:: wikimiki.org ::

Yksipuoluejärjestelmä

Yksipuoluejärjestelmä

Yksi puolue käyttää valtaa, muut puolueet ovat yleensä kiellettyjä, joskus niitä suvaitaan, mutta viranomaiset huolehtivat siitä, että vaalitulos on oikea. Esimerkkejä:
- Irakin edesmennyt Baath-puolue, jonka kannatus oli 100%.
- Pohjois-Korean kommunistinen puolue Kylmän sodan aikana kommunistiset valtiot olivat yleensä yksipuoluevaltioita, parhaana esimerkkinä on Neuvostoliitto. Luokka:Politiikka ja:一党制

Irak

Irak on tasavalta Lähi-idässä. Irakin naapurimaita ovat Saudi-Arabia, Turkki, Kuwait, Syyria, Jordania ja Iran. Väkiluku on noin 24 miljoonaa ja pinta-ala noin 430 000 neliökilometria. Irakin pääkaupunki on Bagdad, jossa asuu noin 4 958 000 ihmistä. Muita suuria kaupunkeja ovat muun muassa Mosul ja Basra. Väestö jakautuu kolmeen ryhmään kielen ja uskonnon perusteella: kaksi kolmannesta väestöstä on arabeja, loput kurdeja. Suurin osa arabeista on shiiamuslimeja, mutta sunniarabeja on noin kuudennes koko väestöstä. Irak on maailman tärkeimpiä öljyntuottajamaita.

Historia

Pääartikkeli: Irakin historia Irak sijaitsee Mesopotamian vanhalla kulttuuriseudulla jossa ovat sijainneet Sumerian, Assyrian ja Babylonian sivilisaatiot. On puhuttu myös Kaksoisvirtain maasta. Sittemmin alue on kuulunut mm. Persiaan, Aleksanteri Suuren valtakuntaan ja Roomaan. Arabit tulivat sinne jo 600-luvulla, pian islamin synnyn jälkeen. Mongolit hävittivät maata 1200-luvulla ja osmanit valloittivat sen vuonna 1534. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Irak oli Yhdistyneen kuningaskunnan siirtomaa. Siitä muodostettiin itsenäinen mutta epävakaa kuningaskunta 1950-luvulla, mutta sotilasvallankaappauksen jälkeen maasta tuli tasavalta. Viimeisin presidentti Saddam Hussein nousi valtaan Baath-puolueen avulla. Hänet syrjäytettiin vuonna 2003 Irakin sodassa, kun Yhdysvaltain johtama liittouma miehitti maan. Entinen diktaattori vangittiin 14. joulukuuta 2003 kotikaupungissaan Tikritissä sijainneesta piilopaikasta. Saddam Husseinin valtakaudella Irak kävi Neuvostoliiton, lännen ja useiden arabimaiden tukemana pitkällisen sodan Irania vastaan 1980-1988. Se miehitti maakunnakseen väittämänsä Kuwaitin 1990 ja joutui sen vuoksi kauppasaartoon ja lopulta ensimmäiseen Persianlahden sotaan. Sodan jälkeen YK:n talouspakotteet jatkuivat ja Irakia vaadittiin tuhoamaan joukkotuhoaseensa ja ohjuksensa. Etnisistä ryhmistä erityisesti kurdit ja suoarabit joutuivat Saddam Husseinin valtakaudella vainotuiksi. Keväällä 2003 Yhdysvaltain johtama liittouma aloitti toisen Persianlahden sodan hyökkäämällä Irakiin tavoitteenaan joukkotuhoaseiden löytäminen ja tuhoaminen. Liittouma saavutti nopean sotilaallisen voiton ja miehitti Bagdadin, mutta joukkotuhoaseita ei löytynyt. Husseinin kukistumiseen ja vangitsemisen sekä Irakin sodan muodollisen päättymisen jälkeen Irakissa on esiintynyt paikoin voimakastakin vastarintaa miehitysjoukkoja vastaan ja laajoja levottomuuksia. Toukokuusta 2003 maata hallitsi Yhdysvaltain nimittämän siviilihallinnon johtaja L. Paul Bremer ja siirtymäkauden neuvosto. Valta siirtyi muodollisesti Iyad Allawin johtamalle väliaikaishallitukselle 28. kesäkuuta 2004. Väliaikaisena presidenttinä toimii šeikki Ghazi Mashal Ajil al-Yawer. Perustuslakia säätävän kokouksen vaalit järjestettin tammikuussa 2005. Maassa oli elokuussa 2005 edelleen yli 150 000 Yhdysvaltain johtaman koalition sotilasta (138 000 yhdysvaltalaista, 9000 brittiä sekä lukuisia muita kansallisuuksia.) Hyökkäykset koalition miehitysjoukkoja ja Irakin uusia turvallisuusjoukkoja vastaan ovat jatkuneet kiivaina.

Politiikka

Pääartikkeli: Irakin politiikka Vuodesta 1979 vuoteen 2003 Irakia hallitsi presidentti Saddam Husseinin johtama Baath-puolue. Baath oli noussut valtaan jo 1968, mutta Hussein muutti maan diktatuuriksi. Yksikamarisen, 250-paikkaisen parlamentin jäsenet valittiin neljän vuoden välein. Vain Baath-puolueen jäsenet saivat asettua ehdokkaaksi. Keväällä 2003 alkoi Irakin sota, jossa Yhdysvaltain johtama liittouma valloitti maan muutamassa viikossa. Tällöin kenties näkyvimmäksi poliitikoksi nousi tiedotusministeri Muhammad Saeed al-Sahhaf. Huhtikuusta 2003 alkaen maa oli Yhdysvaltain johtaman liittouman joukkojen miehitysvallan alla. Hallintoa johti L. Paul Bremer. Irakilaisista koottiin väliaikainen hallintoneuvosto, jossa oli kuukausittain vaihtuvat puheenjohtaja. Neuvosto nimitti ministerit ja muut virkamiehet. 28. heinäkuuta 2004 valta luovutettiin takaisin irakilaisille, mutta miehittäjillä on edelleen sananvaltaa monissa asioissa. Vallanluovutuksen yhteydessä väliaikaiseksi presidentiksi tuli šeikki Ghazi al-Yawer ja väliaikaiseksi pääministeriksi Iyad Allawi. Väliaikaisen perustuslain mukaan toimeenpanovaltaa johtaa kolmihenkinen neuvosto. Valintajärjestelmä on rakennettu takaamaan, että kaikki Irakin kansallisuudet tulevat edustetuiksi neuvostossa. Ennen perustuslain voimaantuloa voimassaolleita lakeja ei kuitenkaan saa muuttaa ja koska miehitysjoukot ovat maassa nyt YK:n hyväksyminä, ne voivat pysyä maassa määräämättömän ajan. Vaaleissa 2005 30. tammikuuta valittiin 275 jäseninen parlamentti. Suurimmmaksi ryhmäksi nousi 48 prosentin ääniosuudella Yhtynyt Irakin liitto joka koostui pääosin shiialaisista poliittisista ryhmistä (mm. SCIRI- ja Dawa-puolueet). Toiseksi tuli kurdipuolueiden (ennen kaikkea KDP ja PUK) muodostama Kudistanin liitto joka sai 26% äänistä. Kolmanneksi suurimpana ryhmänä oli Iyad Allawin johtama "Irak-lista" joka sai 14% äänistä. Parlamentin puhemieheksi valittiin 2. huhtikuuta sunni Hajem al-Hassanin ja varapuhemiehiksi shiia Hussain al-Shahristani ja kurdi Arif Tayfor. Parlamentti nimitti Irakin presidentiksi kurdipoliitikko Jalal Talabanin ja pääministeriksi Yhtynyttä Irakin liitoa edustavan Dawa-puolueen johtajan Ibrahim Jaafarin. Irakin perustuslaki hyväksyttiin 15.lokakuuta, 2005 pidetyssä kansanäänestyksessä. Sen mukaan Irakista tulee islamilainen, demokraattinen liittotasavalta.

Osat

15.lokakuuta Pääartikkeli: Irakin osat Irakissa on 18 maakuntaa. Maakuntia ovat:
- Al Anbar
- Al Basrah
- Al Karbala
- Al Muthanna
- Al Qadisyah
- An Najaf
- Arbil
- As Sulaymaniyah
- At Ta'mim
- Babil
- Baghdad
- Dahuk
- Dhi Qar
- Diyala
- Maysan
- Ninawa
- Salah ad Din
- Wasit

Maantiede

Wasit Pääartikkeli: Irakin maantiede Irakissa keskilämpötila on tammikuussa kymmenen Celsiusastetta, heinäkuussa peräti 34°C. Ilmasto on kuuma ja kuiva, mutta keinokastelun avulla harjoitetaan voimaperäistä maanviljelystä Eufratin ja Tigrisin jokilaaksoissa, jotka ovat maan hedelmällisintä seutua. Tärkeimmät maataloustuotteet ovat kotimaiseen käyttöön menevä vilja, sekä taatelit joita riittää vientiinkin. Irakin korkein huippu on maan pohjoisossa, lähellä Turkin-vastaista rajaa sijaitseva 3607 metriä korkea Zagrosvuori.

Talous

Pääartikkeli: Irakin talous Irakin talous on perustunut pitkälti öljynviennistä saataviin tuloihin.

Väestö

Pääartikkeli: Irakin väestö Irakin valtakieli on arabia, pohjoisosissa puhutaan kurdia. Molemmat ovat virallisia kieliä. Valtauskonto on islam (sunnilaisuus ja shiialaisuus ovat molemmat yleisiä), mutta maassa vallitsee uskonnonvapaus. Pieni vähemmistö harjoittaa kristinuskoa. Noin kolme neljännestä Irakin väestöstä on arabeja ja viidennes lähinnä Pohjois-Irakissa asuvia kurdeja. Uskonnollisesti enemmistö arabeista on shiia-muslimeja ja enemmistö kurdeista sunneja. Shiiat ovat enemmistönä maan eteläosissa, keskiosissa sunniarabit ja pohjoisessa kurdit. Maassa on lukuisia pienempiä vähemmistöjä kuten kristityt assyrialaiset, turkinsukuista kieltä puhuvat turkmeenit, iranilaiset, mandealaiset ja armenialaiset.

Kulttuuri

Pääartikkeli: Irakin kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- maakaasu
- fosfaatti
- rikki

Merkittävimmät vientituotteet

- öljy Luokka:Irak ms:Iraq zh-min-nan:Iraq ko:이라크 ja:イラク simple:Iraq th:ประเทศอิรัก

Baath

Baath (اﻟﺒﻌﺚ) on arabinationalistinen pan-arabialainen ideologia. Se ei kuitenkaan ole islamistinen, vaan sekularistinen liike. Baath-puolue hallitsi Irakia Saddam Husseinin aikana ja on nykyäänkin Syyrian hallitseva puolue. Kun Saddam Husseinin hallinto syrjäytettiin, USA:n miehityshallinto kielsi puolueen Irakissa kesäkuussa 2003. Nykyisin puolueen entisten jäsenten on sallittu palata työpaikkoihinsa, korkeimpiin johtaviin asemiin pääsy on kuitenkin kielletty. Baath tarkoittaa arabiaksi uudelleensyntymää. Sen ideologiset tavoitteet ovat maallisuus, sosialismi ja pan-arabismi, arabikansojen yhtenäisyys. Puolueen motto on: Wahdah, Hurriyah, Ishtirrakiyah" (Yhtenäisyys, vapaus, sosialismi). Yhtenäisyydellä tarkoitetaan pan-arabismia ja vapaudella vapautta länsimaisista vaikutteista. Pan-arabismi tavoitteena on ollut yhdistää eri arabiavaltiot, kehitystä kuitenkin hidastivat häviöt Israelille sodissa ja arabivaltioiden heikko talouskasvu. Saddam Husseinin Irakin pitkällinen taloussaarto ja nykyinen miehitys ovat haudanneet yhdistymishaaveet ja pan-arabismin tilalle ovat tulleet erilaiset islamilaiset liikkeet. Maallisuutensa vuoksi Irakin Baath-hallinto ei koskaan tullut toimeen radikaalien islamilaisten liikkeiden kuten al Qaidan kanssa. Luokka:Irak Luokka:Syyria Luokka:Poliittinen ideologia ja:バアス党 (イラク)

Pohjois-Korea

Korean demokraattinen kansantasavalta (Hangul: 조선민주주의인민공화국; Chosŏn Minjujuŭi Inmin Konghwaguk; Hanja: 朝鮮民主主義人民共和國), tunnetaan yleisimmin nimellä Pohjois-Korea, on valtio Itä-Aasiassa, Korean niemimaan pohjoisosassa. Naapurimaat ovat Korean tasavalta etelässä ja Venäjä sekä Kiina pohjoisessa.

Historia

:Pääartikkeli: Pohjois-Korean historia Vuosina 1910–1945 Korea oli Japanin siirtomaa. Korean demokraattinen kansantasavalta ja Korean tasavalta syntyivät toisen maailmansodan jälkeen miehitysvyöhykkeiden jaon seurauksena. Kun Japani vetäytyi maasta, 38. leveyspiirin eteläpuoleinen Korea tuli Yhdysvaltain ja pohjoispuoli Neuvostoliiton hallintaan. Korean demokraattinen kansantasavalta perustettiin 1948 Neuvostoliiton miehittämällä vyöhykkeellä. Korean sodassa 1950–1953 Korean demokraattisen kansantasavallan ja Kiinan joukot taistelivat Korean tasavallan ja Yhdysvaltain johtaman YK-armeijan joukkoja vastaan. Sodan lopputuloksena Pohjois- ja Etelä-Korean rajaksi on vakiintunut vuoden 1953 aselepolinja, vaikka lopullista rauhansopimusta ei ole vieläkään allekirjoitettu. Korean demokraattinen kansantasavalta on riippumaton sosialistinen valtio. Maan valtapuolueena on Korean yhdistynyt työväenpuolue ja virallisena ideologiana Kim Il Sungin kehittämä sosialistinen Juche-aate. Kim Il Sung hallitsi Pohjois-Koreaa toisen maailmansodan lopusta kuolinvuoteensa 1994, minkä jälkeen hänen poikansa Kim Jong Il astui valtaan. 2000-luvulla Korean demokraattinen kansantasavalta on ollut julkisuudessa lähinnä ydinase- ja ohjusohjelmiensa takia. Vakava talouskriisi, paikoitellen nälänhädäksi kärjistyneet maatalousongelmat sekä Korean tasavallan, Japanin sekä Yhdysvaltain uhkailu nostavat maan aika ajoin uutisotsikoihin.

Politiikka

:Pääartikkeli: Pohjois-Korean politiikka Pohjois-Koreaa hallitsee kommunistinen työväenpuolue, johon kaikki hallinnon edustajat kuuluvat. Pienpuolueita on olemassa, mutta ne eivät vastusta pääpuolueen valtaa. Kaikenkaikkiaan maan valtarakenne on hieman epäselvä. Nimellisesti hallitusta johtaa pääministeri, mutta todellinen valta on Kim Jong Ilillä, joka on entisen diktaattorin Kim Il Sungin poika. Helmikuussa 1974 hänet nimettiin isänsä seuraajaksi ja käytännössä hän on hallinnut isänsä kuoleman jälkeen heinäkuusta 1994 lähtien. Kim Jong Ilin virallinen asema on sotavoimien komentaja (조선인민군 최고사령관; 1991–), valtion kansallisen puolustuksen komission puheenjohtaja (국방위원회 위원장; 1993–) sekä puolueen pääsihteeri (조선로동당 총비서; 8. lokakuuta 1997–). Kansallisen puolustuksen komission puheenjohtajan virka julistettiin vuonna 1988 valtion korkeimmaksi asemaksi. Kim Jong Ilistä käytetty arvonimi on ollut perinteisesti "Rakas Johtaja", mutta viime aikoina maan virallinen media on vaatimattomammalla tavalla listannut vain hänen asemaansa liittyvät arvonimet. Presidentin arvonimi on edelleen edesmenneellä Kim Il Sungilla, josta käytetään arvonimiä "Suuri Johtaja" sekä "Ikuinen presidentti". Pohjois-Korean vuoden 1972 perustuslain 1992 ja 1998 lisäysten mukaan hallitusta johtaa pääministeri ja teoriassa puheenjohtajan vetämä keskuskansankomitea. Puheenjohtaja myös nimittää komitean jäsenet. Keskuskansankomitea valvoo hallitusta tai valtion hallinnon neuvostoa, jota johtaa valtion päämies, ja joka toimii hallinnollisena ja toimeenpanevana elimenä. Valtion päämiehenä on Pak Pong-ju. Parlamentti tai korkein kansankokous (최고인민회의; Choego Inmin Hoeui) on virallisesti hallinnon korkein elin. Sen 687 jäsentä valitaan nelivuotiskausiksi kansanvaalilla, joskin puolueen ulkopuolisia vastaehdokkaita ei ole tähän mennessä ollut. Tavallisesti kansankokous on kokoontunut kahdesti vuodessa muutamaksi päiväksi ja vahvistanut puolueen tekemät päätökset. Kansankokouksen ollessa tauolla sen toimia hoitaa kansankokouksen valitsema komitea. Kansankokouksen puheenjohtaja on Kim Yong-nam.

Osat

:Pääartikkeli: Pohjois-Korean osat Pohjois-Koreassa on yksi suoraan hallittu kaupunki (Chik'alshi; 직할시; 直轄市), kolme erityisaluetta eri nimityksillä ja yhdeksän maakuntaa (Do; 도; 道). Kaupungit:
- Pjongjang (P'yŏngyang Chik'alshi; 평양 직할시; 平壤直轄市)
- Rasŏn (Rajin-Sŏnbong) Chik'alshi (라선 (라진-선봉) 직할시; 羅先 (羅津-先鋒) 直轄市) Erityisalueet:
- Kaesŏngin teollisuusalue (Kaesŏng Kong-ŏp Chigu; 개성 공업 지구; 開城工業地區)
- Kŭmgang-sanin turistialue (Kŭmgang-san Kwangwang Chigu; 금강산 관광 지구; 金剛山觀光地區)
- Shinŭijun erityishallintoalue (Shinŭiju T'ŭkbyŏl Haengjeonggu; 신의주 특별 행정구; 新義州特別行政區) Maakunnat:
- Chagang (Chagang-do; 자강도; 慈江道)
- Pohjois-Hamgyŏng (Hamgyŏng-bukto; 함경 북도; 咸鏡北道)
- Etelä-Hamgyŏng (Hamgyŏng-namdo; 함경 남도; 咸鏡南道)
- Pohjois-Hwanghae (Hwanghae-bukto; 황해 북도; 黃海北道)
- Etelä-Hwanghae (Hwanghae-namdo; 황해 남도; 黃海南道)
- Kangwŏn (Kangwŏndo; 강원도; 江原道)
- Pohjois-P'yŏngan (P'yŏngan-bukto; 평안 북도; 平安北道)
- Etelä-P'yŏngan (P'yŏngan-namdo; 평안 남도; 平安南道)
- Ryanggang (Ryanggang-do; 량강도; 兩江道), kirjoitetaan joskus 'Yanggang'

Maantiede

Pjongjang Pjongjang :Pääartikkeli: Pohjois-Korean maantiede

Talous

:Pääartikkeli: Pohjois-Korean talous Maan virallinen politiikka korostaa Juche-aatetta (sana tarkoittaa omavaraisuutta). Pohjois-Korean talous on muotoutunut nykyiseen tilaansa täysin kapitalististen järjestelmien ulkopuolella. Koska Pohjois-Korea on pyrkinyt eristäytymään muusta maailmasta, on maasta hyvin vaikea saada puolueetonta tietoa. Yhteisomistuksessa oleva teollisuus tuottaa lähes kaikki yhteiskunnan tarvitsemat hyödykkeet. Hallinto keskittyy raskaaseen sotateollisuuteen maatalouden kustannuksella. Viime vuosina taloutta on kuitenkin hieman avattu yhteistyölle eteläkorealaisten yhtiöiden kanssa ja perustettu jopa erityistalousalue, jossa ulkomaiset yritykset voivat toimia. Massiivisilla sotilasmenoilla on välittömät vaikutukset talouteen. Hallitus käyttää puolustusbudjettiin 33,9% bruttokansantuotteesta ja on värvännyt armeijaan 1,2 miljoonaa nuorukaista. Toista vastaavanlaista puolustusbudjettia ei löydy koko maailmasta; vertailun vuoksi Yhdysvallat käyttää puolustukseen 3,2 % ja Etelä-Korea 1,4 % BKT:sta. Tilanne on johtanut vuosikymmeniä kestäneeseen lamaan. Pohjois-Korea sai aikaisemmin huomattavia ruoka- ja polttoaineavustuksia Kiinalta ja Yhdysvalloilta. Avustusten ehtona Pohjois-Korea lupasi olla kehittämättä ydinaseita. Salaisen ydinaseohjelman paljastuttua tämä apu on kuitenkin sittemmin katkaistu. Maassa koettiin ilmeisen vakava nälänhätä 1990-luvulla, mutta virallisia tietoja tapahtumista ei ole julkaistu.

Väestöjakauma

Pohjois-Korea on etnisesti yksi maailman homogeenisimmistä valtioista. Maassa on erittäin pienet kiinalais- ja japanilaisvähemmistöt.

Kulttuuri

:Pääartikkeli: Pohjois-Korean kulttuuri Kim Jong Iliä ja Kim Il-Sungia ympäröivä ihannoiva henkilökultti hallitsee Pohjois-Korean kulttuuria. Suuri osa pohjoiskorealaisesta kirjallisuudesta, elokuvasta, musiikista ja teatterista keskittyy kahden diktaattorin ympärille.

Turismi

Kim Il-Sung Pohjois-Korea on eristäytynyt ulkomaailmasta. Lupa käynteihin on periaatteessa kenen tahansa saatavilla, mutta monimutkainen hakemusprosessi vaikeuttaa maassa vierailua. Ainoastaan USA:n kansalaisilta vierailu on kokonaan kielletty, joskin käytäntöön on viime vuosina tehty joitakin poikkeuksia. Joka tapauksessa vain hyvin harvat ulkomaalaiset ovat käyneet Pohjois-Koreassa. Ulkomaalaisten ei myöskään anneta kulkea maassa vapaasti, vaan hallituksen tarkkailijat seuraavat heidän liikkeitään. Valtion huonon maineen vuoksi se on hyvin epäsuosittu matkailukohde. Etelä-Korean kansalaiset tarvitsevat hallitukseltaan erikoisluvan voidakseen vierailla maassa. Ainoastaan rajan lähellä sijaitseva Kŭmgang-vuori muodostaa poikkeuksen. Maisemistaan tunnetulla vuorella käykin joka vuosi tuhansia eteläkorealaisia matkailijoita.

Merkittävimmät luonnonvarat

- kivihiili
- lyijy
- volframi
- sinkki
- grafiitti
- rautamalmi
- kupari
- kulta

Merkittävimmät vientituotteet

- lyijy
- mineraalit Luokka:Pohjois-Korea ms:Korea Utara zh-min-nan:Tiâu-sián ko:조선민주주의인민공화국 ja:朝鮮民主主義人民共和国 simple:North Korea th:ประเทศเกาหลีเหนือ

Neuvostoliitto

Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto (СССР ; SNTL) oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolševikkien) hallitsema valtio, joka oli olemassa vuosina 1922–1991. Neuvostoliitto oli purkautuessaan 1991 pinta-alaltaan maailman suurin valtio (22,4 miljoonaa neliökilometriä) ja väkiluvultaan kolmanneksi suurin (noin 300 miljoonaa asukasta). Pääkaupunki oli Moskova. Historiansa aikana Neuvostoliittoon kuuluneiden maiden määrä vaihteli, hajotessaan Neuvostoliitto oli jaettu viiteentoista sosialistiseen neuvostotasavaltaan, joista tuli itsenäisiä valtioita maan hajotessa. Neuvostoliiton osista Ukrainan ja Valko-Venäjän sosialistiset neuvostotasavallat kuuluivat myös YK:iin. Neuvostoliitto oli myös YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa.

Historia

Sosiaaliset levottomuudet, kyllästyneisyys autoritaariseen keisarin hallintoon, ensimmäisen maailmansodan aiheuttama taisteluväsymys ja jo pitkään kytenyt vallankumouksellisuus johti viimein 1917 Keisarillisen Venäjän luhistumiseen. Vallan otti ensin lähinnä duuman johtama väliaikaishallitus, joka kuitenkin kaatui vuoden sisällä bolševistisen puolueen ottaessa hallitsevan aseman johtajansa Vladimir Iljitš Leninin johdolla. 7. marraskuuta 1917 vallankaappauksella alkanut Lokakuun vallankumouksen nimellä tunnettu tapahtumasarja johti sisällissotaan, jossa vastakkaisina osapuolina olivat sosialistiset punaiset ja (vastavallankumoukselliset), ulkovaltojen tukemat valkoiset. Sisällissota päättyi puna-armeijan voittoon, minkä jälkeen olot rauhoittuivat niin paljon, että oli mahdollista perustaa uusi valtio, Neuvostoliitto. Vuoden 1917 tapahtumien yhteydessä ja niiden jälkeen Puola, Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Ukraina itsenäistyivät Keisarillisesta Venäjästä. Kansankomissaarit tunnustivat Saksan, Itävalta-Unkarin ja Bulgarian kanssa 3.3.1918 tehdyllä Brest-Litovskin rauhansopimuksella Ukrainan. Vallankumouksen jälkeen Neuvosto-Venäjää hallitsivat bolševikkipuolue, joka alkoi kutsua itseään kommunistiseksi maaliskuussa 1918. Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Transkaukasian neuvostotasavallat yhdistyivät 30. joulukuuta 1922 Neuvostoliitoksi, josta tuli maailman ensimmäinen kommunismiin pyrkivä sosialistinen valtio. Vuonna 1925 mukaan liittyivät Turkmenistan ja Uzbekistan ja vuonna 1929 Tadžikistan. Samana vuonna valmistui myös Stalinin hoviohjaaja Sergei Eisensteinin ohjaama, Neuvostoliiton kansalliselokuva, tositapahtumiin perustuva Panssarilaiva Potemkin. Elokuvalla oli suuri merkitys osittain lukutaidottomassa maassa. Leninin mukaan elokuva oli neuvostoyhteiskunnan tärkein taidemuoto. Sisällisodan aikaisen sotakommunismin jälkeen hallitus alkoi sallia yksityisyritteliäisyyttä kansallistetun teollisuuden rinnalla. Satojen takavarikointi maaseuduilla korvattiin verolla. Uuden talouspolitiikan (NEP) aikana Neuvostoliitto nousi maailman suurimmaksi viljan tuottajaksi. Teollisuustuotannon kehittymättömyys johti kuitenkin vakavaan inflaatioon ja markkinaspekulointiin, josta seurasi ruuan puutetta kaupungeissa. Leninin kuoleman jälkeen 1924 puolueessa käytiin valtataistelu Lev Trotski, Nikolai Buharinin ja Josif Stalinin välillä. Trotskin vasemmisto-opposition kanta oli internationalistisempi ja tähtäsi jatkuvan vallankumouksen periaatteen mukaisesti keskeytymättömään vallankumousten sarjaan muissa maissa, kun taas Stalin oli valmiimpi etenemään Buharinin "Sosialismia yhdessä maassa" -periaatteen mukaan, mikä sisälsi käytönössä stalinistisen raskaan teollistamisohjelman sekä sen rahoittamiseksi maatalouden kollektivisoinnin sovhooseiksi ja kolhooseiksi. Vasemmisto-oppositio oli vastustanut NEPiä ideologisista ja käytännön syistä, kun taas Buharinin maltillisemmat tukivat NEPiä. Stalin liittoutui alussa Buharinin kannattajien kanssa ja voitti Trotskin, hänen karkotuksensa jälkeen hän kääntyi kuitenkin maltillisia vastaan ottaakseen vallan puolueessa ja hallinnossa. Buharin teloitettiin osana Stalinin puhdistuksia 1938. Trotski pakeni maasta aluksi Turkkiin, ja sitten Meksikoon, jossa hänet murhattiin 1940. Stalinin johdolla teollisesti kehittämätöntä Neuvostoliittoa lähdettiin modernisoimaan stalinismin kautta. Vaurastunut talonpoikaluokka, kulakit saivat kokea vainon. Taloudessa markkinat korvattiin keskusjohtoisella kansantalouden viisivuotissuunnittelulla. Yksityiset viljelijät pakotettiin takavarikoivilla veroilla ja fyyisellä painostamisella kolhooseihin tai jopa sovhooseihin ja näin maatalous kollektivisoitiin. Drastiset uudistustoimet maataloudessa ja teollisuudessa vauhdittivat teollistumista ja sen edellyttämää kaupungistumista, mutta samalla ne aiheuttivat suuria nälänhätiä etenkin keski-Venäjällä ja Ukrainassa. Stalin voimisti Neuvostoliiton totalitarismia voimistamalla valtiollista poliisia (GPU, OGPU ja NKVD). 1930-luvulla Stalin toteutti puhdistukset, joissa lähes koko entinen johtajakaarti syrjäytettiin ja teloitettiin. Tästä lähtenyt terrori johti laajoihin vangitsemisiin, joiden aikana miljoonia, joidenkin lukujen mukaan kymmeniä miljoonia ihmisiä lähetettiin vankileirien saaristoon (GULAG), likvidoitiin tai yksinkertaisesti katosi. Huolimatta tästä, Neuvostoliitto kehittyi sotaa edeltävinä vuosina voimakkaaksi teollisuusmahdiksi. 23. elokuuta 1939 toistensa päävastustajilta Espanjan sisällissodasta alkaen Neuvostoliitto ja Adolf Hitlerin johtama Saksa yllättäen solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, ja salaisesti jakoivat Itä-Euroopan keskenään etupiireihin. Maat jakoivat keskenään Puolan, jonne ne olivat hyökänneet syyskuussa 1939. Talvella 1939–1940 Neuvostoliitto kävi Suomea vastaan talvisodan. Sodan aloittamisen vuoksi Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta. Sota alkoi Suomen hallituksen kieltäydyttyä Neuvostoliiton aluevaatimuksista ja neuvottelujen katkettua. Neuvostoliiton vaatimusten perusteena oli väite Leningradin turvavyöhykkeen laajentaminen ja Suomenlahden purjehduskelpoisuuden varmistaminen ja sotilastukikohta Hangossa. 22. kesäkuuta 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Sen eteneminen pysähtyi ensimmäisenä talvena näköetäisyydelle Moskovasta. Sodan kulku kääntyi seuraavana talvena Stalingradissa ja Kurskissa 1943. Neuvostoliitto onnistui voittamaan vain tekemällä suuria uhrauksia, ja menetti enemmän ihmishenkiä kuin mikään toinen maa sodassa. Sodan jälkeen joutuivat karkoitetuiksi mm. Volgan saksalaiset, tšetšeenit ja useat muut kansallisuudet, joita syytettiin yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Maailmansodan ja erityisesti ydinaseen kehittämisen jälkeen (1949) Stalinin Neuvostoliitto oli kohonnut toiseksi maailman supervalloista. Itä-Euroopan maat olivat nyt Neuvostoliiton valtapiirissä, ja niihin luotiin sosialistinen järjestelmä. Myös sosialistinen Kiina oli Neuvostoliiton läheinen liittolainen ennen maiden välirikkoa. Stalinin kuoltua 1953 seuranneen valtataistelun voittajaksi nousi Nikita Hruštšov, joka aloitti yhteiskunnassa voimakkaat destalinisaatiotoimet ja purki GULAG-järjestelmää. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kamppailivat hegemonia-asemasta kylmän sodan aikana. Taistelua käytiin useiden ns. proxy-sotien välityksellä, eli osapuolten kanssa liittoutuneet tahot kävivät sotaa keskenään, suurvaltojen tukiessa kumpikin omaa leiriään. Suoraa sotaa ei kuitenkaan koskaan käyty, johtuen mahdollisesti molempien kookkaista ydinasereserveistä.

Neuvostoliiton loppu

1980-luvun alussa iäkkäät puoluejohtajat vaihtuivat toinen toisensa jälkeen. Leonid Brežneviä seurasivat Juri Andropov ja Konstantin Tšernenko. Maaliskuussa 1985 Mihail Gorbatšovista tuli maan johtaja. Kun Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan vuonna 1986 esitti hyvin suuren, yli 320 000 000 000 dollarin puolustusbudjetin, jolla USA pyrki luomaan ydinaseiden torjuntajärjestelmän ja saamaan sotilaallisesti etulyöntiaseman Neuvostoliittoon nähden. Tämä heilautti kylmän sodan tasapainoa. Gorbatšov päätti mennä kilpavarusteluun mukaan, mutta jotta hän olisi saanut resursseja kilpaillakseen USAn kanssa, oli Neuvostoliiton taloutta uudistettava. Niinpä Gorbatšov aloitti uudistuspolitiikan, joka tuli tunnetuksi "perestroika" (uudistuspolitiikka) ja "glasnost" (avoimuus) nimillä. Vuonna 1989 uudistuksia vaativat poliitikot voittivat kansanedustajien vaaleissa. Kaivostyöläiset menivät lakkoon. Eri puolilla Neuvostoliittoa syntyi kansallisuuksien välisiä kiistoja. Talous ajautui syvään kriisiin kilpavarustelukierteen takia. Berliinin muuri murtui. Vuonna 1990 Moskovassa oli 200 000 ihmisen mielenosoitus, joka osoitti mieltään uudistusten puolesta. Liettuan, Latvian ja Viron parlamentit äänestivät itsenäisiksi julistautumisen puolesta. Heinäkuussa 1991 Boris Jeltsin valittiin Venäjän presidentiksi. Elokuussa vanhoilliset yrittivät kaapata vallan, mutta yritys epäonnistui ja pönkitti Jeltsinin valtaa entisestään. Lokakuussa Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan johtajat päättivät, että Neuvostoliitto lakkautetaan ja perustetaan löyhä liitto nimeltään Itsenäisten valtioiden yhteisö. Neuvostoliiton paikka YK:n turvallisuusneuvostossa siirtyi Venäjälle 24. joulukuuta. Seuraavana päivänä Gorbatšov erosi ja 26. lokakuuta Neuvostoliitto virallisesti lakkasi olemasta.

Hallinnollinen jako

Alue	km²	1 000 as (1971)	Pääkaupunki
1. Venäjän federatiivinen sosialistinen neuvostotasavalta	17 075 400	130 700	Moskova
Baškiirien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	143 600	3 800	Ufa
Burjaattien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	351 300	800	Ulan-Ude
Dagestanin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	50 300	1 400	Mahatškala
Jakuutien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	3 103 200	600	Jakutsk
Kabardiinien ja balkaarien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	12 500	600	Naltšik
Kalmukkien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	75 900	300	Elista
Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	172 000	700	Petroskoi
Komin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	415 900	960	Syktyvkar
Marin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	23 200	700	Joškar-Ola
Mordvalaisten autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	26 200	1 000	Saransk
Pohjois-Ossetian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	8 000	550	Ordžonikidze
Tataarien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	68 000	3 100	Kazan
Tšetšenien ja ingušien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	19 300	1 100	Groznyi
Tšuvassien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	18 300	1 200	Tšeboksary
Tuvan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	170 500	200	Kyzyl
Udmurtien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	42 100	1 400	Iževsk
Adygein autonominen alue	7 600	400	Maikop
Hakassien autonominen alue	61 900	450	Abakan
Juutalaisten autonominen alue	36 000	170	Birobidžan
Karatšaiden ja tšerkessien autonominen alue	14 100	350	Tšerkessk
Vuoristo-Altain autonominen alue	92 600	170	Gorno-Altaisk
Burjaattien Aginskin kansallinen piiri	19 900	60	Aginskoje
Burjaattien Ust-Ordynskin kansallinen piiri	22 100	150	Ust-Ordynsk
Hanty-Mansin kansallinen piiri	523 100	270	Hanty-Mansiisk
Jamalo-nenetsien kansallinen piiri	750 300	75	Salehard
Komi-permjakkien kansallinen piiri	32 900	220	Kudymkar
Korjakkien kansallinen piiri	301 500	40	Palana
Nenetsien kansallinen piiri	176 700	37	Narjan-Mar
Taimyrin kansallinen piiri	862 100	37	Dudinka
Tšuktsien kansallinen piiri	737 700	97	Anadyr
2. Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta	604 000	47 500	Kiova
3. Kazahstanin sosialistinen neuvostotasavalta	2 715 000	13 100	Alma-Ata
4. Uzbekistanin sosialistinen neuvostotasavalta	450 000	12 300	Taškent
Karakalpakkien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	165 600	700	Nukus
5. Valkovenäjän sosialistinen neuvostotasavalta	207 600	9 100	Minsk
6. Azerbaidžanin sosialistinen neuvostotasavalta	87 000	5 200	Baku
Nahitševanin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	5 500	299	Nahitševan
7. Gruusian sosialistinen neuvostotasavalta	69 700	4 700	Tbilisi
Abhazijan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	8 600	500	Suhumi
Adžarijan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta	3 000	300	Batumi
Etelä-Ossetian autonominen alue	3 900	100	Tshinvali
8. Moldavian sosialistinen neuvostotasavalta	33 700	3 600	Kišinjov
9. Liettuan sosialistinen neuvostotasavalta	65 200	3 200	Vilna
10. Kirgizistanin sosialistinen neuvostotasavalta	198 500	3 000	Frunze
11. Tadžikistanin sosialistinen neuvostotasavalta	142 500	3 000	Dušambe
Vuoristo Badahšanin autonominen alue	63 700	100	Horok
12. Armenian sosialistinen neuvostotasavalta	29 899	2 500	Jerevan
13. Latvian sosialistinen neuvostotasavalta	63 700	2 400	Riika
14. Turkmenistanin sosialistinen neuvostotasavalta	488 700	2 200	Ašhabad
15. Viron sosialistinen neuvostotasavalta	45 100	1 400	Tallinna

Neuvostoliiton johtajat

Muodollisesti Neuvostoliittoa johti presidentti. Käytännössä valta oli yleensä jossain muualla, esimerkiksi kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteerillä. Uusi johtaja pyrki vakiinnuttamaan valta-asemansa.
- V. I. Lenin 1922–1924
- J. V. Stalin 1924–1953
- Georgi Malenkov 1953–1955
- Nikita Hruštšov 1955–1964
- Leonid Brežnev 1964–1982
- Juri Andropov 1983–1984
- Konstantin Tšernenko 1984–1985
- Mihail Gorbatšov 1985–1991 ImageSize = width:800 height:100 PlotArea = width:700 height:80 left:0 bottom:20 DateFormat = yyyy Period = from:1919 till:1991 TimeAxis = orientation:horizontal ScaleMajor = unit:year increment:5 start:1920 # there is no automatic collision detection, # so shift texts up or down manually to avoid overlap Define $dy = 25 # shift text to up side of bar PlotData= bar:Leaders color:red width:75 mark:(line,white) align:left fontsize:S from:start till:1922 shift:(-10,$dy) text:Vladimir~Iljits~Lenin from:1922 till:1953 shift:(-30,$dy) text:Josif Stalin from:1953 till:1955 shift:(-7,-5) text:Georgi~Malenkov from:1955 till:1964 shift:(-40,$dy) text:Nikita Hrustsev from:1964 till:1982 shift:(-35,$dy) text:Leonid Breznev from:1982 till:1984 shift:( -7, 5) text:Juri~Andropov from:1984 till:1985 shift:( -3,-20) text:Konstantin~Tsernenko from:1985 till:end shift:(-25,$dy) text:Mihail~Gorbatsov

Katso myös

- Venäjä
- ko:소비에트 연방 ja:ソビエト連邦 simple:Soviet Union th:สหภาพโซเวียต

Luokka:Politiikka

Poliittisia aiheita. Luokka:Yhteiskunta zh-min-nan:Category:Chèng-tī ko:분류:정치 ja:Category:政治

Schwellwertverfahren

Die Schwellwertverfahren sind eine Gruppe von Algorithmen zur Segmentierung von digitalen Bildern. Das zu segmentierende Bild ist hierbei in Form von Zahlenwerten (Farbwerten pro Bildpunkt) gegeben. Grundsätzlich wird hierbei die Zugehörigkeit eines Bildpunktes zu einem Segment durch den Vergleich des Grauwertes (oder eines anderen eindimensionalen Merkmals) mit einem Schwellwert entschieden. Der Grauwert eines Pixels ist sein reiner Helligkeitswert, ohne Berücksichtigung weiterer Farbinformationen. Da diese Operation für jedes Pixel einzeln angewendet wird, ist das Schwellwertverfahren ein pixelorientiertes Segmentierungsverfahren. Schwellwertverfahren gehören zu den ältesten Methoden in der digitalen Bildverarbeitung, das unten beschriebene Verfahren von Otsu wurde im Jahr 1979 von Otsu Nobuyuki publiziert.

Einordnung

Segmentierung ist im Prozess des maschinellen Sehens üblicherweise der erste Schritt der Bildanalyse und kommt nach der Bildvorverarbeitung. Hier der Ablauf: Szene -> Bildaufnahme -> Bildvorverarbeitung -> Segmentierung (z.B. Schwellwertverfahren) -> Merkmalsextraktion -> Klassifizierung -> Aussage Die Szene stellt dabei das reale beobachtete Objekt dar. Mit geeigneten Sensoren wird nun ein Bild aufgenommen. Das bedeutet üblicherweise, dass eine Fotografie gemacht wird, aber auch Radarabtastungen oder Röntgenbilder sind üblich. So oder so entsteht aus dem Schritt der Bildaufnahme ein Bild. Wenn die Aufnahme nicht in digitaler Form vorliegt, muss sie noch eingescannt werden, damit sie im Rechner weiterverarbeitet werden kann. Bei der Bildvorverarbeitung wird die Aufnahme verbessert, damit die folgenden Schritte effektiver durchgeführt werden können. Dies kann zum Beispiel eine Helligkeitskorrektur bedeuten, es könnten der Kontrast verbessert oder die Kanten geschärft werden. Welche Vorverarbeitung günstig ist, hängt von den konkreten Verfahren in den folgenden Schritten ab. Das Schwellwertverfahren beispielsweise ist anfällig für Helligkeitsänderungen im Bild, ein Helligkeitsausgleich kann daher günstig sein. Im Segmentierungsschritt werden die Pixel des Bildes in zusammengehörige Gruppen (Segmente) eingeteilt. Das Schwellwertverfahren ist eines dieser Segmentierungsverfahren. Bei der Merkmalsextraktion werden nun für diese Segmente bestimmte Eigenschaften bestimmt, beispielsweise Fläche, Exzentrizität der Form (eher rund oder eher länglich), mittlerer Farbwert oder andere. Mithilfe dieser Eigenschaften und einem vorher bestimmten Regelwerk kann nun in der Klassifikation jedes Segment in eine von mehreren Klassen eingeordnet werden. Durch eine Interpretation dieses Ergebnisses kann nun eine Aussage getroffen werden, zum Beispiel in der Texterkennung "Bei dem abgebildeten Objekt handelt es sich um den Buchstaben f und keinen anderen".

Eigenschaften

Üblicherweise binarisiert das Schwellwertverfahren das Ausgangsbild, das heißt es werden genau zwei Segmente gebildet (normalerweise Hintergrund und Objekte). Will man mehr als zwei Segmente erzeugen, muss man mehrere Schwellwerte verwenden. Das Schwellwertverfahren bildet nicht zwangsläufig zusammenhängende Segmente. Im Einzelfall können durchaus einzelne Pixel heraussegmentiert werden. Die Größe der segmentierten Objekte kann je nach Wahl des Schwellwertes stark schwanken.

Verfahren

Das grundlegende Prinzip des Schwellwertverfahrens kann auf verschiedene Art angewendet werden. Beim globalen Schwellwertverfahren wird der Schwellwert (oder die Schwellwerte) global für das gesamte Bild gewählt. Dieses Verfahren ist am einfachsten, ist jedoch auch sehr anfällig für Helligkeitsveränderungen im Bild. Beim lokalen Schwellwertverfahren wird das Ursprungsbild in Regionen eingeteilt und der Schwellwert für jede Region neu gewählt. Als Weiterentwicklung lässt sich das dynamische Schwellwertverfahren ansehen, das für jeden Bildpunkt eine Umgebung festlegt, und auf dieser Umgebung den passenden Schwellwert aussucht.

Beispiel

bild Das Beispielbild ist ein verrauschtes Graustufenbild mit unscharfen Kanten, wie auf der linken Seite zu sehen. Unscharfe Kanten bedeutet hier, dass die Kanten nicht klar sind, sondern einen Übergang vom weißen Hintergrund zum schwarzen Objekt durchlaufen und dabei die Pixel im Randbereich verschiedene Grautöne annehmen. bild Bei der statistischen Analyse des Bildes hilft das zugehörige Histogramm (auf der rechten Seite). Das Histogramm wird bestimmt, indem man die Häufigkeit jedes einzelnen Farbwertes bestimmt und durch eine entsprechend hohe Linie angibt. Als Legende ist daher unten ein Balken mit den verschiedenen Grauwerten zu sehen, darüber ist dann jeweils durch die Höhe der Linie die Anzahl der Auftritte des jeweiligen Grauwertes angegeben. Es sind klar zwei Maxima zu erkennen: Das dunkle Objekt und der helle Hintergrund. Auch zwischen den beiden Maxima gibt es für jeden Grauwert eine Reihe von Bildpunkten, dies wird durch den weichen Objektrand verursacht. Dort nehmen die Pixel schrittweise die verschiedenen Graustufen von Weiß bis Schwarz an. Dieses Ausgangsbild wurde nun mit dem globalen Schwellwertverfahren segmentiert. Zur Demonstration des Verfahrens wurden vier verschiedene Schwellwerte ausprobiert. Jeweils wurde das Bild binarisiert, also zwei Segmentgruppen gebildet. Jedes Pixel wurde entsprechend seiner Zuordnung zu dem einen oder anderen Segment schwarz oder weiß eingefärbt. Genauer: Alle Pixel mit Grauwerten kleiner als der Schwellwert wurden schwarz eingefärbt, alle Pixel mit Grauwerten größer als der Schwellwert dementsprechend weiß.
Wird das Bild mit einem Schwellwert von 38 segmentiert, dann werden in dem Objekt mehrere Pixel weiß eingefärbt, also zum Hintergrund segmentiert. Der Schwellwert wurde also zu niedrig gewählt. Mit den beiden Schwellwerten 52 und 204 ergeben sich recht ordentliche Ergebnisse. Dies gilt auch für alle Schwellwerte zwischen diesen beiden Werten. Der Unterschied ist darin erkennbar, dass das Objekt immer größer wird. Die Wahl des Schwellwertes hat also nicht nur Einfluss auf die Qualität der Segmentierung an sich, sondern auch auf die segmentierte Fläche. Dies sollte beachtet werden. Wenn die Flächenberechnung als nächster Verarbeitungsschritt wichtig ist, dann sollte ein anderes Verfahren als das Schwellwertverfahren gewählt werden. Grund für das Wachstum der Fläche sind die Pixel im Randbereich, die die Grauwerte von weiß nach schwarz schrittweise abdecken. Mit dem Wert 222 wurde der Schwellwert zu groß gewählt, und auch Hintergrundpixel wurden daher als zum Objekt zugehörig segmentiert.

Wahl des Schwellwertes

Der springende Punkt bei allen Schwellwertverfahren ist die Wahl eines geeigneten Schwellwertes. Hierzu wird das Histogramm zu Rate gezogen. Durch lokale Maxima erkennt man die Grauwerte, bei denen die verschiedenen Segmente liegen. Optimalerweise ist das Histogramm bimodal, das heißt, es lassen sich zwei klar voneinander getrennte Maxima erkennen. Man kann nun den Schwellwert als Mittelwert zwischen diesen beiden Maxima wählen. Eine andere Herangehensweise ist, den Schwellwert auf das lokale Minimum zwischen diesen Maxima zu legen. Hiermit wird wahrscheinlich eine bessere Trennung erreicht. Bearbeitet man immer wieder Bilder aus der gleichen Quelle, kann man oftmals einen einmal gewählten Schwellwert auf alle diese Bilder anwenden. Für eine automatische Bestimmung eines geeigneten Schwellwertes kann man auch das Verfahren von Otsu anwenden.

Verfahren von Otsu

Das Verfahren von Otsu verwendet statistische Hilfsmittel, um das Problem eines möglichst guten Schwellwerts zu lösen, insbesondere wird von der Varianz Gebrauch gemacht, die ein Maß für die Streuung von Werten ist. In diesem Fall geht es um die Streuung der Grauwerte. Das Verfahren von Otsu bestimmt einen Schwellwert, bei dem die Streuung innerhalb der dadurch bestimmten Klassen möglichst klein, zwischen den Klassen gleichzeitig aber möglichst groß ist. Dazu wird der Quotient zwischen den beiden Varianzen gebildet und ein Schwellwert gesucht, bei dem dieser möglichst groß (maximal) wird. Es folgt eine mathematischere Darstellung des Algorithmus. Als Ausgangspunkt dienen zwei Klassen von Punkten (

K_0(t)

und

K_1(t)

), die aufgrund des gesuchten Schwellwertes

t

voneinander getrennt werden.

t

ist hierbei die gesuchte Variable, die beiden Klassen sind das gewünschte Ergebnis. Im folgenden wird nach dem Verfahren von Otsu ein Maß bestimmt, nach dem der Schwellwert (und damit die Klassen) optimiert werden kann. Es sei

p(g)

die Auftrittswahrscheinlichkeit des Grauwertes 0 < g < G (G ist der maximale Grauwert). Dann ergibt sich die Wahrscheinlichkeit des Auftretens von Pixeln der beiden Klassen mit: :

K_0

P_0(t)=\sum_^t p(g)

und

K_1

P_1(t)=\sum_^G p(g) = 1-P_0(t)

Bei der Annahme von zwei Klassen (also einem Schwellwert) ist die Summe dieser beiden Wahrscheinlichkeiten natürlich 1. Wenn

\overline

das arithmetische Mittel der Grauwerte innerhalb des gesamten Bildes ist, und

\overline

und

\overline

die Mittelwerte innerhalb der einzelnen Klassen, dann ergeben sich die Varianzen innerhalb der beiden Klassen als: :

\sigma_0^2(t) = \sum_^t(g - \overline)^2p(g)

und

\sigma_1^2(t) = \sum_^(g - \overline)^2p(g)

Das Ziel ist nun, die Varianz der Grauwerte in den einzelnen Klassen möglichst gering zu halten, während die Varianz zwischen den Klassen möglichst groß werden soll. Daraus ergibt sich folgender Quotient: :

Q(t)=\frac

Dabei ist die Varianz zwischen den Klassen: :

\sigma_^2(t) = P_0(t)\cdot(\overline - \overline)^2 + P_1(t)\cdot(\overline - \overline)^2

Die Varianz innerhalb der Klassen ergibt sich aus der Summe der beiden Einzelvarianzen: :

\sigma_^2(t) = P_0(t)\cdot\sigma_0^2(t) + P_1(t)\cdot\sigma_1^2(t)

Der Schwellwert

t

wird nun so gewählt, dass der Quotient

Q(t)

maximal wird.

Q(t)

ist also das gesuchte Maß. Wenn durch die Maximierung des Quotienten ein Schwellwert bestimmt wird, so teilt dieser die Punktmengen entsprechend der Varianz in optimale Klassen.

Probleme

arithmetische Mittel arithmetische Mittel arithmetische Mittel Das globale Schwellwertverfahren ist sehr anfällig für Helligkeitsänderungen über das Bild. Die drei Bilder demonstrieren dieses Problem. Zuerst wurde das Anfangsbild mit einer variierenden Helligkeit versehen. Im Histogramm kann man schon das Problem erkennen: Es ist nicht mehr bimodal, wie am Anfang, es lassen sich keine zwei klar voneinander getrennten Maxima ausmachen, diesmal sind es deutlich mehr. Das Ergebnis der Segmentierung zeigt sich dann uneinheitlich: Links oben werden Hintergrundpixel zum Objekt segmentiert, während rechts unten das Objekt als Hintergrund erkannt wird. Nur in der Mitte stimmt die Segmentierung in etwa. Das lokale oder sogar das dynamische Schwellwertverfahren helfen dort schon ein wenig. Allerdings sind diese deutlich rechenaufwändiger. Außerdem muss man darauf achten, dass in jeder Region alle zu segmentierenden Objekte auftauchen, ansonsten könnten die automatisch gewählten Schwellwerte falsch berechnet werden. Wenn es beispielsweise drei Objekte (und den Hintergrund) im Objekt zu erkennen gibt, werden drei Schwellwerte gewählt, um die vier Klassen voneinander zu trennen. Tauchen in einer Region aber nur zwei der drei Objekte auf, dann kann der dritte Schwellwert dort nicht korrekt bestimmt werden. Das Ergebnis der Segmentierung aus dieser Region wird also nicht gut mit den Ergebnissen der anderen Regionen zusammenpassen. Eine andere Lösung wäre es, die Helligkeit in einem Preprocessing-Schritt auszugleichen, beispielsweise mit einer Shading-Korrektur. Auch andere Bildfehler, die zu Problemen mit der Segmentierung führen können, kann man durch geeignetes Preprocessing beseitigen oder reduzieren. Man könnte beispielsweise das Bild entrauschen oder Kanten schärfen. Auch eine Nachbearbeitung kann Segmentierungsprobleme beseitigen helfen. So könnte man falsch segmentierte Pixel nachkorrigieren. Das Schwellwertverfahren ergibt nicht automatisch zusammenhängende Segmente, bei stärkerem Rauschen wird man fast immer einzelne Pixel heraussegmentieren. Das Schwellwertverfahren nutzt immer nur eindimensionale Bildinformationen (beispielsweise den Grauwert). Zusätzliche Informationen (verschiedene Farbkanäle) werden nicht ausgewertet. Einige Probleme kann man vermeiden, indem man andere, teilweise komplexere, Verfahren zur Segmentierung nutzt.

Anwendungen

Das Schwellwertverfahren eignet sich sehr gut zur schnellen Binarisierung (Trennung von Objekten und Hintergrund) von gleichmäßig ausgeleuchteten Bildern (Scans). Dies bedeutet beispielsweise eine gute Eignung für den ersten Schritt einer Schrifterkennung. Als Bearbeitungsfunktion ist es in viele Bildbearbeitungsprogramme eingearbeitet, so z. B. in GIMP und IrfanView.

Referenzen

Literatur

- Thomas Lehmann, Walter Oberschelp, Erich Pelikan, Rudolf Repges: Bildverarbeitung für die Medizin, Springer-Verlag Berlin Heidelberg, 1997, ISBN 3-540-61458-3
- Bernd Jähne: Digitale Bildverarbeitung, 5., überarbeitete und erweiterte Auflage, Springer-Verlag, 2002, ISBN 3-540-41260-3
- Rafael C. Gonzalez, Richard E. Woods: Digital Image Processing, Addison-Wesley Publishing Company, 1992, ISBN 0-201-50803-6 (englisch)
- N. Otsu, "A threshold selection method from grey level histograms", IEEE Trans. System Man and Cybernetics, Vol. 9,1979

Weblinks

- [http://www.iat.uni-bremen.de/mitarbeiter/nordbruch/research_projects/diploma/Kap4_Segmentierung.html Kapitel zur Segmentierung in einer Diplomarbeit zu visionbasierter Roboterregelung]
- [http://mbi.dkfz-heidelberg.de/mbi/TR/TR49/dipl.bch.html Diplomarbeit zur Bildsegmentierung]
- [http://www.mnementh.de/Studium/Segmentierung.pdf Seminarvortrag zur Segmentierung] Kategorie:Computergrafik

gry strategiczne slots narty w szwajcarii Parkiet gastronomia

:: RELATED NEWS ::

Etienne Charles de Loménie de Brienne
Etienne Charles de Loménie de Brienne (
- 9. Oktober 1727 in Paris; † 16. Februar 1794 in Paris) war französischer Politiker und Kleriker. Brienne gehörte zur Familie Limousin, die man bis auf das 15. Jahrhundert zurückverfolgen kann. Nach einer brillanten Karriere al

Liste der Herrscher von Sizilien
Diese Liste der Herrscher von Sizilien beinhaltet die verschiedenen Herrscher Siziliens vom Mittelalter bis zur Gründung des Königreichs Italien im Zuge der italienischen Einigungsbewegung.

Normannische Grafen von Sizilien, 1071-1130

- Roger I. 1071-1101
- Simon 1101-1105
- Kampfflugzeug, das ursprünglich die North American F-86 Sabre innerhalb der NATO ersetzen sollte. Die Maschine, die wie eine leicht verkleinerte F-86 aussah - vielleicht ein Ausfluß der Tatsache, dass Fiat die F-86 in Lizenz baute -, ging als Sieger einer Ausschreibung der NATO für ein leichtes Jagd- und taktisches Unterstützungsflugzeug im Dezember

Ogurisch
Ogurisch (Eigenbezeichnung: Ogur tili, Ogur til) ist ein Sammelbegriff für verschiedene älterere Sprachformen der Turksprachen. Als Alternativbezeichnungen sind auch Ogur-Türkisch und Onogurisch bekannt. Das Ogurische hat im wesentlichen seine Wurzeln im Westtürkischen und war Amtssprache des westlichen Der Tonarm eines Plattenspielers dient zur Befestigung des Tonabnehmers und zur exakten Führung des Tonabnehmers in der Rille einer Schallplatte. Die am meisten verbreitete Bauart ist der Radialtonarm, bei dem der Tonarm um einen Punkt drehbar gelagert ist. Der seltener zu findende Tangentialtonarm, bei dem sich der Tonarm parallel zum Radius des Pl

Trini Trimpop
Trini Trimpop (eig. Klaus-Dieter Trimpop,
- 10. Juni 1951 in Kierspe) ist ein deutscher Rockmusiker und Filmemacher. In den späten 1970ern war Trimpop nach einem sozialpädagogischen Studium in der aufkeimenden Düsseldorfer Punkszene aktiv als Mitglied der Band

St. Kilda
St. Kilda oder Saint Kilda ist der Name
- einer zu Schottland gehörenden Inselgruppe im Nordatlantik: St. Kilda (Schottland).
- eines Stadtbezirks in Melbourne, Victoria, Australien: St. Kilda (Melbourne). Der Stadtbezirk war auch namensgebend für den St Kilda Football Club, eine Australian-Rules-Football-Mannschaft.
- eines Stadtbezirks in

Mission critical
Mit mission critical werden Systeme bezeichnet, die für ein gesamtheitliches Unterfangen von entscheidender Bedeutung sind. Der Begriff wird oft im IT-Bereich verwendet, wenn z.B. der ganze Arbeitsprozess zusammenbrechen würde, wenn ein Software-Bestandteil nicht funktionsfähig ist. Umgekehrt werden Bestandteile, die nicht von gesamtheitlicher Relevanz sind, als non-mission critical bezeichnet. Der Begriff stammt aus der Raumfahrt, wo ein Au

Paul Lévy
Paul Pierre Lévy (
- 15. September 1886 in Paris, † 15. Dezember 1971 in Paris) war ein französischer Mathematiker und ist vor allem für seine Beiträge zur Wahrscheinlichkeitstheorie bekannt geworden. Lévy stammte aus einer Mathematiker-Familie,