittomanimien muodostus pohjautuu useimmiten henkilön luonteeseen, ulkonäköön tai nimen suomenkieliseen merkitykseen.
Viittomakielten lingvistinen tutkimus alkoi William Stokoen todistaessa ASL:n olevan luonnollinen kieli.
Luokka:Viittomakielet
ja:アメリカ手話
Esperanto
Esperanto on kaikkien aikojen puhutuin keinotekoinen kieli. Sen nimi tulee salanimestä Dr. Esperanto, jonka alla L. L. Zamenhof, puolanjuutalainen silmälääkäri, julkaisi kielen vuonna 1887. Hänen tarkoituksenaan oli luoda helposti opittava, neutraali kieli käytettäväksi lingua francana kansainvälisessä kommunikoinnissa esimerkiksi ranskan tai englannin sijaan.
Vaikka mikään ylikansallinen elin ei ole ottanut sitä virallisesti käyttöön, esperantolla on kasvava puhujayhteisö, joka on käyttänyt kieltä jatkuvasti sen julkaisemisen jälkeen. Nykyään esperantoa käytetään monenlaiseen toimintaan, kuten matkustamiseen, kirjeenvaihtoon, kulttuurivaihtoon, kokouksiin, kirjallisuuteen ja kielineuvontaan. Alkuperäisenä tavoitteena ollutta lingua francan asemaa kieli ei kuitenkaan ole saavuttanut. Esperanto on tiettävästi ainoa keinotekoinen kieli, jolla on syntyperäisiä puhujia.
englannin]
englannin
Luokitus
Koska esperanto on keinotekoinen kieli, se ei ole minkään luonnollisen kielen sukulainen. Se on kuitenkin saanut vaikutteita fonologiaansa, kielioppiinsa ja sanastoonsa indoeurooppalaisista kielistä.
Esperanton äännejärjestelmään ovat eniten vaikuttaneet slaavilaiset kielet, kun taas perussanasto on johdettu pääosin romaanisista ja jossain määrin myös germaanisista kielistä.
Historia
germaanisista
Vuonna 1878 L. L. Zamenhof pohti latinan kielen elvyttämistä ratkaisuna ongelmaan kansainvälisen kommunikoinnin käyttökielestä, mutta latinaa opeteltuaan hän katsoi sen olevan liian vanhentunut ja vaikea tarkoitukseen. Englantia opiskellessaan hän huomasi sen verbitaivutuksien olevan tarpeettomia varsinaisen merkityksen ymmärtämiseksi. Kansainvälistä kieltä pohtiessaan hänellä oli kuitenkin edelleen ongelma suuren sanaston takia, kunnes hän huomasi kaksi kylttiä, ŝvejcarskaja (ovenvartijan maja - ”ovenvartijan paikka”) ja konditorskaja (konditoria - ”makeisten paikka”). Tällöin hän tajusi, että jälkiliitteiden käyttäminen voisi vähentää opittavien sanojen määrää huomattavasti. Sanaston hän valitsi niin, että se olisi suurimmalle osalle eri kielten puhujia mahdollisimman tunnistettavissa oleva.
Zamenhof työskenteli käännösten ja runouden parissa kuusi vuotta nähdäkseen mitkä hänen kielitieteellisistä teorioistaan todella toimivat, ja mitkä täytyi hylätä kömpelyyden tai rumuuden vuoksi. Vuonna 1887 hän julkaisi esperanton idean ja rakenteen kuvailleen kirjan Lingvo Internacia (Kansainvälinen kieli) salanimellä D-ro Esperanto (Tohtori Toivova), josta kielen nimi myöhemmin periytyi. Tältä pohjalta esperanto kehittyi nykyään puhutuksi kieleksi.
Vuonna 1905 Ranskassa pidetyssä, ensimmäisessä kansainvälisessä esperantokongressissa vahvistettiin esperanton muuttumattomaksi perustaksi Zamenhofin kirjoittama esperanton peruskieliopin sisältävä Fundamento de Esperanto (Esperanton perusteet), johon ylimmälläkään kielellisellä elimellä ei ole oikeutta tehdä muutoksia. Teos sisältää aiemmin julkaistun niin sanotun 16 säännön kieliopin, harjoituskirjan (Ekzercaro) sekä sanaluettelon (Universala Vortaro).
1920-luvun alkupuolella Kansainliitolle ehdotettiin esperanton hyväksymistä järjestön käyttökieleksi. Kymmenen edustajaa hyväksyi ehdotuksen yhtä Ranskan ehdokkaan, Gabriel Hanotauxin, antamaa ääntä vastaan. Hanotaux ei pitänyt siitä, että ranskan kieli oli menettämässä asemiaan kansainvälisenä kielenä ja piti esperantoa uhkana.
Myöhemmin Adolf Hitler ja Josif Stalin surmasivat useita esperanton puhujia heidän epänationalistisista suuntautumuksistaan johtuen. Hitler kirjoitti kirjassaan Mein Kampf (Taisteluni), että esperanto luotiin maailmanlaajuiseksi kieleksi yhdistämään juutalaisia hajaannuksessa. Stalin puolestaan väitti sen olevan ”vakoojien kieli”.
Kielen kehitys
Esperanto-liikkeen vuonna 1905 hyväksymä julistus rajoittaa kielen perusajatuksen muutoksia. Julistus määräsi, muiden asioiden ohella, että kielen pohjan pitäisi säilyä Fundamento de Esperanton mukaisena ikuisesti, eikä kenelläkään ole oikeutta tehdä siihen muutoksia. Julistus sallii myös uusien ilmaisujen esittämisen kuten puhuja sopivaksi näkee, kunhan se noudattaa kielen tyyliä.
Esperantistien mielestä esperanto on ainutlaatuisen vahva muiden keinotekoisten kielten keskuudessa Zamenhofin asennoitumisen vuoksi. Yleisemmin sanottuna sen vahvuuteen on viisi pääsyytä:
# Kaiken uudelleenajattelu: Zamenhof aloitti kielensä kehittämisen aikaisin ja hän oli tehnyt valtavan määrän työtä jo ennen menoaan yliopistoon. Palattuaan kotiin vuonna 1881, kuten tarina kertoo, Zamenhof huomasi, että hänen isänsä oli polttanut kaikki hänen muistiinpanonsa ja työnsä. Zamenhofin täytyi aloittaa alusta, mutta tällä kertaa hänellä oli kokemusta edellisestä kerrasta.
# Luonnollisten rakenteiden jäljitteleminen: Zamenhof perusti kielensä säännönmukaistetulle versiolle luonnollisista kielistä, mieluummin kuin luomalla täysin uudenlaisen ja abstraktin rakenteen. Luonnollisista kielistä otettujen juurisanojen lisäksi koko yleisrakenne jäljittelee luonnollisia kieliä. Tämä tapa tarkoittaa, että esperanto voi hyödyntää luonnollisesti kehittyneiden kielten toivottavia ominaisuuksia.
# Viive ennen julkaisua: Zamenhofin ollessa jo valmis julkaisemaan kielensä, hän tiesi, etteivät tsaarin tarkastajat olisi hyväksyneet sitä. Tässä hankalassa tilanteessa hän käytti aikaansa kääntämällä teoksia (kuten osia Raamatusta ja William Shakespearen teoksista) esperantoksi. Tämä sai väkisinkin aikaan sen, että esperantoon kehittyi paljon parannuksia ennen kuin se esiteltiin maailmalle.
# Esperanto kuuluu esperantisteille: Keinotekoisten kielten kehittäjät ovat yleensä erittäin omistushaluisia tuotoksiinsa ja estävät muiden yritykset vaikuttaa kielen kehitykseen. Zamenhof ilmoitti esperanton kuuluvan esperantisteille ja siirtyi taka-alalle, kun kieli oli julkistettu, sallien toisten jakaa vastuu kielen kehittämisestä.
# Vakaus: Keinotekoiset kielet tuhotaan usein jatkuvilla parannusyrityksillä, jolloin kielen oppiminen ja käyttäminen käy lähes mahdottomaksi. Zamenhof julkaisi Fundamento de Esperanton ja asetti sen kielen muuttumattomaksi perustaksi. Tämä antoi esperantolle kieliopin ja rakenteen vakautta, jota luonnollisilla kielillä on puhujien määrän ja kirjallisuuden vuoksi.
Nykyesperanto
Kuitenkin nykyaikainen esperanton käyttö saattaa joillakin tavoin erota alkuperäisestä kuvauksesta. Esimerkiksi käännös lauseesta ”Minä pidän tästä” on usein Mi ŝatas ĉi tiun, vaikka se sanatarkasti tarkoittaa ”Minä arvostan tätä”. Perinteinen tapa sanoa se olisi Ĉi tiu plaĉas al mi, joka tarkoittaa sanatarkasti ”Tämä miellyttää minua”.
Muut muutokset perinteisestä esperantosta ovat kohdistuneet valtioiden nimiin, joiden -ujo-päätteet ovat muuttuneet -io-päätteiksi. Myös -a-päätteiset naisten nimet (esimerkiksi Maria) hyväksytään nykyään, vaikka -a on adjektiivien pääte, kun taas entiset kielenpuhdistajat olisivat vaatineet substantiivin päätettä -o (esimerkiksi Mario).
Näiden lisäksi esperantistit ovat muodostaneet useita sanoja ilmaisemaan tuoreempia käsitteitä, vaikkakin nämä ovat mahdollisuuksien mukaan olleet yhdenmukaisia kielen olemassa olevan tyylin kanssa. Esimerkiksi tietokone on komputilo, (pääte -il- ilmaisee työkalua juurisanasta komputi, ”käsitellä tietoja”). Eŭro on toinen hyvä esimerkki: vaikka valuutasta käytetään nimeä euro useimmissa Euroopan unionin virallisissa kielissä, sopii Eŭro esperantoon paremmin sen fonologian vuoksi.
Kaikki muutokset eivät ole kuitenkaan vielä laajalti hyväksyttyjä. Esimerkiksi sana ĉipa (”halpa”) on vaihtoehtoinen sana sanalle malmultekosta, ”kalliin vastakohta”.
Joidenkin esperantoharrastajien mielestä esperantoa vastaan ovat monet nykyisen maailmanjärjestelmän rakenteet, kielien kääntämis- ja koulutusbisnes, ennakkoluulot ja eri maiden äärikansalliset ainekset. Silti se heidän mukaansa voisi levitä laajasti väestön ala- ja keskiluokkien keskuudessa, jolloin jossain vaiheessa saavutettaisiin se kriittinen massa, jolloin markkinoijien ja poliitikkojen olisi pakko tunnustaa esperantistien olemassaolo. Tarvetta esperanton kaltaiselle kansainväliselle yleiskielelle on kuitenkin vähentänyt englannin kielen nouseminen yhä selvemmin lingua francan asemaan.
Alueellinen sijoittuminen
Esperanton ollessa keinotekoisesti luotu kansainvälinen apukieli, se ei kuulu millekään kansalle tai valtiolle, eikä se myöskään ole minkään valtion virallinen kieli. Sen puhujia on ympäri maailmaa, arviolta noin 120 maassa - eniten kuitenkin keskisessä ja itäisessä Euroopassa, Kiinassa ja itäisessä Aasiassa. Esperantoa ei ole rajoitettu millekään ihmisryhmälle, joten sitä voi opiskella kuka tahansa.
Virallinen asema
Esperanto ei ole minkään valtion virallinen kieli, vaikka 1900-luvun alkupuolella oli suunnitelmia muodostaa Neutral Moresnetista ensimmäinen esperantovaltio, ja lyhytikäinen Insulo de Rozoj -niminen keinotekoinen mikrovaltio käytti esperantoa virallisena kielenään vuonna 1968. Kuitenkin se on useiden voittoa tavoittelemattomien järjestöjen, pääosin esperantoliikkeiden, virallinen työkieli. Suurimmalla näistä järjestöistä, Universala Esperanto-Asociolla (Esperanton maailmanliitto), on virallisia yhteyksiä Yhdistyneisiin kansakuntiin ja UNESCOon neuvottelumielessä
Puhujamäärä
Washingtonin yliopiston professorin Sidney Culbertin tekemän tutkimuksen mukaan noin 1,6 miljoonaa ihmistä puhuu esperantoa niin hyvin, että osaa tervehtimisen lisäksi myös kommunikoida esperantoksi tyydyttävällä tasolla. Tutkimus ei koskenut pelkästään esperanton, vaan myös muiden kielten puhujamääriä, mutta silti monet esperantistit epäilevät tämän korkean luvun todenperäisyyttä. Culbertin luku on kuitenkin monissa kirjoissa ja Ethnologuessa pidetty esperanton puolivirallisena puhujamääränä, vaikkakin jälkimmäinen pyöristää luvun 2 miljoonaan. Ethnologue myös arvioi maailmassa olevan 200 - 2 000 äidinkielenään esperantoa puhuvaa henkilöä.
Esperanton puhujamäärän määrittäminen on vaikeaa, sillä useimmiten puhujamäärissä otetaan huomioon äidinkielenään kieltä puhuvat, eikä kieltä opiskelleet henkilöt. Koska esperanto on tarkoitettu apukieleksi kansainväliseen kommunikointiin eikä korvaavaksi äidinkieleksi, on sillä vain muutama äidinkielellinen puhuja, joista kaikki ovat kaksi- tai kolmikielisiä.
Helsingin yliopiston professorin, Jouko Lindstedtin [http://www.helsinki.fi/~jslindst/], hyvin suuntaa antavan arvion mukaan maailmassa on esperantoa puhuvia seuraavasti:
- 1 000 henkilöä puhuu esperantoa äidinkielenään
- 10 000 henkilöä puhuu esperantoa sujuvasti ja käyttää sitä usein
- 100 000 henkilöä osaa käyttää esperantoa suulliseen ja kirjalliseen viestintään melko hyvin
- 1 000 000 henkilöä ymmärtää kirjoitettua esperantoa tyydyttävästi
- 10 000 000 henkilöä on joskus elämänsä aikana tutustunut esperanton alkeisiin
Murteet
Esperantosta ei ole syntynyt uusia murteita kuten luonnollisista kielestä. Tämä johtuu kielen säännönmukaisesta luonteesta ja käytön suunnitellusta alueesta. Ihmisillä on tapana luoda ja kehittää alueellisia muunnoksia päivittäin käyttämistään kielistä, mutta esperanton tapauksessa tällainen tekisi kansainvälisestä kommunikoinnista paljon vaikeampaa ja olisi näin vahvasti kielen alkuperäistä tarkoitusta vastaan.
Slangi
Kuten murteita, myöskään slangia ei esperantossa ole syntynyt juuri ollenkaan, sillä samoin kuin murteiden tapauksessa, se tekisi kansainvälisestä kommunikoinnista vaikeampaa. Joitakin yksittäisiä, helposti tunnistettavia slangisanoja kuitenkin on. Näistä tunnetuimpia lienevät saluton (”moi”) -sanasta muodostetut sal, luton ja sa tai sen sijasta tervehdykseen käytettävä salaton ("salaattia"). Muita slangisanoja ovat muun muassa malino sanasta viro (mies), espo sanasta esperanto ja sti sanasta esti (olla).
Johdetut kielet
Vuosien varrella monet ryhmät ja yksittäiset henkilöt ovat esittäneet uusia kieliprojekteja esperanton ”paranneltuina” versioina. Melkein kaikki näistä projekteista ovat pysyneet kuolleina epäonnistuessaan kehittyä suunnitteluvaiheesta eteenpäin. Ainoa, joka on saanut jonkin verran menestystä on ido (”jälkeläinen” esperantoksi), joka esiteltiin Pariisissa lokakuussa 1907. Sen pääeroavaisuudet esperantoon nähden ovat kirjaimiston yksinkertaisuus ja jotkin kieliopilliset ominaisuudet. Aikaisemmin suhteellisen suuri määrä ihmisiä vaihtoi kannatuksensa esperantosta idoon, mutta nykyään sillä arvioidaan olevan puhujia 250 henkilöstä 5000 henkilöön. Jotkin pienen skaalan uudistusprojektit, jotka vaikuttavat vain pieneen osaan kielestä, ovat saavuttaneet muutaman kannattajan, jotka puhuvat omintakeista versiotaan kielestä.
Äänteet
Vokaalit
Diftongit
Diftongien jälkiosana on puolivokaali j tai puolivokaali ŭ. Diftongeja ovat aj, ej, oj, uj, aŭ ja eŭ, ja ne lausutaan /aj/ (ai), /ej/ (ei), /oj/ (oi), /uj/ (ui), /aw/ (au), /ew/ (eu).
Painotus
Toisin kuin suomessa, esperantossa lähes kaikki vokaalit lausutaan lyhyinä. Pitkä vokaali voikin esiintyä ainoastaan painollisessa tavussa. Sanoissa paino on aina toiseksi viimeisellä tavulla, eli toiseksi viimeisellä vokaalilla. Ŭ- ja j- päätteiset diftongit muodostavat kuitenkin vain yhden tavun.
Yksitavuisissa ja monissa pikkusanoissa — kuten unu (yksi), apud (vieressä) ja ili (he) — ei ole painoa.
Konsonantit
Foneemi /r/ lausutaan joko yksitäryisenä apikoaveolaarisena tremulanttina tai apikoaveolaarisena tremulanttina . Foneemi /v/ lausutaan joko labiodentaalisena frikatiivina , labiodentaalisena puolivokaalina tai labioveraalisena puolivokaalina . Foneemisarja /dz/ lausutaan affrikaattana .
Konsonanttiklustereita voi esiintyä sanan alussa ja keskellä (esimerkiksi instrui ”opettaa”), mutta ei lopussa, paitsi vierassanoissa ja runomuotoisen sanapäätteiden jättämisen johdosta.
Esperantossa on huolellisesti osattava erottaa soinnilliset ja soinnittomat konsonantit — kuten b ja p, g ja k, sekä d ja t — toisistaan.
Lisäksi on huomattava, ettei esperantossa ole suomen ŋ-äännettä, vaan n ja g lausutaan selvästi erillään.
Kirjoitusjärjestelmä
Esperanto on täysin äänteenmukainen kieli: jokainen kirjain äännetään ja kukin kirjain merkitsee aina samaa äännettä. Sen kirjoittamiseen käytetään latinalaisia kirjaimia, joista on kuitenkin poistettu kirjaimet q, w, x ja y. Lisäksi siihen on lisätty kirjaimet ĉ, ĝ, ĥ, ĵ, ŝ ja ŭ. Näin ollen kirjaimia on yhteensä 28:
Luetellessa kirjaimia vokaalit lausutaan normaalisti, ja konsonanttien perään lisätään o-äänne.
Erikoiskirjaimien käyttö
Esperanton erikoiskirjaimet ovat tietokoneella käytettävissä ISO 8859-3 (Latin3)- ja Unicode-merkistöissä. Jos ei ole mahdollista käyttää kyseisiä merkistöjä, erikoiskirjainten ylämerkit voidaan korvata toisella merkillä. Yleisimmin ylämerkkien sijaan käytetään x-kirjainta, jota ei muutoin esperantossa käytetä. X-merkkiä pidetään kuitenkin melko rumana ja häiritsevänä.
Ŭ-kirjaimen voi tässä tapauksessa korvata myös tavallisella u-kirjaimella, sillä sekaantumisen vaaraa ei ole. X:n tilalla käytetään usein myös h-kirjainta lähinnä ulkoasullisten seikkojen vuoksi. Zamehof itse suositteli h-kirjaimen käyttöä ylämerkkien sijaan, ja ŭ-merkin korvaamista u-merkillä. H-merkin käyttäminen ylämerkkien sijaan on kuitenkin melko ongelmallista, sillä se voi sekoittua h-äänteen kanssa.
Myös ^-merkkiä käytetään, mutta hyvin harvoin.
Nova Help-Alfabeto (NHA, [http://perso.wanadoo.fr/kavlan/nha/nha.html]) on uudenlainen tapa kirjoittaa esperantoa, joka ei ole kuitenkaan saavuttanut vielä merkittävää suosiota. Se pyrkii olemaan mahdollisimman kansainvälinen, korvaamalla esperanton kirjaimet ja kirjainyhdistelmät merkeillä, joita voi lukea ympäri maailmaa. Noba Help-Alfabeton ongelmana pidetään sitä, että siinä liian moni merkki on korvattu, jolloin teksti on vaikeasti ymmärrettävää.
Kielioppi
Pääartikkeli: Esperanton kielioppi
Esperanto on agglutinoiva kieli, jossa substantiiveilla ei ole sukuja, ja jossa verbit taipuvat säännöllisesti. Substantiiveilla ja adjektiiveilla on kaksi sijamuotoa, nominatiivi ja akkusatiivi, sekä yksikkö ja monikko. Adjektiivien ja substantiivien taivutuksen tulee täsmätä toisiinsa nähden. Verbit eivät taivu persoonamuodoissa. Akkusatiivipääte voi osoittaa myös liikkeen suuntaa, tai korvata joitakin prepositioita. Akkusatiivin vuoksi esperantossa ei ole määrättyä sanajärjestystä.
Esperanton kielioppi on erittäin säännöllinen: sitä kirjoitetaan kuten lausutaan, ja sen rakenne on erittäin looginen. Kaikki nämä ominaisuudet tekevät esperantosta erittäin helposti opittavan kielen.
Kaikkien substantiivien pääte on -o, adjektiivien -a, ja sanajuurista muodostettujen adverbien -e.
Verbit
Kaikki esperanton verbit taipuvat säännöllisesti ja käyttävät samaa taivutuskaavaa. Verbeillä on kolme aikamuotoa – preesens, imperfekti ja futuuri – sekä kolme tapaluokkaa – nominatiivi, konditionaali, sekä esperanton oma volitiivi. Lisäksi verbeillä on aktiivin ja passiivin partisiippimuodot kaikissa kolmessa aikamuodossa. Verbeillä ei ole persoonamuotoja, mikä tarkoittaa sitä, että verbimuoto pysyy samana, vaikka tekijä vaihtuisi.
Verbit muodostetaan lisäämällä juurisanaan verbimuodon pääte. Infinitiivin pääte on -i, preesensin -as, imperfektin -is, futuurin -os, volitiivin -u ja konditionaalin -us.
Volitiivi
Volitiivi on esperanton oma tapaluokka. Se muistuttaa käytöltään imperatiivia ja subjunktiivia, sillä sillä ilmaistaan toivomusta.
Yleisimmin sitä käytetään käskynä, jolloin verbin edestä voi jättää persoonapronominin pois, jos käsky osoitetaan yksikön tai monikon toiselle persoonalle. Muussa tapauksessa persoonapronominia pitää käyttää.
:Legu! – Lue! / Lukekaa!
:Ni legu! – Lukekaamme!
Volitiivia käytetään myös ke (että) -sivulauseissa, kun päälauseessa on jokin toivomusta ilmaiseva verbi.
:Mi petas, ke vi legu ĉi tiun artikolon. – Pyydän, että luet tämän artikkelin.
Taivutuskaava
Sanasto
Esperanton 900 juurisanaa kattanut perussanasto määriteltiin Zamenhofin vuonna 1887 julkaisemassa Lingvo internacia -teoksessa. Kielen puhujien sallittiin kuitenkin lainata sanoja tarvittaessa muista kielistä, kunhan ne löytyisivät mahdollisimman useista kielistä. Vuonna 1894 Zamenhof julkaisi ensimmäisen esperanton sanakirjan, Universala Vortaron, joka sisälsi huomattavasti enemmän juuri sanoja käännettynä viidelle eri kielelle.
Siitä lähtien esperantoon on lainattu useita sanoja muista kielistä, pääosin kuitenkin länsieurooppalaisista. Kaikki yhden puhujan lainaaman sanat eivät ole kuitenkaan tulleet yleiseen käyttöön. Viime vuosikymmeninä useimmat uusista lainasanoista ovat olleet teknisiä tai tieteellisiä termejä. Jokapäiväiset sanat ovat useimmiten syntyneet vanhojen sanojen yhdistelmistä – kuten komputilo, joka muodostuu sanoista komputi (”käsitellä tietoja”) ja ilo (”työkalu", "väline") – tai niille annetuista uusista merkityksistä – kuten muso (”hiiri”), joka tarkoittaa nykyään myös tietokoneeseen kytkettyä laitetta, aivan kuten suomenkin kielessä. Esperantistien välillä on jatkuvia kiistelyitä siitä, onko tietty lainasana oikeutettu, vai pitäisikö uusi sana luoda yhdistelemällä vanhojen sanojen merkityksiä.
Juurisanojen ja niiden säännöllisen yhdistelemisen sääntöjen lisäksi esperanton opiskelijan täytyy opetella myös muutamia idiomaattisia yhdistelmiä, kuten eldonejo (”pois antamisen paikka” eli ”kustantamo”). Myös joillakin juurisanoilla on idiomaattisia merkityksiä niiden sananmukaisten merkityksien lisäksi. Esimerkiksi sanasta krokodilo (”krokotiili”) muodostuneella verbillä krokodili tarkoitetaan omalla äidinkielellä puhumista tilanteessa, jossa tulisi puhua esperantoa (esimerkiksi kansainvälisissä esperantokonferensseissa).
Esperantossa sanat muodostuvat vartalosta, siihen mahdollisesti liitettävistä etu- ja jälkiliitteistä, sekä päätteestä, joka ilmaisee sanaluokan tai verbin aika- ja tapamuodon. Yhdestä juurisanasta voi päätteillä ja sanaluokkia vaihtamalla muodostaa jopa kymmeniä eri sanoja.
Suurin osa esperanton kantasanastosta on lainattu indoeurooppalaisen kielikunnan eri kieliryhmistä.
- romaanisista kielistä: facila 'helppo', verda 'vihreä'
- latinasta: abio 'kuusipuu', facila 'helppo', sed 'mutta', tamen 'kuitenkin', okulo 'silmä', hepato 'maksa', akvo 'vesi'
- ranskasta: dimanĉo 'sunnuntai', fermi 'lopettaa', ĉe 'luona', frapi 'iskeä', ĉevalo 'hevonen', butiko 'kauppa'
- italiasta: ĉielo 'taivas', fari 'tehdä'
- germaanisista kielistä: fremda 'ulkomaalainen'
- saksasta: hundo 'koira', jaro 'vuosi', monato 'kuukausi', vorto 'sana', nur 'vain', fiŝo 'kala'
- englannista: suno 'aurinko', birdo 'lintu', fiŝo 'kala', ŝipo 'laiva', blua 'sininen', ofta 'usein'
- slaavilaisista kielistä: krom 'lisäksi, paitsi', raboti 'hiertää'
- puolasta: barĉo 'borssikeitto', celo 'päämäärä', luti 'juottaa', moŝto 'majesteetti'
- venäjästä: vosto 'häntä', barakti 'kiemurrella'
- muista indoeurooppalaisista kielistä
- kreikasta: kaj 'ja', biologio 'biologia', politiko 'politiikka'
- latviasta: du 'sinä', ju '-han, -hän', tuj 'heti'
Esimerkkejä
Persoonapronominit
- mi 'minä'
- vi 'sinä' (raamatullisessa tyylissä käytetään ci 'Sinä')
- li 'm.' / ŝi 'f.' / ĝi 'n.' 'hän, se'
- ni 'me'
- vi 'te'
- ili 'he, ne'
- oni passiivi 'persoonaton pronomini'
Lauseita
- Saluton! = Terve!
- Bonvenon al Finnlando! = Tervetuloa Suomeen!
- Ĝis revido! = Näkemiin!
- Dankon. = Kiitos.
- Ne dankinde. = Ei kiittämistä. / Ole hyvä.
- Bonvolu = Ole hyvä ja...
- Mi amas vin. = Minä rakastan sinua.
- Ĉu vi amas min? = Rakastatko sinä minua?
- Kio estas via nomo? = Mikä on sinun nimesi?
- Mia nomo estas... = Minun nimeni on...
- Kie vi loĝas? = Missä sinä asut?
- Mi loĝas en... = Minä asun...
- De kie vi venas? = Mistä tulet?
- Mi venas de Finnlando. = Tulen Suomesta.
- Mi ne parolas Esperanton bone. = En puhu esperantoa hyvin.
- Ĉu vi parolas la finnan / svedan / anglan? = Puhutko / Puhutteko suomea / ruotsia / englantia?
Kuuntele äänitiedosto
Patro nia, kiu estas en la ĉielo,
via nomo estu sanktigita.
Venu via regno,
plenumiĝu via volo,
kiel en la ĉielo, tiel ankaŭ sur la tero.
Nian panon ĉiutagan donu al ni hodiaŭ.
Kaj pardonu al ni niajn ŝuldojn,
kiel ankaŭ ni pardonas al niaj ŝuldantoj.
Kaj ne konduku nin en tenton,
sed liberigu nin de la malbono.
Ĉar via estas la regno kaj la forto
kaj la gloro, por ĉiam.
Amen.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Esperantokulttuuri
Esperantoksi on kirjoitettu tai käännetty yhteensä yli 25 000 kirjaa, ja säännöllisesti ilmestyviä esperantonkielisiä aikakausjulkaisuja ilmestyy yli sata. Suosituin tapa käyttää kieltä lienee kirjeystävien hankkiminen, joita varten on olemassa jo kymmeniä erilaisia palveluita tai palstoja. Monet kielen puhujat käyttävät esperantoa matkustaakseen halvalla ympäri Eurooppaa käyttämällä Pasporta Servo -palvelua, jossa moni esperantisti tarjoaa esperanton puhujille ilmaista lomamajoitusta omassa kodissaan, sekä mahdollisesti myös muita palveluita. Esperantistit kerääntyvät myös lukuisiin tapahtumiin ympäri maailmaa, joista suosituin on 1 500–3 000 esperantistia keräävä maailmankongressi, Universala Kongreso de Esperanto.
Esperantokulttuuri
Kirjallisuus ja lehdet
Esperantokirjallisuus sai alkunsa jo ennen kielen virallista julkistamista, kun kielen luoja L. L. Zamenhof käänsi runoutta ja proosaa esperantoksi testatakseen kielen kehittyneisyyttä ja ilmaisukykyisyyttä. Nykyesperantistit voivat löytää näistä teksteistä paljon kielivirheitä, joka johtui kielen kehitysvaiheesta. Myös kielen julkaisun jälkeen Zamenhof kirjoitti ja käänsi ahkerasti. Tunnetuimpia käännöksiä ovat Vanha testamentti ja useat William Shakespearen näytelmät.
Nykyään esperantoksi julkaistaan joka vuosi satoja kirjoja, joidenkin arvioiden mukaan keskimääräinen vauhti on yksi uusi julkaisu joka päivä. Tunnetuimmat merkkiteokset Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssistä (La Eta Princo) J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogiaan (Mastro de l'Ringoj) on käännetty esperantoksi monien suomenkielisten teosten, kuten Kalevalan ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teoksen (Sep fratoj), tavoin. Myös muutamat suomalaiset ovat kirjoittaneet suoraan esperantoksi.
Joitakin tunnetuimpia esperantokirjailijoita ovat esimerkiksi William Auld, Julio Baghy, Kazimierz Bein, Jorge Camacho, Kálmán Kalocsay, Mauro Nervi ja Claude Piron.
Myös monet lastenkirjat ja sarjakuvat on käännetty esperantoksi, kuten Asterix (Asteriks), Pinocchio (Pinokjo), Tintti (Tinĉjo), Peppi Pitkätossu (Pipi Ŝtrumpolonga), Vaahteramäen Eemeli (Emilo), Ronja Ryövärintytär (Ronjo, rabista filino), Anu ja Antti (Cisko ja Vinjo), ja niin edelleen.
Esperantoksi ilmestyy säännöllisesti yli 100 lehteä, joista tunnetuimpia ovat kansainvälisen esperantojärjestön Esperanto, kansainvälisen esperantonuorten järjestön Kontakto, ja uutislehti Monato. Esperantoksi julkaistaan myös erikoisalojen lehtiä, ja useilla esperantojärjestöillä on oma lehti. Jotkin lehdet ilmestyvät Internetissä. Suomen Esperantoliitto julkaisee kuusi kertaa vuodessa ilmestyvää Esperantolehteä.
Musiikki ja radio
Musiikkia esperantoksi on tehty heti esperanton julkaisun jälkeen. Nykyään esperantomusiikki käsittääkin useimmat musiikin alalajit kuoromusiikista rockiin. Tunnetuimpia yhtyeitä ovat esimerkiksi Dolchamar, Akordo, JoMo, Ĵomart kaj Nataŝa, Kore, Esperanto Desperado ja Persone. Tunnetuin esperantomusiikkia julkaiseva levy-yhtiö on Vinilkosmo.
Esperantoksi lähetetään radiolähetyksiä niin radioverkoissa kuin Internetissäkin. Nykyisin ainakin China Radio International, Melbourne Ethnic Community Radio, Radio Habana Cuba, Radio Audizioni Italiane (RAI), Radio Polonia ja Radio Vatican lähettävät esperantonkielistä materiaalia. Nettiradioita ja podcastingejä on joitakin kymmeniä, tunnetuin näistä on Radio Esperanto.
Elokuvat
Vuonna 1964 Jacques-Louis Mahé tuotti ensimmäisen kokopitkän esperantonkielisen elokuvan, Angoroj. Vuonna 1965 sitä seurasi matalalla budjetilla tehty kauhuelokuva nimeltä Incubus, jota tähditti William Shatner. Incubus sai monilta esperantisteilta vastaan kritiikkiä näyttelijöiden huonon lausumisen takia. Yhteensä esperantoksi on tehty noin parisenkymmentä elokuvaa.
Lisäksi esperanto on esiintynyt monissa elokuvissa taustalla, kuten Blade: Trinityssä ja Charles Chaplinin Diktaattorissa.
Tunnettuja puhujia
- Alfred Hermann Fried – Vuoden 1911 Nobelin rauhanpalkinnon saaja, esperantokirjailija
- Charles Ribert Richet – Vuoden 1913 Nobelin lääketieteen palkinnon saaja, aktiivinen esperantisti
- Daniel Bovet – Vuoden 1957 Nobelin lääketieteen palkinnon saaja, puhui esperantoa äidinkielenään
- Franz Jonas – Itävallan presidentti vuosina 1965–1974
- Harry Harrison – Sci-fi-kirjailija, Irlannin kansallisen esperantojärjestön kunniapuheenjohtaja
- Sir Joseph J. Thomson – vuoden 1906 Nobelin fysiikanpalkinnon saaja, esperantonkielisen tiedeyhdistyksen puheenjohtaja
- Leo Tolstoi – Venäläinen kirjailija, esperantoliikkeen kannattaja
- Willem Drees – Alankomaiden pääministeri vuosina 1948–1958
- Sir William Ramsay – Vuoden 1904 Nobelin kemianpalkinnon saaja, aktiivinen esperantisti
- Reinhard Selten – Vuoden 1994 Nobelin taloustieteen palkinnon saaja, esperantokirjailija
- Rudolf Carnap – Saksalainen filosofi, aktiivinen esperantisti 14-vuotiaasta lähtien
- George Soros – Osakesijoittaja ja poliittinen aktivisti, puhuu esperantoa äidinkielenään
- Lou Harrison – yhdysvaltalainen säveltäjä, jonka sanoituksista osa oli esperantoksi
- M. A. Numminen – suomalainen muusikko ja taiteilija, opiskeli esperantoa koulussa pakollisena aineena, levyttänyt ja esiintynyt esperantoksi
Kritiikkiä
Esperanto on saanut vastaansa myös runsaasti kritiikkiä. Suuri osa siitä koskee yleisesti keinotekoisten apukielten tarpeellisuutta ja realiteetteja, mutta on kohdistettu esperantoon sen suuren käyttäjämäärän vuoksi.
Yksinomaan esperantoa kritisoidaan muun muassa seuraavista syistä:
- rumuus – Esperantossa on paljon konsonantteja ja se on saanut suuresti vaikutteita slaavilaisista kielistä, jonka vuoksi se ei ole monien mielestä kaunis kieli, kuten useat romaanisista kielistä enemmän vaikutteita saaneet kansainväliset apukielet. Lisäksi esperanton akkusatiivin päätettä -n, monikon päätettä -j ja erityisesti niiden yhdistelmää -jn pidetään visuaalisesti rumana ja hankalana.
- eurooppalaisuus – Esperanto perustuu hyvin paljon indoeurooppalaisiin kieliin ja erityisesti sen eurooppalaisiin haaroihin. Tämän vuoksi esimerkiksi monet sen rakenteet ja sanasto ovat hyvin tuttuja eurooppalaisille, mutteivät kuitenkaan esimerkiksi aasialaisille. Monien mukaan kansainvälisen apukielen tulisi olla tässäkin suhteessa kansainvälinen ja tasavertainen, eikä edullinen eurooppalaisille opiskelijoille.
- omat kirjaimet – Esperanton kehittämisen aikana sen omia latinalaisesta kirjaimistosta poikkeavat kirjaimet eivät olleet vielä suuri ongelma, mutta erityisesti nykyään niitä pidetään erittäin hankaloittavana tekijänä kommunikoinnissa. Lisäksi ne ovat hyvin monien mielestä erittäin rumia. Myös kirjaimia vastaavien äänteiden sanotaan olevan hankalia, varsinkin kun soinnillisia äänteitä – joita on melko vaikea erottaa toisistaan – on hyvin paljon.
- seksistisyys - Esperanton väitetään usein olevan hyvin seksistinen kieli. Sanoissa ei esimerkiksi yleensä tarvitse ilmaista sen olevan maskuliininen, mutta sen sijaan feminiinisyys pitää ilmaista liitteellä -in-. Esimerkiksi ”isä” on esperantoksi patro ja ”äiti” patrino.
- akkusatiivi - Esperantossa käytetään akkusatiivia paitsi suoran tekemisen kohteen ilmaisemiseen, myös esimerkiksi ajan tai paikan ilmaisemiseen. Akkusatiivi on hyvin monimuotoinen ja siksi vaikea monille opiskelijoille.
Näiden johdosta esperantolle on syntynyt monia kilpailevia kieliä, joita monet esperantistit ovat siirtyneet käyttämään. Tunnetuimpia näistä ovat esperanton pohjalta syntynyt ido, esperanton naturalistisuudellaan haastava interlingua ja esperanton vastaisenakin esiintynyt fasile.
Kritiikin myötä myös esperanton sisällä on esiintynyt erinäisiä reformoivia suuntauksia, kuten riismi, jossa esperanton persoonapronominit li (”hän” m.) ja ŝi (”hän” f.) korvataan yhdellä persoonapronominilla, ri. Riismissä juurisanoilla ei ole oletusarvoisesti mitään sukua, vaan maskuliinisuus tulisi ilmaista jälkiliitteellä -iĉ-, kuten feminiinisyys ilmaistaan jälkiliitteellä -in-. Näin ollen ”isä” olisi esperantoksi patriĉo ja ”äiti” patrino. Riismi ei ole kuitenkaan saanut suurta suosiota.
Katso myös
- L. L. Zamenhof - esperanton kehittäjä
- Esperanton lippu
- Esperanton kielioppi
- Akademio de Esperanto - esperanton kattojärjestö
- La Espero - esperanton hymni
- Dolchamar - ensimmäinen suomalainen esperantonkielinen yhtye
Aiheesta muualla
Tietoa
- [http://esperanto.net Esperanto.net] - monikielinen tietosivusto esperantosta
- [http://www.ethnologue.com/show_language.asp?code=ESP Ethnologuen raportti esperantosta]
Järjestöt
- [http://www.uea.org/ Universala Esperanto-Asocio] - kansainvälinen esperantoliike
- [http://www.tejo.org/indexjs.php Tutmonda Esperantista Junulara Organizo] - kansainvälinen esperantistinuorten järjestö
- [http://www.esperanto.fi/ Suomen Esperantoliitto]
- [http://www.esperanto.fi/fejo/ Finnlanda Esperantista Junulara Organizo] - Suomen nuorten esperantoliitto
Opiskelu
- [http://www.lernu.net lernu!] - Laaja sivusto esperantoon tutustumiseksi ja sen oppimiseksi
- [http://pacujo.net/esperanto/kurssi/ Marko Rauhamaan kurssi]
- [http://www.cursodeesperanto.com.br/bazo/index.html?fi Kurso de Esperanto] - ilmainen ja monikielinen opiskeluohjelma, joka on saatavilla myös suomeksi
- [http://bertilow.com/pmeg/ Plena Manlibro de Esperanta Gramatiko] - esperanton kielioppi kokonaisuudessaan
- Lars Forsman: Egaleco kaj paco per Esperanto (ISBN 9529829019)
- J. C. Wells: Jen nia mondo (ISBN 9519984356)
Palveluja esperantoksi
- [http://eo.wikipedia.org Vikipedio] - Wikipedia esperantoksi
- [http://eo.wiktionary.org Vikivortaro] - Wikisanakirja esperantoksi
- [http://gxangalo.com/ Ĝangalo] - esperantonkielinen uutisportaali
- [http://www.tejo.org/ps/ Pasporta Servo] - kansainvälinen vieraanvaraisuusverkosto esperantisteille
- [http://www.radioarkivo.org/ Radio Arkivo] - radiolähetyksiä ympäri maailmaa esperantoksi
- [http://www.internacia.tv Internacia Televido] – Internet-televisiokanava
Kritiikkiä
- [http://www.xibalba.demon.co.uk/jbr/ranto/ Learn Not To Speak Esperanto]
- [http://www.rickharrison.com/language/bloated.html Is Esperanto's Vocabulary Bloated?]
- Christopher Culver: [http://www.christopherculver.com/en/writings/esperanto.php Why Esperanto Suppresses Language Diversity]
Lähteet
- Bertilo Wennergren: [http://bertilow.com/pmeg/index.html Plena Manlibro de Esperanta Gramatiko]
- Ziko M. Sikosek: [http://www.lernu.net/tekstoj/eta_historio/index.php Eta historio de Esperanto]
- [http://www.esperanto.net/veb/faq.html Esperanto: Frequently Asked Questions]
Luokka:Esperanto
Luokka:Kansainväliset apukielet
als:Esperanto
ms:Bahasa Esperanto
zh-min-nan:Sè-kài-gí
ko:에스페란토
ja:エスペラント
simple:Esperanto
th:ภาษาเอสปรานโต
1970-luku
Politiikka
1970-luku oli poliittisesti jatketta 1960-luvun radikalismille, mutta laimentuneena 1960-lukulaisten johtohahmojen siirtyessä vallan eteisiin.
Terrorismi arabimaissa ja Länsi-Euroopassa (IRA Britanniassa, ETA Espanjassa, RAF Saksan liittotasavallassa, Italiassa 400 eri järjestöä) oli näkyvää ja sitä vastaan ryhdyttiin lentoliikenteessä ja Euroopassa tehokkaisiin vastatoimiin. Arabiterrorismi ilmeni lentokonekaappauksina ja liittyi etenkin palestiinalaisten frustraatioon Israelin vallan edessä. Euroopassa terrorismi liittyi pienten kansojen erilaisiin itsenäisyyspyrkimyksiin. Yhdysvalloissa terrorismi oli vähäisempää ja ainakin Euroopasta katsoen ilman perusteluja tapahtuvaa, esim. Symbioottinen vapautusjärjestö Kaliforniassa ja Unabomberin yhden miehen sota kirjepommeilla. Neuvostoliitto tuki useita Euroopan ja arabien terroristiorganisaatioita.
Vuosikymmen oli liennytystä Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä aina Afganistanin sisällissotaan asti. Länsi-Euroopan liennytys meni vielä pitemmälle, mm. ydinaseiden vastustus kohdistui nimenomaan Yhdysvaltain aseisiin, ja pelättiin "suomettumista" (Finlandisierung). Suomettuminen-termi liittyi Saksan sisäpolitiikkaan ja pelkoihin, että maa, joka käy liikaa kauppaa Neuvostoliiton kanssa, jää Neuvostoliiton vangiksi.
Euroopan viimeiset siirtomaa-alueet Angolassa jne. itsenäistyivät Portugalin siirtyessä demokratiaan. Myös Englanti neuvotteli Hong-Kongin liittymisestä Kiinan kansantasavaltaan.
Yhdysvallat sai sotahistoriaansa tahran jouduttuaan vetäytymään Etelä-Vietnamista 1975, jonka jälkeen Vietnam yhdistyi. Yhdysvallat siirtyi palkka-armeijaan ja varoi joutumasta sotilaallisiin selkkauksiin vielä Reaganin presidenttikaudella. Vietnamin yhdistymistä seurasi pian Vietnamin kiinalaisten venepakolaisuus ja Kiinan ja Vietnamin rajasota.
Talous
Taloudellisesti 1970-luvun alkupuolen öljykriisi oli pelottava kokemus länsimaille, mutta esim. Yhdysvalloissa jo sitä ennen oltiin siirrytty hitaampaan talouskasvuun, suureen inflaatioon (stagflaatio) ja pysyvään suurehkoon työttömyyteen. "Last to leave Michigan, turn off lights"-tarrat tulivat autoihin Yhdysvalloissa.
Japanin nousu oli huipussaan elektroniikassa, autoteollisuudessa, laivanvarustuksessa jne. Yhdysvallat jne. joutuivat siirtämään tehtaitaan Aasian tiikerimaihin (etenkin Singaporeen) ko. maiden lakien vaatiessa teollisten tuotteiden kokoonpanon kotimaassa. Tämä oli 2000-luvun alun Kiina-ilmiötä vastaava.
Kulttuuri
Kulttuurissa kritisoitiin "järjestelmää", mm. Kummisetä-elokuvissa kunniallisia ihmisiä olivat mafiosot eivätkä poliisit, jotka kuvattiin korruptoituneina. Sama teema oli esillä mm. "Serpico"-elokuvassa. Toisaalta etsittiin ihanteellista mennyttä American Graffiti-elokuvassa ja sen TV-versiossa Happy Days. Clint Eastwoodin italowesternit ja Likainen Harry-elokuvat kertoivat raa'asta menneestä ja nykyhetkestä, Rautainen Coogan taas maaseudun ihanteet säilyttäneestä sheriffistä. Suurta seikkailua jossain kaukana edustivat Tähtien sota ja Roger Mooren Bond-filmit. Suomessa esiintyi jako 8 surmanluotia- tai Mies joka ei osannut sanoa ei-tyylisten vakavien elokuvien, ja Turhapuro-linjan välillä. Taistolaisuus ja itsesensuuri olivat voimakkaita ilmiöitä.
Kirjallisuudessa Nobel-palkinto meni vuosikymmenen alussa Aleksandr Solženitsynille Syöpäosasto, Ivan Denisovitšin päivä jne. kirjoista, joissa kerrottiin Neuvostoliiton vankileireistä ja niiden kieltämisestä.
Myös Yhdysvalloissa kaiveltiin menneisyyttä, mm. Vietnamin sodan ja orjuuden (esim. Alex Haleyn Juuret) virheitä. Intiaanit järjestivät mielenosoituksia mm. Wonded Kneessä. Mustat muslimit protestoivat. Yhdysvaltain suurkaupunkien keskustat tyhjenivät asukkaista ja rappioituivat.
Tekniikka
Esim. NASA:n Ap | | |
