:: wikimiki.org ::
| Virallinen Kieli |
Virallinen kieliVirallinen kieli on kieli, jonka jonkin valtion tai osavaltion tai muun alueen laki määrittelee viralliseksi kieleksi. Joissakin maissa saattaa olla vahva de facto kieli, jolla lait annetaan ja yhteisiä asioita hoidetaan, mutta nämä eivät ole virallisia ellei niitä erikseen ole sellaiseksi määritelty.
Noin puolella maailman maista on virallinen kieli, yksi tai useampia. Yhden virallisen kielen valtioita ovat mm. Albania, Liettua, Ranska (vaikkakin kansallisia kieliä on useampia) ja Saksa. Useita virallisia kieliä on sellaisilla mailla kuin Afganistan, Belgia, Bolivia, Etelä-Afrikka, Kanada, Paraguay, Suomi, Sveitsi ja Valko-Venäjä.
Joissakin maissa, kuten Espanja, Irak ja Italia on yksi virallinen kieli, mutta joillakin tärkeillä alueilla sen rinnalla on muita virallisia kieliä. Joissakin valtioissa, muun muassa Yhdysvalloissa, ei ole virallista kieltä, mutta joissakin osavaltioissa on. Joissakin valtioissa virallista kieltä ei ole olemassa millään tasolla, tällaisia ovat esimerkiksi Australia, Luxemburg, Ruotsi ja Tuvalu.
Kolonialismin ja/tai neokolonialismin seurauksena joissakin Afrikan ja Oseanian valtioissa sekä Filippiineillä viralliset kielet (usein englanti tai ranska) eivät ole yleisimmin tai aina edes yleisesti puhuttuja. Toisaalta nationalismin seurauksena Irlannissa iiri on virallinen kieli vaikka sitä puhuu vain hyvin pieni osa väestöstä suurimman osan puhuessa toissijaista virallista kieltä eli englantia.
Joissakin valtioissa kieli, jota erilaisissa tilanteissa käytetään, on merkittävä poliittinen kiistakapula.
Kansainvälisten järjestöjen viralliset kielet
- Afrikan yhteistyöjärjestö - arabia, englanti, portugali ja ranska
- Amerikan maiden järjestö - englanti, espanja, portugali ja ranska
- Euroopan unioni - englanti, espanja, hollanti, italia, kreikka, latvia, liettua, malta, portugali, puola, ranska, ruotsi, saksa, slovakia, slovenia, suomi, tanska, tšekki, unkari ja viro (1. tammikuuta 2007 myös iirista tulee virallinen kieli)
- Kaakkois-Aasian maiden järjestö - englanti
- NATO - englanti ja ranska
- Parlamenttienvälinen liitto - englanti ja ranska (Konferenssit simultaanitulkataan myös arabiaksi ja espanjaksi.)
- Kansainvälinen posti - ranska
- Yhdistyneet kansakunnat - arabia, englanti, espanja, kiina, ranska ja venäjä
Katso myös
- Luettelo kansainvälisistä järjestöistä
- Luettelo kielistä
- Luettelo valtioista
- Luettelo virallisista kielistä
Luokka:Kielipolitiikka
ko:공용어
zh-min-nan:Koaⁿ-hong gí-giân
ja:公用語
nb:Offisielt språk
simple:Official language
Kieli:Tämä sivu käsittelee luonnollisia kieliä, muut kielet, katso: kieli (täsmennyssivu)
----
kieli (täsmennyssivu) vuodelta 1407.]]
"Kielellä tarkoitetaan ensisijaisesti ihmisten käyttämiä luonnollisia kieliä, jotka tavallisesti toteutuvat puheviestintänä. Yksittäiset kielet ovat mahdollisia, olemassa, ihmislajin kielikyvyn ansiosta. Puhetta myötäilee ja tukee sanaton viestintä. Luonnolliset kielet ovat symbolisia ja niissä on useita osajärjestelmiä. Kielissä on rakenne, joka palvelee tai täyttää ihmiselle tärkeitä funktioita, ja tämä toteutuu kielenkäyttöprosessina. Kielen rakenne ei ole staattinen järjestelmä, vaan sallii paljon vaihtelua esimerkiksi maantieteellisesti, sosiaalisesti ja käyttötilanteen mukaan. Kieli on keskeisimpiä ihmisyyttä luovia tekijöitä. Kieltä on tarkasteltava monesta näkökulmasta. Toisaalta se on autonominen järjestelmä, toisaalta sosiaalinen, kulttuurinen, mentaalinen, biologinen ja kognitiivinen ilmiö. On erilaisia käsityksiä autonomisen kielijärjestelmän suhteesta muihin mainittuihin ulottuvuuksiin, eli kielen rakenteen, tehtävien ja kielenkäyttöprosessien keskinäisistä suhteista." -Fred Karlsson, Yleinen kielitiede (Yliopistopaino 1998)
----
Kieli on järjestelmä, jossa ihminen ilmaisee ajatuksensa kielellisillä merkeillä, abstraktioilla. Näitä merkkejä nimitetään kielellisiksi ilmauksiksi. Puhutuissa kielissä kuuluvia (auditiivisia) merkkejä tuotetaan puhe-elimillä. Kirjoitetussa kielessä kielelliset ilmaukset on tehty silmin nähtäviksi eli luettaviksi. Viitotuissa kielissä kielelliset ilmaukset ovat visuaalisia, eivät auditiivisia.
Kieli on kommunikoinnin ja abstraktin ajattelun väline. Sitä on pidetty eräänä olennaisena erona ihmisen ja muiden eläinten välillä. Useimmat eläimet tosin viestivät jollakin tavalla, mutta ihmiskieli on kehittynyt selvästi pisimmälle. Eräät kädellisten yksilöt, kuten simpanssit ja gorillat, ovat ihmisten koulutuksessa oppineet ilmaisemaan monimutkaisiakin käsitteitä viittomilla.
Kieli mahdollistaa abstraktina ajatteluna tulevaisuuden ja menneisyyden käsittelyn. Se laajentaa olemisen tulemiseksi. Kieli siis laajentaa ja tehostaa niiden vasteiden määrää, joilla yksilö voi sopeutua ympäristöönsä, erityisesti yhteisönä, yhteistyötä tekevänä yksilöiden kokonaisuutena. Kielen syntyminen on ilmeisesti ollut laukaiseva tekijä tieteen, taiteen ja teknologian syntyyn.
Eläinten ja hyönteisten viestintä tapahtuu myös kemiallisen "kielen" välityksellä, esimerkkinä reviirin rajojen merkitseminen hajuilla. Kemiallisella kielellä on merkitystä myös ihmisten viestinnässä. Ihmisellä on esim. kyky tunnistaa jollain merkitystä omaavalla tasolla vastakkainen sukupuoli, jolla on mahdollisimman erilainen immuunijärjestelmä. Evoluution kannalta tämä takaa jälkeläisille mahdollisimman monipuolisen immuunijärjestelmän, siis eloonjäännin.
Kielten tutkimus
Kielitiede tutkii kieliä.
Ihmisen kielet
Luonnollisen kielen piirteitä ovat seuraavat:
- Se on kehittynyt vuosituhansien aikana jossakin ihmisyhteisössä.
- Se on jonkun yksilön ensikieli eli äidinkieli, jonka hän on lapsena omaksunut (ei opiskellut tietoisesti).
- Sitä käytetään erilaisissa tilanteissa yhteydenpitovälineenä ja maailman hahmotustapana.
Ihmisen kielten historia ja kehitys
Kielten luokittelu ja kielikunnat
Maailmassa on tuhansia kieliä. Tavallisesti arvio liikkuu 6 000 kielen paikkeilla. Se vaihtelee kuitenkin tuhansilla puoleen ja toiseen, koska kielen ja murteen välille on mahdotonta vetää selkeää rajaa.
Luonnolliset kielet luokitellaan
- typologisesti tyyppeihin (kielitypologia)
- genealogisesti kielikuntiin (historiallis-komparatiivinen tutkimus).
- Kansainväliset apukielet. Tunnetuimpia apukieliä ovat muun muassa
- volapük (1880)
- esperanto (1887)
- ido (1907)
- interlingua (1951)
- lingua franca nova (1965)
- Muut keinotekoiset kielet
- klingon
Eläinten kielet
Formaaliset kielet
Formaaliset kielet, esim. tietokoneen ohjelmointikielet
Katso myös
- Luettelo kielistä
- Luettelo kielistä puhujamäärän perusteella
- Luettelo hokemista
- Kieli ja aivot
- Sodankäynnin kehitys ja kieli
Luokka:Harrastukset
Luokka:Kielitiede
ja:言語
ms:Bahasa
simple:Language
ko:언어
ValtioValtio on Max Weberin määritelmän mukaan "oikeusjärjestyksenä ja hallitsemiskoneistona toimiva pakkoyhteisö, joka onnistuneesti vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella".
Yleensä tähän määritelmään liitetään myös vaatimus siitä, että väkivaltamonopoli yleisesti hyväksytään alueella. On hyvä huomata, että väkivaltamonopolin yleinen hyväksyntä on mahdollista myös diktatuureissa ja muissa totalitaarisissa järjestelmissä.
Käsitteet valtio, yhteiskunta ja kansakunta sekoitetaan usein:
Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien vuorovaikutussuhteiden verkostosta josta valtio on vain osa. Yhteiskunta jaetaan mm. hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan. Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen, (yksityiseen) taloudelliseen ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan.
Kansakunta on käsite joka viittaa yleensä valtion tai jonkin etnisen ryhmän jäsenten yhteisöön. Moderni valtio, jonka voi katsoa syntyneen feodalismin ajan jälkeen 1500-luvulta eteenpäin, on rakentanut legitimiteettinsä pitkälti siihen, että sen on katsottu olevan kansakunnan organisaatio, kansallisvaltio.
Suomen valtio
Suomessa valtion legitimiteetti perustuu demokraattiselle valtioteorialle
ja hallitusmuodon 2 §:n mukaan valtiovalta kuuluu kansalle. Vaaleilla hankitun valtuutuksen perusteella eduskunta käyttää yhdessä tasavallan presidentin kanssa lainsäädäntövaltaa, ja riippumattomat tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa.
Valtion yleistä hallitusta varten taas on olemassa valtioneuvosto. Hallitusmuodon mukaisessa kolmijako-opissa esitetään käsitys kansakunnan valtiollisen vallan jakamisesta.
Valtion tehtävät
(1900-luvun alussa Woodrow Wilsonin jaottelun mukaan)
- järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
- miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
- omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
- sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
- rikosten rankaisu ja määrittely
- oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
- poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
- valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen
Sittemmin valtion tehtävien piiri on etenkin läntisissä demokratioissa laajentunut.
Erilaiset valtiotyypit
Ideologia, jossa valtio puuttuu lähes täydellisesti yhteiskunnan toimintaan, tunnetaan nimellä totalitarismi. Suomessa valtioon kuuluu sellaisia piirteitä, että voidaan käyttää termiä hyvinvointivaltio. Libertaarisessa teoriassa valtio joko on minimaalisimmillaan supistettu pelkäksi väkivaltakoneistoksi, jolloin käytetään termiä yövartijavaltio (ideologiana minarkismi), tai valtiosta on luovuttu kokonaan ja siirrytty autonomisiin kapitalistisiin alueisiin (ideologiana anarkokapitalismi).
Valtion valvomat oikeudet voidaan jakaa kahteen ryhmään: negatiiviset oikeudet ja positiiviset oikeudet. Negatiivinen oikeus on vapaus joltakin: vapaus kidutuksesta tai oikeus tuoda mielipiteensä julki ilman rangaistusta (ts. sananvapaus). Positiivinen oikeus on oikeus johonkin: oikeus koulutukseen tai oikeus ruokaan.
Perinteiset länsimaiset oikeusvaltiot pitävät ihmisoikeuksia ja muita negatiivisia oikeuksia usein itsestäänselvyyksinä. Sen sijaan maan politiikan vasemmistolaisuus määrää sen, missä määrin positiivisia oikeuksia on toteutettu. Suomalainen hyvinvointivaltio pyrkii perinteisesti tarjoamaan hyvin suuren osan positiivisista oikeuksista.
Monet kommunistiset ja totalitaristiset valtiot – Kiina etunenässä – loukkaavat kansalaistensa negatiivisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia oikeuttaen loukkauksen positiivisilla oikeuksilla. "Kansalaisilla ei ehkä ole sananvapautta, mutta he saavat syödäkseen" kuuluu heidän perustelunsa.
Yhteiskuntateoriat
Erilaiset yhteiskuntateoriat voidaan jakaa mm. individualistisiin ja kollektivistisiin. Alkuperäiset moraaliset yhteiskuntateoriat, joista kaikkien muiden teorioiden voidaan sanoa kasvaneen, ovat liberalismi, demokratia ja sosialismi. Historiallinen kehitys on tapahtunut tuossa järjestyksessä. Puoluepoliittinen ryhmittäytyminen on kuitenkin tapahtunut pitkälti erilaisten konkreettisten asia- ja intressiristiriitojen eikä suoraan suurten poliittisten teorioiden mukaan.
- Liberalismi
- Anarkokapitalismi: valtio loukkaa aina ihmisten oikeuksia, joten sitä ei voi perustella.
- Minarkismi: yövartijavaltio on pienin paha tai yövartijavaltio syntyy luonnonoikeuksia loukkaamatta (Robert Nozick)
- Sosiaaliliberalismi: yksilönvapauksista voidaan joustaa, kun heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointi turvataan (John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoria) tai kokonaishyöty on riittävä (utilitarismi)
- Demokratia
- Rousseau: jos kansan yleistahto määrää yksilöiden vastaisesti, toteutuu kollektivistinen vapaus eikä vapauden periaatetta näin loukata
- Hegel: valtio on ihmiskunnan kehityksen tulos ja itseisarvo, mahdollisuus ihmisille toteuttaa ei-itsekkäitä päämääriä
- Marxilaisuus: valtio on aina luokkaherruuden väline
- marxismi-leninismi: valtiovallasta on tehtävä proletariaatin herruuden väline
- anarkososialismi: valtiovalta, kuten muutkin herruden muodot, on tuhottava
Valtio organisaationa
Valtio on myös yksi ihmisen organisoitumisen muoto. Sitä edeltää klaani tai heimo ja sitä seuraa moderni kulttuuri ja globalisaatio. Valtio tuli mahdolliseksi hierarkkisen organisaatiomuodon keksimisen myötä. Valtio mahdollisti uuden hallinnon elättämisen lähinnä maatalouden ylijäämän, verotuksen turvin.
Quincy Wrightin mukaan kauppa ja teknologia edeltää organisatorista ja lakiin perustuvaa muutosta. Tämän mukaan globaali tietotekniikka ja globaali vapaakauppa ennakoisivat globaaleja organisaatioita ja globaaleja lakeja. Globalisaatio tuskin merkitsee valtion nopeata romuttumista, mutta selvästi sen roolin muuttumista. Itseorganisoitumista soveltaen globaali taso kontrolloi muodostuttuaan alempia, kulttuuria ja valtioita. Vrt. valtion kontrolli kansalaisiin. Valtioiden toiminnassa tarvitaan yhä enemmän valtioiden välistä, jopa globaalia yhteistoimintaa. Em. kehitys korostaa mm. kokonaisturvallisuuden käsitettä.
Katso myös
- Luettelo valtioista
- sodankäynti valtioiden aikana
Luokka:Politiikka
Luokka:Hallinto
ja:国家
simple:State
th:รัฐ
Laki:Laki-sanan muita määritelmiä, katso Laki (täsmennyssivu).
Laki on valtion suvereenin viranomaisen, tavallisesti kansallisen parlamentin, antama velvoittava säädös. Laajasti ymmärrettynä laeiksi käsitetään myös valtioneuvoston ja tasavallan presidentin antamat asetukset. Laki koostuu muun muassa velvoittavista oikeusnormeista ja sisältää usein erilaisia määritelmiä. Oikeuslähteenä laki on sen soveltajaa vahvasti velvoittava. Oikeusnormit ovat kieltäviä, käskeviä tai sallivia.
Suomen perustuslakia tulkittaessa "laki" tarkoittaa nimenomaan eduskunnan antamaa lakia, ei valtioneuvoston asetusta tai muuta alemman tason säädöstä. Esimerkiksi "Oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään lailla" (perustuslaki 127 §) tarkoittaa, että tästä oikeudesta ei voi säätää lakia alemmantasoisella säädöksellä (asetuksella, sotilaskäskyllä tms.)
Oikeusnormit eroavat esimerkiksi moraalisista normeista siten, että oikeusnormi sisältää aina julkisen pakkovallan käytön uhan siten, että oikeusnormin rikkomisesta lainsäätäjä on määrännyt seuraamuksen, kuten oikeustoimen pätemättömyyden, velvollisuuden suorittaa vahingonkorvausta tai rangaistuksen. Lain rikkomuksen tutkii ja seuraamuksen määrää asiallisesti, alueellisesti ja asteellisesti toimivaltainen tuomioistuin. Yleisiä tuomioistuimia ovat käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkein oikeus ja hallinnollisia tuomioistuimia hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus. Lisäksi on muutamia erikoistuomioistuimia, kuten työtuomioistuin ja markkinaoikeus.
Normihierarkian huipulla on perustuslaki, jonka kanssa ristiriidassa oleva alempi säädös väistyy. Oikeusnormien muodostamaa oikeusjärjestystä tutkii oikeustiede. Rikosoikeudellinen laillisuusperuste kieltää tuomitsemasta ketään teosta, jota ei ole tekohetkellään nimenomaan määrätty rangaistavaksi. Rikollisuutta tutkiva tieteenala on nimeltään kriminologia.
Suomen oikeusjärjestys, kuten lähes kaikki länsimaiset oikeusjärjestykset, jaetaan yleensä yksityisoikeuteen ja julkisoikeuteen. Ensin mainittu koskee henkilöiden ja oikeushenkilöiden keskinäisiä suhteita ja viimeksi mainittu näiden suhteita julkisyhteisöihin, kuten kuntiin ja valtioon.
Lakitekstien tekijänoikeus
Pääsääntöisesti tekijänoikeuslaki edellyttää kirjallisten tekstien kopioimiseen ja levittämiseen tekijän luvan. Tekijänoikeuslain mukaan kuitenkaan "lakeihin ja asetuksiin sekä viranomaisen tai muun julkisen elimen päätöksiin ja lausumiin ei ole tekijänoikeutta" (tekijänoikeuslaki 9 §). Näitä viranomaisten alkuperäistekstejä saa vapaasti kopioida ja levittää. Tosin mikäli kokoelma lakeja tai viranomaisen lausumia on toimitettu valikoiden julkaisuksi, toimittajalla voi olla tähän toimitustyöhön tekijänoikeus. Näin esimerkiksi Talentum Oyj:n toimittamien Suomen Laki -teosten ja sähköisen FINLEX-tietokannan toimitukselliset ratkaisut ovat luultavasti suojattuja.
Linkkejä
- [http://www.laki24.fi www.laki24.fi] Suomen laki suomeksi - Asianajaja - Lakimies.
- [http://www.finlex.fi www.finlex.fi] Valtion säädöstietopankki FINLEX.
- [http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/tekoik.html#laki Lakien tekijänoikeuksista]
Luokka:Suomen laki
Luokka:Oikeustiede
ja:法 (法学)
simple:Law
th:กฎหมาย
Luettelo valtioistaMaailmassa on 193 itsenäistä valtiota kuudessa maanosassa. Niistä vain Taiwan ja Vatikaani eivät kuulu Yhdistyneisiin kansakuntiin. Seitsemännessä maanosassa, Etelämantereella, ei ole valtioita.
Näiden lisäksi on olemassa
- kuusi niin sanottua de facto -itsenäistä maata (Abhasia, Vuoristo-Karabah, Pohjois-Kypros, Somalimaa, Etelä-Ossetia, Transnistria)
- kaksi monien maiden tunnustamaa yksikköä, jotka eivät kuitenkaan käytännössä ole itsenäisiä: Palestiina ja Länsi-Sahara
- yksi monen maan suvereeniksi tunnustama ritarikunta Maltan ritarikunta.
Katso myös: historialliset valtiot - maat pinta-alan mukaan - maat väkiluvun mukaan - kansainväliset järjestöt
__NOTOC__A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z
A
Afganistan – Alankomaat (Hollanti) – Albania – Algeria – Andorra – Angola – Antigua ja Barbuda – Arabiemiirikunnat – Argentiina – Armenia – Australia – Azerbaidžan
B
Bahama – Bahrain – Bangladesh – Barbados – Belgia – Belize – Benin – Bhutan – Bolivia – Bosnia ja Hertsegovina – Botswana – Brasilia – Brunei – Bulgaria – Burkina Faso (ent. Ylä-Volta) – Burundi
C
Chile – Costa Rica
D
Djibouti – Dominica – Dominikaaninen tasavalta
E
Ecuador – Egypti – El Salvador – Eritrea – Espanja – Etelä-Afrikka – Etelä-Korea (Korean tasavalta) – Etiopia
F
Fidži – Filippiinit
G
Gabon – Gambia – Georgia (ent. Gruusia) – Ghana – Grenada – Guatemala – Guinea – Guinea-Bissau – Guyana
H
Haiti – Honduras
I
Indonesia – Intia – Irak – Iran – Irlanti – Islanti – Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti (Yhdistynyt kuningaskunta) – Israel – Italia – Itä-Timor – Itävalta
J
Jamaika – Japani – Jemen – Jordania
K
Kambodža – Kamerun – Kanada – Kap Verde – Kazakstan – Kenia – Keski-Afrikan tasavalta – Kiinan kansantasavalta – Kiinan tasavalta (Taiwan) – Kirgisia – Kiribati – Kolumbia – Komorit – Kongon tasavalta (Brazzavillen Kongo) – Kongon demokraattinen tasavalta (ent. Zaire) (Kinshasan Kongo) – Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois Korea) – Korean tasavalta (Etelä-Korea) – Kreikka – Kroatia – Kuuba – Kuwait – Kypros
L
Laos – Latvia – Lesotho – Libanon – Liberia – Libya – Liechtenstein – Liettua – Luxemburg
M
Madagaskar – Makedonia (ent. Jugoslavian tasavalta Makedonia) – Malawi – Malediivit – Malesia – Mali – Malta – Marokko – Marshallinsaaret – Mauritania – Mauritius – Meksiko – Mikronesia – Moldova – Monaco – Mongolia – Mosambik – Myanmar (ent. Burma)
N
Namibia – Nauru – Nepal – Nicaragua – Niger – Nigeria – Norja – Norsunluurannikko
O
Oman
P
Pakistan – Palau – (Palestiina) – Panama – Papua-Uusi-Guinea – Paraguay – Peru – Pohjois-Korea (Korean demokraattinen kansantasavalta) – Portugali – Puola – Päiväntasaajan Guinea
Q
Qatar
R
Ranska – Romania – Ruanda – Ruotsi
S
Saint Kitts ja Nevis – Saint Lucia – Saint Vincent ja Grenadiinit – Saksa – Salomonsaaret – Sambia – Samoa – San Marino – São Tomé ja Príncipe – Saudi-Arabia – Senegal – Serbia ja Montenegro (ent. Jugoslavia) – Seychellit – Sierra Leone – Singapore – Slovakia – Slovenia – Somalia – Sri Lanka – Sudan – Suomi – Suriname – Sveitsi – Swazimaa – Syyria
T
Tadžikistan – Taiwan (Kiinan tasavalta) – Tansania – Tanska – Thaimaa – Togo – Tonga – Trinidad ja Tobago – Tšad – Tšekki – Tunisia – Turkki – Turkmenistan – Tuvalu
U
Uganda – Ukraina – Unkari – Uruguay – Uusi-Seelanti – Uzbekistan
V
Valko-Venäjä – Vanuatu – Vatikaani – Venezuela – Venäjä – Vietnam – Viro
Y
Yhdistyneet arabiemiirikunnat – Yhdistynyt kuningaskunta (Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti) – Yhdysvallat (USA)
Z
Zimbabwe
-
Valtioista
als:Liste unabhängiger Staaten
ms:Daftar negara
zh-min-nan:Kok-ka lia̍t-toaⁿ
ko:세계의 나라
ja:国の一覧
simple:List of countries
th:รายชื่อประเทศ
Albania
Albanian tasavalta eli Albania (albaniaksi Shqiperia eli kotkien maa) on tasavaltainen valtio Balkanilla, Euroopassa. Sen rajanaapureita ovat Serbia ja Montenegro, Makedonia ja Kreikka. Lännessä Albania rajoittuu Välimereen.
Albanian kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä albanialainen. Nimitys "albaani" viittaa kansallisuuteen.
Historia
Nykyisen Albanian alueella asui jo antiikin aikana illyrialaisia, joista nykyiset albanialaiset polveutuvat. Illyrialaiset alistuivat Rooman valtaan ajanlaskumme alun tienoilla ja säilyivät sittemmin Itä-Rooman eli Bysantin vallan alla keskiajalle asti.
1300-luvun lopulla Ottomaanien valtakunta alkoi levittäytyä Albaniaan, mutta Albanian kansallissankari Skenderbeg yhdisti 1400-luvulla albanialaiset vastarintaan vuosiksi 1443—1478. Skenderbegin kuoleman jälkeen Albania joutui osaksi Ottomaanien valtakuntaa ja suurin osa väestöstä omaksui vähitellen islaminuskon.
1800-luvun lopulla albaanien toiveet itsenäistymisestä alkoivat nousta ja lopulta 1912 Ensimmäisen Balkanin sodan yhteydessä Albania itsenäistyi.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Albania joutui sotanäyttämöksi ja sodan jälkeen Albania pyrki nojautumaan Italian suojeluun. 1928 konservatiivinen klaanipäällikkö ja pääministeri Zog I julistettiin maan kuninkaaksi. Italian vaikutusvalta maan asioihin kuitenkin jatkoi kasvuaan. Huhtikuussa 1939 Mussolinin joukot miehittivät maan ja liittivät sen osaksi Italiaa.
Toisen maailmansodan aikana kommunistiset ja nationalistiset sissit taistelivat Albaniassa italialaisia ja saksalaisia miehitysjoukkoja sekä toisiaan vastaan. Liittoutuneiden ja Titon Jugoslavian tuella kommunistit selviytyivät voittajiksi ja maa julistettiin kansantasavallaksi 1946. 40-luvun lopulla maan johtoon nousi Enver Hoxha, jonka johdolla maa haki tukea ensin Stalinin Neuvostoliitosta ja vuodesta 1962 alkaen Kiinasta. Lopulta 70-luvun lopulla välit myös Kiinaan huononivat ja maa siirtyi tiukalle eristäytymislinjalle.
Kiinasta
Hoxhan ympärille alkoi muodostua nopeasti henkilökultti ja 1960-luvulle tultaessa se oli kehittynyt pitemmälle kuin missään muussa kommunistisessa maassa, ehkä lukuun ottamatta Pohjois-Korean Kim Il-Sungia. ja Kiinan Mao Zedongia. Vuonna 1967 Dürresissa käynnistetty liike matki monia Kiinan kulttuurivallankumouksen piirteitä. Punakaartilaisiksi puettuja koululaisia kehoitetiin vandalisoimaan kirkkoja ja moskeijoita. Valtio määräsi kaikki minareetit ja useat kirkot purettaviksi ja uskonnollisia kirjoja kulttiesineitä tuhottiin laajasti. Erityisesti vuosien 1967 ja 1976 uskonnonvastaisissa kampanjoissa hyökkäykset järjestäytynyttä uskontoa ja uskovaisia vastaan olivat brutaaliuudeltaan ja fanaattisuudessaan vertaansa vailla missään kommunistisessa valtiossa. Imaameja, pappeja ja munkkeja sekä nunnia teloitettiin ja vangittiin laajasti.
Amnesty Internationalin uraauurtavan,vuonna 1984 julkaistun, raportin mukaan Albanian ihmisoikeustilanne oli Hoxhan aikana hyvin huono. Hallitus esti ihmisten ilmaisun-, uskonnon, liikkumisen- ja järjestäytymisvapauden, vaikka vuonna 1976 hyväksytty perustuslaki periaatteessa takasi nämä oikeudet. Vuonna 1981 Hoxha määräsi useita johtavassa asemassa olevia puoluevirkailijoita teloitettavaksi puhdistuksessa. Pääministeri Mehmet Shehun ilmoitettiin tehneen itsemurhan, mutta useiden todistajien mukaan Hoxha itse ampui Shehun puolueen politbyroon kokouksessa.
Hoxhan kuoltua 1985 ja sosialismin murruttua Itä-Euroopassa, myös Albanian hallitus taipui monipuoluevaaleihin 1991. Entisten kommunistien muodostama Sosialistinen puolue voitti ensimmäiset vaalit, mutta yleislakon ja levottomuuksien jälkeen pidetyissä uusissa vaaleissa 1992 valtaan nousi opposition Demokraattinen puolue.
Jopa satojentuhansien albanialaisten menetettyä rahansa valtavassa pyramidihuijauksessa kapinointi kaatoi Demokraattisen puolueen hallituksen 1997 ja nosti Sosialistipuolueen uudelleen valtaan.
Alueet
Albania jakautuu 36 alueeseen eli rretheen. Alueet ryhmitellään maankuntiin, joita on 12. Pääkaupungilla on erikoisasema.
Maantiede
Albanian maantiede
Albanian maantiede
Väestö
Asukkaista 95 prosenttia on etnisesti albanialaisia ja kolme prosenttia kreikkalaisia.
Noin seitsemänkymmentä prosenttia väestöstä on muslimeja, kaksikymmentä prosenttia ortodokseja ja kymmenen prosenttia katolisia. Luvut ovat arvioita, koska virallisia tilastoja ei ole. Kaikki kirkot ja moskeijat suljettiin vuonna 1967 ja uskonnonharjoittaminen kiellettiin aina vuoteen 1990 asti.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- kromi
Merkittävimmät vientituotteet
- kromi
- öljy
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=41.112469,20.061035&spn=3.674981,8.107910&z=10&t=h&hl=en Albania Goole Mapsissa]
- [http://www.forumi.zeriyt.com/index.php Albanian Forum]
Luokka:Albania
fiu-vro:Albaania
als:Albanien
roa-rup:Albanii
ms:Albania
zh-min-nan:Shqipëria
ko:알바니아
ja:アルバニア
simple:Albania
th:ประเทศแอลเบเนีย
Ranska
Ranska on länsieurooppalainen valtio. Euroopan mittakaavassa Ranska on suuri valtio – sen pinta-ala on yli puoli miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Ranskan naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra.
Ranskan pääkaupunki on Pariisi. Ranska on tasavalta, jossa presidentillä on melko paljon valtaa suhteessa pääministeriin. 17. toukokuuta 1995 lähtien presidenttinä on ollut Jacques Chirac.
Historia
:Pääartikkeli: Ranskan historia
Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, joka oli Rooman valtakunnan provinssi.
Keskiajalla Ranskan paikalla oli mahtava Kaarle Suuren valtakunta, jonka hajottua alueella oli monia pieniä ruhtinaskuntia, joista tärkeimpiä olivat Ranska, Burgundi, Provence ja Savoiji.
Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka maa oli kuningaskunta, tosin se oli sitä vallankumouksenkin jälkeen vuodesta 1814–1848. Kuuluisin Ranskan kuningas lienee aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715).
1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa Ranskaa hallitsi keisari Napoléon Bonaparte, joka sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa, mutta karkotettiin sittemmin Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleonin jälkeen monarkia palautettiin, mutta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän tosin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Ranska julistettiin taas tasavallaksi.
Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella. Toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan miehittämäksi. Ranskaa hallitsi marsalkka Philippe Pétainin niin sanottu Vichyn hallitus.
Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, joka syntyi kansanäänestyksellä 1958.
Politiikka
Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Peruslain mukaan, presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset.
Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous ja senaatti. Ranskan kansalliskokous (Assemblée Nationale) on ylin lainsäädäntöelin. Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi. Kansalliskokouksella on veto-oikeus hallituksen päätöksiin, mistä johtuen vaaleissa enemmistön edustajanpaikoista saaneella puolueella on yleensä myös enemmistö paikoista hallituksessa. Senaattorit (yhteensä 331) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Kuitenkin puolesta senaatin paikoista on äänestettävä uudelleen joka kolmas vuosi (alkaen 2007). Senaatilla on rajattu lainsäädäntövalta ja kansalliskokouksella on mahdollisuus kumota senaatin säätämiä lakeja, lukuun ottamatta perustuslakiin tehtäviä lisäyksiä ja ns. elollisia lakeja (lois organiques). Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin.
Viimeisten vuosikymmenten ajan, ranskalainen politiikka on ollut valtataistelua kahden puolueen välillä: vasemmistolaisen Parti Socialiste'n (lyhenne PS) ja oikeistolaisen Union pour un Mouvement Populaire'n (lyhenne UMP).
Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja maalla on oma ydinase.
- Lista Ranskan presidenteistä
Maantiede
Ranskan presidenteistä
Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (ranskaksi région, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 568 kuntaan (communes) (tilanne 1. tammikuussa 2004).
Ranskan eurooppalaiset alueet
rekisterikilvissä
Ranskan merentakaiset osat
Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniiin ja ne käyttävät euroa valuuttanaan, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).
- Départements d'outre-mer, DOM (Merentakaiset departementit)
- Guadeloupe
- Martinique
- Ranskan Guayana
- Réunion
- Collectivités territoriales, COM (Alueelliset yhteisöt)
- Mayotte
- Saint-Pierre ja Miquelon
- Wallis ja Futuna
- Pays d'outre-mer, POM (Merentakaiset maat)
- Ranskan Polynesia
- Collectivité sui generis
- Uusi-Kaledonia
- Territoire d'outre-mer, TOM (Merentakainen territorio)
- Ranskan eteläiset alueet
- Ranskan vaatimus Antarktiksella
- Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret)
- Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta:
- Bassas da India
- Europa
- Juan de Nova
- Gloriososaaret
- Tromelin
Väestö
Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne ovat pääsääntöisesti häviämässä. Tärkein uskonto on katolilaisuus. Ranskassa on kuitenkin melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen jonkin verran omistuksia Euroopan ulkopuolelta.
Kulttuuri
- Ranskan akatemia
- Ranskan kirjallisuus
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- potaska
- puu
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kemikaalit
- viini
Katso myös
- Luettelo ranskalaisista
- Luettelo Ranskan kuninkaista
- Ranskan ympäriajo
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=46.619261,2.307129&spn=6.701194,16.215820&z=11&t=h&hl=en Ranska Google Mapsissa]
- [http://www.france.fi/ Ranskan Suomen suurlähetystö]
Luokka:Ranska
als:Frankreich
ms:Perancis
zh-min-nan:Hoat-kok
ko:프랑스
ja:フランス
simple:France
th:ประเทศฝรั่งเศส
fiu-vro:Prantsusmaa
Afganistan
Afganistan on islamilainen valtio Aasiassa. Sen naapurimaita ovat Iran, Pakistan, Turkmenistan, Uzbekistan, Tadžikistan ja Kiina. Maan pinta-ala on noin 650 000 neliökilometriä ja asukasluku noin 29 miljoonaa (2002). Pääkaupunki on Kabul. Maan virallinen suomenkielinen nimi oli talibanin kaatumisen jälkeen Afganistanin islamilainen siirtymäkauden valtio, perustuslain hyväksymisen jälkeen nimeksi tuli Afganistanin islamilainen tasavalta. Afganistanin kansalaista kutsutaan nimellä afganistanilainen. Maa on yksi maailman köyhimmistä.
Historia
Silkkitien varrella sijaitsevalla Afganistanilla on myrskyinen historia. Afganistan kuului 500-luvulla eaa Persian valtakuntaan, 300-luvulla eaa Aleksanteri Suuren valtakuntaan. Islam levisi maahan perustamisensa jälkeen 600-luvulla. 1200-luvulla maan valloittivat mongolit ja Persia jälleen 1700-luvulla.
Afganistan syntyi valtiona vuonna 1746 Ahmed-kaanin johdolla, mutta oli Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnassa vuoteen 1919 asti. Kuningas Amanullah nousi valtaistuimelle 1926. Itsenäisyytensä aikana maa on ollut poliittisesti erittäin epävakaa; 1900-luvulla maassa on tehty yhteensä yksitoista vallankaappausta.
Pisin vakauden aika oli vuosina 1933—1973 jolloin maata hallitsi kuningas Zahir Shah, jonka hänen lankonsa kuitenkin syöksi vallasta. Vuonna 1978 vallan kaappasivat kommunistit, joiden hallitus oli romahtamassa ennen Neuvostoliiton väliintuloa 1979, seuranneessa Afganistanin sisällissodassa Afganistanin hallitusta ja Neuvostoliiton joukkoja olivat vastassa Mujahideen-sissit joita Pakistan ja Yhdysvallat tukivat. Pakistan ei kuitenkaan halunnut naapurimaahansa yhtä voimakasta sissiliikettä vaan jakoi tukea tasaisesti seitsemälle eri liikkeelle. Sodan lasketaan maksaneen Neuvostoliitolle 20 miljardia dollaria vuodessa, ja viidesosa sen etulinjan joukoista oli sitoutuneena vuoristoiseen Afganistaniin. Yhdysvaltain tuki sissiliikkeille oli 2,1 miljardia dollaria kymmenen vuoden aikana. Sota raunioitti maan täysin, mm. 70% tiestöstä tuhoutui ja maahan kylvettiin 20 miljoonaa miinaa.
Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista vuonna 1989 kymmenvuotisen sodan jälkeen ja kommunistinen hallitus kaatui nopeasti. Jälkiselvittelyissä Mujahideen-ryhmät jakautuivat keskenään vihamielisiin ryhmiin ja maa ajautui anarkiaan, jossa sitä hallitsivat paikalliset sotapäälliköt. Vuonna 1996 dominoivaan asemaan nousi Pakistanin tukema ääri-islamilainen Taliban-liike, joka sai lopulta vallattua 90% maasta.
Talibanien hallinto kukistettiin Yhdysvaltain tuella 2001 Afganistanin sodassa. Yhdysvaltain johtama liittouma syrjäytti Al Qaida -järjestöä suojelevan Taliban-hallinnon.
Maan presidenttinä toimii lokakuussa 2004 valittu Hamid Karzai. Presidentti toimii sekä pääministerinä että presidenttinä. Uusi perustuslaki otettiin myös käyttöön 2004. Syyskuussa 2005 valittiin 249 edustajaa kansalliskokouksen alahuoneeseen.
Politiikka
Kesäkuussa 2002 kutsuttiin kokoon Loya Jirga, perinteinen suuri neuvosto, joka koostui lähes 2000:sta eri etnisten ryhmien edustajasta. Neuvosto valitsi uuden väliaikaishallituksen ja sen johtoon presidentti Hamid Karzain. Entinen kuningas Zahir Shah palasi maahansa, mutta hänellä ei ole virallista asemaa. Hänellä on kumminkin titteli Valtakunnan isä, mutta se ei periydy.
Maakunnat
Afganistan koostuu 34:stä maakunnasta eli velayat:
Maantiede
Afganistan on pääasiassa ylänköalueella sijaitseva sisämaavaltio, jossa vallitsee mannerilmasto. Sademäärät ovat vähäisiä, ja suurin osa maasta on aroa ja aavikkoa. Useat vuorijonot halkovat maata, korkein on Hinduku, jonka korkein huippu on Nowshak, 7485 m.
Talous
Maatalous on talouden tärkein sektori. Teollisuustuotanto on vähäistä.
Väestöjakauma
Teollisuus
Afganistan on monikielinen ja -kulttuurinen maa. Afgaaneja eli pataaneja on 44% väestöstä, seuraavaksi suurimmat väestöryhmät ovat tadžikit (25%), hazarat (hetsarit) (10%) sekä uzbekit (8%). Pienempiä väestöryhmiä ovat aimakit, turkmeenit ja balokit.
Suurimpia kieliryhmiä ovat afganistanin persia (dari) 50%, pašto (afgaani) 35%, turkin sukuiset kielet (erityisesti uzbekki ja turkmeeni) 11%, 30 pienempää kieltä (erityisesti balutši ja pashai) yhteensä 4%, paljon kaksikielisyyttä.
Afganistanilaiset ovat valtaosin sunnimuslimeja, mutta maassa on myös merkittävä šiiavähemmistö. Erityisesti hazarat ovat pääasiassa šiiamuslimeja.
Merkittävimmät luonnonvarat
- maakaasu
- kivihiili
- jalokivet
- rubiinit
Merkittävimmät vientituotteet
- kuivatut hedelmät
- pähkinät
- matot
- villa
- nahat
Luokka:Afganistan
als:Afghanistan
ms:Afghanistan
zh-min-nan:Afghanistan
ko:아프가니스탄
ja:アフガニスタン
simple:Afghanistan
th:ประเทศอัฟกานิสถาน
Belgia
Belgia on länsieurooppalainen kuningaskunta Ranskan ja Saksan välissä. Muut naapurimaat ovat Alankomaat ja Luxemburg. Pääkaupunki on Bryssel, jossa sijaitsee myös huomattava osa Euroopan unionin keskushallinnosta.
Historia
Belgian alueen asukkaat mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 56 eea Julius Caesarin kirjassa Gallian sodasta, jossa belgae-heimot mainitaan rohkeimmiksi kaikista galleista. Rooman valtakunnan romahduksen jälkeen germaaniset heimot valtasivat Gallian 500-luvulla. Frankit perustivat lopulta merovingien valtakunnan joka hallitsi 500-luvulta 800-luvulle asti. Dynastian ensimmäinen kuningas Klodvig (481–511) kääntyi 496 kristinuskoon. Merovingien dynastian jälkeen valtaan nousivat karolingit, kuninkaanaan Pipin Pieni. Kaarle Martelin (676–741) jälkeen frankkien kuninkaaksi nousi Kaarle Suuri (742–814).
Kaarle Suuren valtakunnan hajottua Burgundin valtakunta yhdisti nykyinen Luxemburgin, Alankomaiden ja Belgian alueen.
1400-luvun lopussa alue päätyi perimysten kautta Habsburgien Espanjan Kaarle V:lle. Kaarlen perillinen Filip II päätti kukistaa alankomaiden protestantit, mikä johti itsenäisyyssotaan. Utrechtin liitossa muodostettu Seitsemän yhdistyneen alankomaan tasavalta kapinoi Espanjan valtaa vastaan.
Flanderin ja Brabantin maakunnat jäivät Espanjan joukkojen valloittamiksi ja jäivät pois Alankomaiden itsenäistyttyä kahdeksankymmenvuotisen sodan päätteeksi 1648. Belgia jäi Espanjan hallintaan vuosiksi (1519–1713) ja joutui Itävallalle (1713–1794).
Ranskan vallankumouksen jälkeen Napoleon valloitti Alankomaat ja liitti sen Ranskaan 1795. Napoleonin häviön jälkeen 1815 Alankomaista, Belgiasta ja Luxemburgista muodostettiin yhtenäinen kuningaskunta.
Elokuussa 1830 belgialaiset kapinoivat Ranskan sotajoukkojen avustuksella. Kapinassa katolilaiset ja liberaalit vastustivat autoritaarista protestanttia kuningasta. Aluksi Belgian oli tarkoitus liittyä Ranskaan, mutta Britannian painostuksesta maahan kutsuttiin kuningas saksalaisesta Sachsen-Coburg-Gothan suvusta. Kuningas Leopold I astui valtaistuimelle 21. heinäkuuta 1831. Sota Alankomaita vastaan jatkui vielä vuoteen 1839, jolloin maiden välille solmittiin rauhansopimus.
Uudella monarkialla oli moderni, liberaali perustuslaki, vaikkakin äänioikeus oli rajattu noin 1%:lle väestöstä ja ranska oli ainoa virallinen kieli, vähemmistöasemastaan huolimatta.
Kongo tunnustettiin kuningas Leopold II:n henkilökohtaiseksi omaisuudeksi vuonna 1885 Berliinin kongressissa, ja hän joutui lahjoittamaan sen Belgialle siirtomaaksi vuonna 1908. Tätä ennen oli brittiläisessä lehdistössä paljastettu Kongon raakuudet, joissa 20% väestöstä eli 10 miljoonaa kongolaista oli kuollut.
Belgian paikka Ranskan ja Saksan välissä on historian saatossa osoittautunut vaaralliseksi. Sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa Saksa hyökkäsi maan läpi Ranskaan. Lisäksi Belgiasta on hyvin lyhyt matka Iso-Britannian rannikolle. Tämän johdosta Iso-Britannia on aina pyrkinyt varmistamaan, etteivät manner-Euroopan suurvallat saa Belgiaa haltuunsa.
Belgia oli mukana perustamassa EU:ta ja NATOa.
Belgian aluejako
Belgia on jaettu kolmeen alueeseen: Brysseliin, Flanderiin ja Valloniaan. Flanderi ja Vallonia jaetaan vielä kumpikin viiteen maakuntaan.
- Flanderi (enimmäkseen hollanninkielinen Vlaanderen). 6 miljoonaa asukasta.
- Antwerpen
- Limburg
- Itä-Flanderi (Oost-Vlaanderen)
- Länsi-Flanderi (West-Vlaanderen)
- Flaamien Brabant (Vlaams-Brabant)
- Vallonia (ranskankielinen; Wallonie ranskaksi, Wallonië hollanniksi). 3,3, miljoonaa asukasta
- Vallonian Brabant (Brabant Wallon)
- Namur
- Liège
- Hainaut
- Luxembourg
- Brysselin pääkaupunkialue (Région de Bruxelles-Capitale, Brussels Hoofdstedelijk Gewest tai Die Region Brüssel-Hauptstadt). 960 000 asukasta
Maakunnat ja Bryssel jaetaan edelleen kuntiin.
Maantiede
Belgiassa on kolme selkeästi erillistä aluetta: Rannikon tasanko koostuu hiekkadyyneistä ja mereltä vallatuista alueista. Keskustasanko on tasaista, hedelmällistä maata, jota halkovat monet kastelukanavat. Ardennien vuoristo maan kaakkoisosassa on metsäistä ja vuoristoista seutua.
Väestöjakauma
Valtauskonto on katolinen kristinusko jonka seuraajia arvoidaan olevan 75–80% väestöstä.
Kielet
Belgiassa on kolme virallista kieltä, hollanti, ranska ja saksa. Näistä hollanti ja ranska ovat selvästi tärkeimmät.
Kielijakaumaa ei ole virallisesti laskettu vuoden 1960 jälkeen, mutta hollannin- eli flaaminkielisiä on n. 55–60%, ranskankielisiä 40–44% ja saksankielisiä n. 1% asukkaista.
Osa hollanninkielisistä belgialaisista puhuu flaamin murretta. Belgiassa puhuttu ranska poikkeaa vain hieman Ranskassa puhutusta ranskasta lähinnä muutamien paikallisten sanojen ja sanontojen osalta sekä puhujasta riippuen myös ääntämykseltään. Vallonian alueella ranskan kieli on 1900-luvun aikana syrjäyttänyt vallonin kielen, jota joskus pidetään myös ranskan murteena. Saksan kieli on käytössä ainoastaan Vallonian itäosassa, jossa asukkaita on hieman yli 70 000.
Merkittävimmät luonnonvarat
- puutavara
- kala
- silli
- kampela
Merkittävimmät vientituotteet
- kemikaalit
- autot
- elintarvikkeet
- rauta
- teräs
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=50.625073,4.680176&spn=3.094245,8.107910&z=10&t=h&hl=en Belgia Google Mapsissa]
Luokka:Belgia
als:Belgien
ms:Belgium
zh-min-nan:Belgien
ko:벨기에
ja:ベルギー
simple:Belgium
th:ประเทศเบลเยียม
fiu-vro:Belgiä
Bolivia
Bolivia on valtio Etelä-Amerikassa. Sen rajanaapurit ovat Brasilia pohjoisessa ja idässä, Paraguay ja Argentiina etelässä sekä Chile ja Peru lännessä.
Historia
Boliviassa on pitkään ollut hyvin edistyneitä kulttuureita, joista merkittävin oli Tihuanaco. 1400-luvulla Inkojen imperiumi valtasi alueen. Espanjalaiset liittivät Bolivian Perun varakuningaskuntaan 1500-luvulla ja sittemmin La Platan varakuningaskuntaan.
Bolivian itsenäisyystaistelu alkoi 1809, mutta Espanjasta se onnistui irrottautumaan vasta 1825 Simon Bolivarin ansiosta, ja maakin sai nimensä hänen mukaansa. Tämän jälkeen Bolivia muodosti lyhytaikaisen liiton Perun kanssa ennen varsinaista itsenäistymistään. Itsenäistymisensä jälkeen Bolivia menetti laajoja alueita sodissa ja maan myymisessä.
Boliviassa on ollut useita vallankumouksia ja sotilasvallankaappauksia rodullisten ja kulttuurellisten ongelmien vuoksi. Viimeksi 1980-luvulla sotilasjuntta ajettiin pois vallasta ja demokratia palautettiin.
Politiikka
Maan päämies on presidentti, joka valitaan viideksi vuodeksi kerralla. Presidentti nimeää hallituksen. Boliviassa on kaksikamarinen parlamentti, senaattorien kamarissa on 27 jäsentä ja varamiesten kamarissa 130.
Maakunnat (departamentos)
Bolivian maakunnat
Bolivia on jaettu yhdeksään maakuntaan (departamento): Beni, Cochabamba, Chuquisaca, Oruro, Pando, La Paz, Potosí, Santa Cruz, Tarija
Maantiede
Bolivian maantiede
Bolivia on sisämaanvaltio, sillä se menetti rantakaistaleensa Tyynenmeren sodassa 1879–1884. Maan länsiosat sijaitsevat korkealla Andien vuoristossa, maan korkein kohta on 6 542 m korkea Nevado Sajama. Suurin osa bolivialaisista asuu maan keskiosan ylängöllä. Maan itäosan alangon taas peittää Amazonin sademetsä. Bolivian ja Perun rajalla sijaitsee Titicaca-järvi. Länsiosassa, Potosín osastossa, sijaitsee Salar de Uyuni, maailman laajin suolatasanko.
Merkittävimmät kaupungit ovat La Paz, Sucre, Santa Cruz de la Sierra ja Cochabambca.
Talous
Bolivia on pitkään tunnettu yhtenä Latinalaisen Amerikan köyhimmistä ja vähiten kehittyneimmistä maista, mutta se on viimeisen vuosikymmenen aikana edistynyt merkittävästi markkinatalouden kehityksessä. Presidentti Sánchez de Lozadan virkakaudella (1993–1997) mm. allekirjoitettiin kauppasopimus Meksikon kanssa ja Bolivia liittyi Mercosur-yhteisöön.
Mercosur
Luokka:Bolivia
ms:Bolivia
zh-min-nan:Bolivia
ko:볼리비아
ja:ボリビア
Etelä-Afrikka:Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Etelä-Afrikka on myös maantieteellinen alue.
Etelä-Afrikka on tasavalta aivan Afrikan mantereen eteläisimmässä kärjessä.
Maan nimet ja kielellinen monimuotoisuus
Etelä-Afrikalla on yksitoista virallista kieltä. Maata voidaan kutsua nimillä:
Republiek van Suid-Afrika (afrikaans), Republic of South Africa (englanti), IRiphabliki yeSewula Afrika (ndebele), IRiphabliki yaseMzantsi Afrika (xhosa), IRiphabliki yaseNingizimu Afrika (zulu), Rephaboliki ya Afrika-Borwa (sepedi), Rephaboliki ya Afrika Borwa (sesotho), Rephaboliki ya Aforika Borwa (setswana), IRiphabhulikhi yeNingizimu Afrika (swati), Riphabuḽiki ya Afurika Tshipembe (tshivenda) ja Riphabliki ra Afrika Dzonga (xitsonga). Maassa on myös kahdeksan epävirallista kieltä: fanagalo, lobedu, pohjois-ndebele, phuthi, khoe, nama, san ja viittomakieli. Jotkut eteläafrikkalaiset suosivat nimeä Azania, koska he katsovat nimen Etelä-Afrikka viittaavaan kolonialistisiin juuriin.
Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan Etelä-Afrikassa äidinkielenä puhuttujen kielten osuudet väestöstä olivat:
# isiZulu 23,8 %
# isiXhosa 17,6 %
# afrikaans 13,3 %
# sePedi 9,4 %
# englanti 8,2 %
# seTswana 8,2 %
# seSotho 7,9 %
# muut kielet kukin alle 5 %
Historia
seSotho
Kapmaan eteläisiä osia lukuun ottamatta Etelä-Afrikkaa asuttivat hottentotit, busmannit, xhosat, zulut ja muut heimot ennen ensimmäisten hollantilaisten siirtolaisten saapumista 1652. Siirtokunnat kuuluivat Hollannille aina neljänteen englantilais-hollantilaseen sotaan asti, jolloin britit miehittivät buurien asuttaman Kapmaan siirtokunnan 1795, joka liitti sen imperiumiin 1805. Alueesta sodittiin kaksi buurisotaa (1880-1881 ja 1899-1902) ja sota Britannian ja Alankomaiden välillä. Vuonna 1910 neljä tasavaltaa – Kapmaa (engl. Cape Colony) ja Natal (engl. Natal Colony) sekä sodan hävinneet Etelä-Afrikan tasavalta (afr. Zuid-Afrikaansche Republiek) ja Oranjen vapaavaltio (afr. Oranje Vrystaat) yhdistyivät Etelä-Afrikan unioniksi. Etelä-Afrikasta tuli itsenäinen Britannian kruunun alainen dominio vuonna 1931. Vuonna 1961 maasta tuli tasavalta, jolloin maan nimi muutettiin Etelä-Afrikan tasavallaksi.
Toisen maailmansodan jälkeen valkoinen vähemmistö piti valtaansa yllä Apartheidin, tiukan rotuerottelun ja -syrjinnän avulla. Etelä-Afrikan kansallispuolue piti valtaa vuodesta 1948 vuoteen 1994. Maa joutui kauppasaartoon rotusyrjintäpolitiikkansa vuoksi. Vuonna 1990 puolue salli Afrikan kansalliskongressi -puolueen (ANC) ja vapautti mustien kansalaisoikeustaistelija Nelson Mandelan 27-vuoden vankeudesta. Afrikan kansalliskongressi on hallinnut vuodesta 1994 ensimmäisten vapaiden vaalien jälkeen ja Nelson Mandela valittiin presidentiksi 1994–1999.
Huolimatta apatheidin päättymisesta miljoonat elävät edelleen köyhyydessä ja virallinen työttömyysprosentti on 40.
Osat
1994
Etelä-Afrikassa on yhdeksän provinssia: Eastern Cape, Free State, Gauteng, KwaZulu-Natal, Mpumalanga, Limpopo, Northern Cape, North West ja Western Cape.
Väestö
1994
79 % eteläafrikkalaista on negridejä, jotka jakautuvat useisiin eri heimoihin. Euripidejä on 9 %, he ovat hollantilaisten, ranskalaisten, saksalaisten ja brittien siirtolaisten jälkeläisiä. 9 % luokiteltiin värillisiksi ennen rotuerottelun päättämistä. Aasialaissukuiset ovat intialaisten sokeriplanteeseille tuotujen työläisten jälkeläisiä, heitä on 3 % lähinnä KwaZulu-Natalin provinssissa. Pieni japanilainen vähemmistö luokiteltiin apartheidin alla valkoisiksi.
68 % kristittyjä (suurin osa valkoisista ja värillisistä, 60 % mustista), 2 % muslimeja, 1,5 % hinduja (60 % intialaisista), paikallisuskontoja ja animistija 28,5 %.
Etelä-Afrikan lippu
Etelä-Afrikan lipun värit ovat keltainen, musta, punainen, sininen, valkoinen ja vihreä. Siinä on vaakasuoraan käännetty vihreä "Y-kirjain" joka "avautuu" lipputangon suuntaan siten että sinne jää keltareunuksinen musta kolmio. Lipun ylälaitaan jäävä kiilamainen nelikulmainen tila on valkoisella rajattuna punainen, ja vastaava tila alareunassa myöskin valkoisella rajattuna sininen.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kulta
- kromi
- kivihiili
- timantit
- platina
- rautamalmi
- nikkeli
- fosfaatti
- maakaasu
Merkittävimmät vientituotteet
- kulta
- timantit
zh-min-nan:Lâm-hui
ms:Afrika Selatan
ja:南アフリカ
simple:South Africa
Luokka:Etelä-Afrikka
Kanada
Kanada on pohjoisamerikkalainen liittovaltio. Kanadan pinta-ala on noin 10 miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku noin 32 miljoonaa. Viralliset kielet ovat englanti ja ranska. Pääkaupunki on Ottawa. Muita suuria kaupunkeja ovat mm. Calgary, Edmonton, Montreal, Toronto ja Vancouver. Kanadan rajanaapurina on Yhdysvallat etelässä ja luoteessa (Alaska). Kanada oli aiemmin Britannian siirtomaa.
Kanada on läheisessä liittosuhteessa Yhdysvaltoihin: ne kuuluvat molemmat mm. NATOon ja muodostavat yhdessä Meksikon kanssa Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen.
Historia
Ranskalaisen löytöretkeilijän, Jacques Cartierin katsotaan löytäneen Kanadan, kun hän vuonna 1534 saapui St. Lawrencen lahteen. Englantilainen John Cabot näki Newfoundlandin saaren kylläkin jo vuonna 1497. Kanadan eurooppalainen asuttaminen alkoi 1600-luvulla, jolloin ranskalaiset perustivat Quebec Cityn (1608) ja Montrealin (1642).
Politiikka
Hallitsija on virallisesti Englannin kuningatar Elizabeth II, käytännössä pääministeri Paul Martin.
Hallinnolliset alueet
Kanada koostuu kymmenestä provinssista ja kolmesta territoriosta; provinsseilla on melko suuri itsemääräämisoikeus. Kanadan provinssit ovat:
- Alberta
- Brittiläinen Kolumbia
- Manitoba
- New Brunswick
- Newfoundland ja Labrador
- Nova Scotia
- Ontario
- Prinssi Edwardin saari
- Quebec
- Saskatchewan
Ja territoriot:
- Luoteisterritoriot
- Nunavut
- Yukon
Maantiede
Kanada on samoilla leveysasteilla kuin Länsi-Eurooppa, mutta siellä on huomattavasti kylmempää. Ilmasto vaihtelee suuressa maassa eri paikoin. Kanada on harvaanasuttu valtio, kuten Suomi.
Talous
Kanada on high-tech-teollisuusyhteiskunta, joka muistuttaa Yhdysvaltoja niin talousjärjestelmän, tuotannon kuin korkean elintason myötä. Toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut tuotanto-, kaivos- ja palvelusektorien kasvu on muuttanut valtion maatalousyhteiskunnasta nykyaikaiseksi teollisuusyhteiskunnaksi. Kanada on energian puolesta omavarainen. Itärannikolla ja provinsseissa on suuret luonnonkaasuvarannot sekä muita luonnonvaroja.
Merkittävimmät luonnonvarat
- nikkeli
- sinkki
- kupari
- kulta
- lyijy
- hopea
- puu
- kala
- kivihiili
Merkittävimmät vientituotteet
- vilja
- koneet
- teollisuustuotteet
Luokka:Kanada
als:Kanada
ms:Kanada
zh-min-nan:Canada
ko:캐나다
ja:カナダ
simple:Canada
th:ประเทศแคนาดา
ParaguayParaguayn tasavalta on sisämaanvaltio Etelä-Amerikassa. Se sijaitsee Paraguay-joen ympärillä, naapureinaan Brasilia koillis | | |
