:: wikimiki.org ::

Xhosan Kieli

Xhosan kieli

Xhosa eli isiXhosa on yksi Etelä-Afrikan tasavallan virallisista kielistä. Se kuuluu nigeriläiskongolaisten kielten ryhmään. Xhosaa puhuu äidinkielenään arviolta noin 7 900 000 ihmistä (noin 18 % Etelä-Afrikan tasavallan väestöstä). Heistä suurin osa ovat xhosa-kansan jäseniä. Xhosa on läheistä sukua zulun sekä eräiden muiden bantukielten kanssa. Lisäksi kielellä on lukuisia eri murteita. Xhosaa kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla. Muun muassa Etelä-Afrikan kansallislaulun sanoituksista osa on xhosan kielellä. Luokka:Etelä-Afrikan kielet

Etelä-Afrikan tasavalta

:Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Etelä-Afrikka on myös maantieteellinen alue. Etelä-Afrikka on tasavalta aivan Afrikan mantereen eteläisimmässä kärjessä.

Maan nimet ja kielellinen monimuotoisuus

Etelä-Afrikalla on yksitoista virallista kieltä. Maata voidaan kutsua nimillä: Republiek van Suid-Afrika (afrikaans), Republic of South Africa (englanti), IRiphabliki yeSewula Afrika (ndebele), IRiphabliki yaseMzantsi Afrika (xhosa), IRiphabliki yaseNingizimu Afrika (zulu), Rephaboliki ya Afrika-Borwa (sepedi), Rephaboliki ya Afrika Borwa (sesotho), Rephaboliki ya Aforika Borwa (setswana), IRiphabhulikhi yeNingizimu Afrika (swati), Riphabuḽiki ya Afurika Tshipembe (tshivenda) ja Riphabliki ra Afrika Dzonga (xitsonga). Maassa on myös kahdeksan epävirallista kieltä: fanagalo, lobedu, pohjois-ndebele, phuthi, khoe, nama, san ja viittomakieli. Jotkut eteläafrikkalaiset suosivat nimeä Azania, koska he katsovat nimen Etelä-Afrikka viittaavaan kolonialistisiin juuriin. Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan Etelä-Afrikassa äidinkielenä puhuttujen kielten osuudet väestöstä olivat: # isiZulu 23,8 % # isiXhosa 17,6 % # afrikaans 13,3 % # sePedi 9,4 % # englanti 8,2 % # seTswana 8,2 % # seSotho 7,9 % # muut kielet kukin alle 5 %

Historia

seSotho Kapmaan eteläisiä osia lukuun ottamatta Etelä-Afrikkaa asuttivat hottentotit, busmannit, xhosat, zulut ja muut heimot ennen ensimmäisten hollantilaisten siirtolaisten saapumista 1652. Siirtokunnat kuuluivat Hollannille aina neljänteen englantilais-hollantilaseen sotaan asti, jolloin britit miehittivät buurien asuttaman Kapmaan siirtokunnan 1795, joka liitti sen imperiumiin 1805. Alueesta sodittiin kaksi buurisotaa (1880-1881 ja 1899-1902) ja sota Britannian ja Alankomaiden välillä. Vuonna 1910 neljä tasavaltaa – Kapmaa (engl. Cape Colony) ja Natal (engl. Natal Colony) sekä sodan hävinneet Etelä-Afrikan tasavalta (afr. Zuid-Afrikaansche Republiek) ja Oranjen vapaavaltio (afr. Oranje Vrystaat) yhdistyivät Etelä-Afrikan unioniksi. Etelä-Afrikasta tuli itsenäinen Britannian kruunun alainen dominio vuonna 1931. Vuonna 1961 maasta tuli tasavalta, jolloin maan nimi muutettiin Etelä-Afrikan tasavallaksi. Toisen maailmansodan jälkeen valkoinen vähemmistö piti valtaansa yllä Apartheidin, tiukan rotuerottelun ja -syrjinnän avulla. Etelä-Afrikan kansallispuolue piti valtaa vuodesta 1948 vuoteen 1994. Maa joutui kauppasaartoon rotusyrjintäpolitiikkansa vuoksi. Vuonna 1990 puolue salli Afrikan kansalliskongressi -puolueen (ANC) ja vapautti mustien kansalaisoikeustaistelija Nelson Mandelan 27-vuoden vankeudesta. Afrikan kansalliskongressi on hallinnut vuodesta 1994 ensimmäisten vapaiden vaalien jälkeen ja Nelson Mandela valittiin presidentiksi 1994–1999. Huolimatta apatheidin päättymisesta miljoonat elävät edelleen köyhyydessä ja virallinen työttömyysprosentti on 40.

Osat

1994 Etelä-Afrikassa on yhdeksän provinssia: Eastern Cape, Free State, Gauteng, KwaZulu-Natal, Mpumalanga, Limpopo, Northern Cape, North West ja Western Cape.

Väestö

1994 79 % eteläafrikkalaista on negridejä, jotka jakautuvat useisiin eri heimoihin. Euripidejä on 9 %, he ovat hollantilaisten, ranskalaisten, saksalaisten ja brittien siirtolaisten jälkeläisiä. 9 % luokiteltiin värillisiksi ennen rotuerottelun päättämistä. Aasialaissukuiset ovat intialaisten sokeriplanteeseille tuotujen työläisten jälkeläisiä, heitä on 3 % lähinnä KwaZulu-Natalin provinssissa. Pieni japanilainen vähemmistö luokiteltiin apartheidin alla valkoisiksi. 68 % kristittyjä (suurin osa valkoisista ja värillisistä, 60 % mustista), 2 % muslimeja, 1,5 % hinduja (60 % intialaisista), paikallisuskontoja ja animistija 28,5 %.

Etelä-Afrikan lippu

Etelä-Afrikan lipun värit ovat keltainen, musta, punainen, sininen, valkoinen ja vihreä. Siinä on vaakasuoraan käännetty vihreä "Y-kirjain" joka "avautuu" lipputangon suuntaan siten että sinne jää keltareunuksinen musta kolmio. Lipun ylälaitaan jäävä kiilamainen nelikulmainen tila on valkoisella rajattuna punainen, ja vastaava tila alareunassa myöskin valkoisella rajattuna sininen.

Merkittävimmät luonnonvarat

- kulta
- kromi
- kivihiili
- timantit
- platina
- rautamalmi
- nikkeli
- fosfaatti
- maakaasu

Merkittävimmät vientituotteet

- kulta
- timantit zh-min-nan:Lâm-hui ms:Afrika Selatan ja:南アフリカ simple:South Africa Luokka:Etelä-Afrikka

Xhosat

Xhosat ovat Etelä-Afrikan tasavallassa elävä bantukansa. Xhosat itse käyttävä itsestään nimitystä amaXhosa ja kielestään xhosasta nimeä isiXhosa. Vaikka xhosa kuuluukin bantukieliin, on siinä monia vaikutteita alueen alkuperäisten asukkaiden busmannien ja hottentottien kielistä, erityisesti maiskausäänteet, jollainen on muun muassa heimon itsensä nimessä esiintyvä Xh-äänne. Nykyaikana jotkin xhosat tosin puhuvat äidinkielenään afrikaansia ja englantia. Ennen europidisen väestön saapumista alueelle, xhosat elivät sisämaassa, Kei-joen tietämillä. Vuoden 1770 tienoilla xhosat kohtasivat ensimmiäistä kertää lännestä saapuneet buurit. Sekä buurit että xhosat olivat karjankasvattajia, ja kilpailu laidunmaista aiheutti erimielisyyksiä, jotka lopulta johtivat useisiin väkivaltaisiin yhteenottoihin. Ajan mittaan 1800-luvulle tultaessa ja valkoisen väestön rakentaessa nykyaikaisen yhteiskunnan ja voimakkaan armeijan, olivat jo miltei kaikki aiemmin xhosien käsittämät maa-alueet valkoihoisten uudisraivaajien käsissä. Vuonna 1910 muodostettiin Etelä-Afrikan unioni, "demokraattinen valtio", jossa xhosilla tai muillakaan negroideilla ei kuitenkaan ollut äänioikeutta. Itsehallinnollisia alueita, bantustaneja, joilla xhosat asuivat, olivat Transkei ja Ciskei vuoteen 1994 saakka, jolloin Apartheid-systeemi lakkautettiin. Nykyaikana xhosia on kaikkiaan noin 7,9 miljoonaa, joista Eastern Capen provinssissa asuu 5,4 miljoonaa, Western Capessa 1,1 miljoonaa, Gautengissa 700 tuhatta, Oranjen vapaavaltiossa 250 tuhatta ja Zulumaan sekä Natalin alueella 220 tuhatta.

Kuuluisia xhosia

- Nelson Mandela
- Steve Biko
- Thabo Mbeki

Ulkoisia linkkejä

- [http://www.sacred-texts.com/afr/xft/ Xhosien kansanperinnettä] - kerätty vuonna 1896 Luokka:Etelä-Afrikka Luokka:Afrikan kansat

Zulun kieli

Zulu eli isiZulu on Etelä-Afrikan tasavallan puhutuin kieli ja yksi virallisista kielistä. Sitä puhuu äidinkielenään noin 9 000 000 ihmistä, pääosin zulu-kansan jäsentä. Yli 95 % puhujista elävät Etelä-Afrikan tasavallasta. Loput asuvat pääasiassa Malawissa, Mosambikissa sekä Swazimaassa. Zulu kuuluu nigeriläiskongolaisten kielten ryhmään. Se on läheistä sukua muun muassa xhosan kanssa. Kieltä kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla.

Zulunkielisiä fraaseja

- "Sawubona" ("Päivää" yhdelle henkilölle)
- "Sanibonani" ("Päivää" useammalle henkilölle)
- "Unjani" ("Kuinka voit/mitä kuuluu?" yhdelle))
- "Ninjani" ("Kuinka voit/mitä kuuluu?" useammalle)
- "Ngiyaphila" ("Hyvin/hyvää", vastaus edellisiin)
- "Ngiyabonga" ("Kiitän sinua")
- "Siyabonga" ("Kiitämme sinua")
- "Isikhathi sithini?" ("Paljonko kello on?") Luokka:Etelä-Afrikan kielet ja:ズールー語

Murre

Murre on jonkin ryhmän tai yksilön puhuma kielimuoto. Murteet voidaan jakaa aluemurteisiin, sosiaalisiin murteisiin eli sosiolekteihin, ja yksilömurteisiin eli idiolekteihin.

Murretyypit

Yleensä murteella tarkoitetaan aluemurretta eli kielen alueellista muotoa, jota puhutaan tietyllä seudulla. Murrealueen koolle tai murteen puhujien määrälle ei ole rajaa. Laajalla alueella puhuttu murre voi jakaantua moniin (ala)murteisiin, jotka vuorostaan voivat muodostua vielä pienemmistä murteista, ja niin edelleen. Sosiaalinen murre, sosiolekti, on tietyn sosiaalisen ryhmän puhemuoto. Esimerkiksi tiettyjen ammattikuntien tai tieteenalojen erikoiskielet, sekä yhdistysten ja harrastajien slangit ovat sosiolekteja. Ammattislangeilla on tyypillisesti runsas yleiskielestä poikkeava sanasto (tai leksikko kielitieteilijöiden slangissa). Yksilömurre, idiolekti, on yhden henkilön puheenparsi. Siihen luetaan kaikki yksilön käyttämät rekisterit (ihminen puhuu eri tavalla äidilleen tai poliisille). Koska puhetapa muuttuu ja kehittyy ajan kuluessa, yksilömurre on syytä rajata tiettyyn ajanjaksoon. Aluemurteet, idiolektit ja sosiolektit, eivät eroa toisistaan vain sanastoltaan, vaan eroja on myös kieliopissa, äänteissä ja painotuksessa.

Kielen ja murteen raja

Kielen ja murteen välinen raja on veteen piirretty viiva: kielitieteen menetelmin ei voida erottaa murretta kielestä. Pikemmin jotenkin sosiolingvistisesti (tai kielitieteilijöiden tapauksessa historiallisesti) arvioiden ihmiset puhuvat joko kielestä tai murteesta. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että (yhden kielen) eri murteita puhuvat ymmärtävät toisiaan, mutta eri kieliä puhuvat eivät ymmärrä. Usein murretta kutsutaan murteeksi
- yksinomaan, koska sillä ei ole kirjallisuutta,
- koska sitä ei ole normitettu,
- koska sen puhujilla ei ole omaa valtiota, tai
- koska sitä ei arvosteta. Kielimuodon luokittelu kieleksi tai murteeksi, ja sen sukulaisuus muitten puheenparsien kanssa voi olla epäselvää ja kiistanalaista - aivan samoin kuin politiikka, joka vahvasti vaikuttaa kielen asemaan. Esimerkkejä tästä ovat muun muassa makedonian ja taiwanin kieli. Myös norjaa ja ruotsia (joiden puhujat ymmärtävät toisiaan) pidettäisiin saman kielen eri murteina ilman valtionrajaa. Rauman murretta taas pidetään suomen murteena, vaikka valtaväestö ei ymmärrä sitä. Antropologisessa kielitieteessä murre on jonkin kielen puhuttu kielimuoto. Toisin sanoen kielen ja murteen erottaa se, että edellinen on abstrakti ja yleinen käsite, kun taas jälkimmäinen on konkreettinen ja erityinen. Tästä näkökulmasta katsoen kieltä ei puhu kukaan, vaan kaikki puhuvat kielen murretta. Ne, jotka pitävät jotain murretta kielen "oikeana", muita parempana muotona, itse asiassa käyttävät näitä termejä tuomaan ilmi sosiaalista eroa. Kirjakieli on usein eliitin sosiolektin kaltainen. Kun arvoasetelmat unohdetaan, murteella voi yksinkertaisesti viitata vähäisiin alueellisiin eroihin kielimuodoissa, joita pidetään keskenään ymmärrettävinä. Puheenparsi paljastaa muukalaisen, ja kertoo vieraan alkuperästä; mistä kylästä tai kaupunginosasta, tai miltä seudulta hän on kotoisin. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan alkuperäiskielillä navaholla ja apassilla on monia ilmeisiä, laajalle levittäytyneitä murteita, millä kielitieteilijät tarkoittavat vain, että vaihtelusta huolimatta puhujat suurelta osin ymmärtävät toisiaan ja tiedostavat kaikkien puhuvan yleisesti ottaen samalla tavalla. Kielen asemaa ei määritä ainoastaan kielitieteelliset kriteerit, vaan se on myös historiallisen ja poliittisen kehityksen tulos. Kirjakielen asemaan päätynyt retoromaani tunnustetaan omaksi kielekseen, vaikka se ei juuri eroakaan Lombardian alppimurteista. Vastakkainen esimerkkitapaus on kiinan kieli, jonka muotoja usein pidetään kielten sijaan murteina, koska niillä on yhteinen kirjoitusjärjestelmä - välittämättä siitä, että niiden keskinäinen ymmärrettävyys on olematonta. Max Weinreich ilmaisi asian ytimekkäästi: "Kieli on murre, jolla on armeija ja laivasto." Luokka:Kielitiede als:Dialekt ko:방언 ja:方言

Latinalaiset aakkoset

Latinalainen aakkosto tai roomalaiset kirjaimet on laajimmin käytetty aakkospohjainen kirjoitusjärjestelmä. Se kehittyi kreikkalaisesta etruskien aakkoston (vanha italia) kautta Apenniinien niemimaalla 700-luvulla eaa.
- Ensimmäinen I tarkoitti kreikan Zeta-kirjainta
- C:tä käytettiin G:n ja K:n sijaan
- Toinen I vastasi kirjaimia I ja J
- R kirjoitettiin yleensä P:nä
- V vastasi kirjaimia U, V ja W. Myöhemmin Zeta korvattiin G:llä ja kreikan valloituksen jälkeen 100-luvulla eaa Y ja Z omaksuttiin kreikasta. Kirjaimet J, U ja W lisättiin keskiajalla. Roomalaisten käytössä aakkostossa oli vain isot kirjaimet, pienet kirjaimet muodostuivat kursiivista keskiajalla.

Nykyiset kirjaimet

Isot kirjaimet

Pienet kirjaimet

Kaikki länsieurooppalaiset kielet käyttävät nykyisin latinalaista aakkostoa ja se on levinnyt myös muiden alueiden kielien kirjoitusjärjestelmäksi, jossain tapauksissa syrjäyttäen vanhemman järjestelmän, esimerkiksi turkissa ja vietnamissa. Tarpeen vaatiessa kirjaimistoon on lisätty uusia kirjaimia tai tarkkeita olemassaoleviin kirjaimiin. Tällaisia ovat:
- Treema, eli kirjaimen yläpuoliset pisteet: ü, ä, ö
- Sedilji (koukku): ç, ş
- Ogonek (häntä): ą, ę
- Akuutti: á, í, é
- Gravis: à, è
- Caron (hattu): š, ž, č
- Sirkumfleksi: ô, ê
- Tilde: ã, õ, ñ
- Macron (pituusmerkki): ā, ē, ī
- Breve (Lyhyysmerkki): ă, ĕ, ğ
- Yläpuolinen ympyrä ja pisteet, alapuolinen pilkku ja poikkiviiva: Å, Ŀ, Ț, Ł Joihinkin kieliin on jäänyt kirjaimia aikaisemmista kirjoitusjärjestelmistä, kuten islannin thorn (Þ, þ) tai muinaisenglannin ja keskienglannin wynn (Ƿ, ƿ). Jotkin kirjaimet ovat syntyneet kahden aikaisemman kirjaimen yhdistelminä, kuten Œ œ, Æ æ ja saksan ß.

Katso myös

- Ääntämistä osoittavat eli diakriittiset merkit luokka:kirjoitusjärjestelmät als:Lateinisches Alphabet zh-min-nan:Lô-má-jī ko:로마 문자 ja:ラテン文字 th:อักษรละติน

Luokka:Etelä-Afrikan kielet

Artikkeleita Etelä-Afrikassa puhuttavista kielistä. Kielet Luokka:Kielet maittain

Biblioteka Raczyńskich w Poznaniu

Biblioteka Raczyńskich w Poznaniu - zbudowana w latach 1822 - 1828 zgodnie z pomysłem i z pieniędzy hrabiego Edwarda Raczyńskiego. Projekt opracował nieznany z nazwiska rzymski architekt lub Francuzi: Ch. Percier i P. F. Fontaine. Frontowa elewacja wzorowana jest na paryskim Luwrze. Na boniowanym cokole stoi dwanaście par żeliwnych, wykonanyvh w porządku korynckim kolumn na których wspiera się architraw zwięczony balustradą częściowo zakrywającą czterospadowy dach kryty miedzianą blachą. Na osi symetrii znajduje się trójkątny tympanon. Cofnięcie pierwszego i drugiego piętra stworzyło loggię, której sufit zdobią stiukowe ornamenty. Otwarto ją 5 maja 1829. Była to pierwsza publiczna książnica na ziemiach zaboru pruskiego. Od początku funkcjonowała według statutu opracowanego przez Raczyńskiego który głosił m. in. że powinno być "dawane pierwszeństwo tym, które narodowość Wielkiego Księstwa Poznańskiego interesować mogą ... przed książkami jedynie do zabawy służącemu i ulotnemi pismami. Z myślą o polskiej młodzieży gimnazjalnej postanowił gromadzić dzieła ogólne ... z każdej literatury narodu". Zaczątek stanowił prywatny księgozbiór fundatora, który powstał ze skupowanych tomów z kasowanych klasztorów. Aby zachęcić obywateli do darowania książek statut nadał prawo do portretu w czytelni na koszt biblioteki osobom, które podarowały minimum tysiąc woluminów (zastosowane tylko raz - wobec Konstancji Raczyńskiej z Potockich - żony fundatora). Zbiory powiększały się również dzięki prawu nadanemu przez Fryderyka Wilhelma III zobowiązującego wszystkich wydawców Wielkiego Księstwa do bezpłatnego dostarczenia do biblioteki jednego egzemlarza każdej wydanej książki. Podczas II wojny światowej spłonął nieomal cały księgozbiór poza częścią zbiorów specjalnych wywiezionych przez Niemców. W końcu 1994 liczył on 252 tysiące woluminów zgromadzonych również w filiach. Obecnie w budynku mieści się dyrekcja, księgozbiór specjalny oraz odbywają się wystawy czasowe. Biblioteka sprawuje również pieczę nad muzeami pisarzy: Józefa Ignacego Kraszewskiego, Kazimiery Iłłakiewiczówny, Henryka Sienkiewicza i Jerzego Pertka. W latach 1829-1830 do budynku Biblioteki Raczyńskich dobudowano (prostopadle, wzdłuż obecnej ul. Marcinkowskiego) skrzydło według projektu Karla Friedricha Schinkla z przeznaczeniem na galerię obrazów malarstwa europejskiego z kolekcji Atanazego Raczyńskiego. Do umieszczenia kolekcji w budynku ostatecznie nie doszło, skrzydło zostało przebudowano na hotel ("Hotel Drezdeński") a zniszczone całkowicie podczas walk w 1945.

Pomnik Hygei

Hygei Posąg greckiej bogini mający rysy Konstancji Raczyńskiej z Potockich początkowo miał charakter ozdobnej studni, wzniesionej w latach 1840 - 1841 według projektu Christiana Contiana dla uczczenia ofiar epidemii cholery w 1831. Na frontonie wykonanego z piaskowca cokołu umieszczono brązowy medalion przedstawiający pioniera przyrodolecznictwa, Wincenta Priessnitza z napisem w języku greckim i polskim Nic lepzego nad wodę (napis w języku polskim z błędem - pominięta litera s). Z wmurowanej poniżej medalionu głowy lwa ciekła woda do kamiennego zbiornika. Studnia początkowo stała naprzeciwko budynku ówczesnego Ziemstwa Kredytowego, przy skrzyżowaniu Al. Wilhelmowskich (Al. Marcinkowskiego) z ul. Fryderykowską (ul. 23 lutego). W 1908 cokół przeniesiony na wylot ul. Podgórnej i zwieńczony kopią posągu Konstancji Raczyńskiej znajdującego się na grobowcu Edwarda Raczyńskiego pod kościołem w Zaniemyślu. Obecnie stoi przed Biblioteką Raczyńskich na pl. Wolności. Zobacz też: Poznań, biblioteka.

Linki zewnętrzne

- [http://www.bracz.edu.pl/ Strona internetowa Biblioteki Raczyńskich w Poznaniu] Kategoria:Poznań Raczyńskich w Poznaniu

madrid accommodation low cost car hire gry kalorie SYLWESTER

:: RELATED NEWS ::

State university (USA)
For alternate meanings see state university (disambiguation). In the United States, a state university or state college is one of the public colleges or universities in the state (or territorial) university system. There are no federally-run colle

Belarusian State University
Belarusian State University (BSU) (; ), Minsk, Belarus, was founded on October 30, 1921.

History

Faculties

- Applied Mathematics
- Biology
- Chemistry
- Economics
- Geography
- History
- International Relations
- Journalism
- Law
- Mathematics and Mechanics
- Philology
- Philosophy and Economics
- Physics
- The

Bingham plastic
A Bingham plastic is a material that behaves as a rigid body at low stresses but flows as a viscous fluid at high stress. It is used as a common mathematical model of mud flow in offshore engineering. The material is rigid for shear stress, τ, less than a critical value, τ₀. Once the

T.K. Whitaker
Dr. T.K. Whitaker (b.1916), Irish economist and public servant. Thomas Kenneth Whitaker was born in 1916 in Rostrevor, County Down. His Catholic mother, Jane O'Connor, hailed from Ballyguirey East, Labasheeda, Co Clare, whilst his father was a local man. A victim of the

Alberta New Democratic Party
The Alberta New Democratic Party or Alberta NDP is a social democratic political party in Alberta, Canada, that was founded as the Alberta section of the Co-operative Commonwealth Federation (CCF). From the mid-1980s to 2004, the party abbreviated its name as "New Democrats" or "ND".

Distinguished Service Cross (USA)
The Distinguished Service Cross (DSC) is the second highest military decoration of the United States Army which is awarded for extreme gallantry and risk of life in actual combat with an armed enemy force. Actions which merit the Distinguished Service Cross must be of such a high degree to be above those required for all other U.S. combat decorations but not meeting the criteria for the Medal of Hono