:: wikimiki.org ::

TCP/IP

TCP/IP

TCP/IP (Transmission Control Protocol / Internet Protocol) on usean tietoverkkoprotokollan yhdistelmä, jota käytetään Internet-liikennöinnissä. IP-protokolla on alemman tason protokolla, joka vastaa päätelaitteiden osoitteistamisesta ja pakettien reitittämisestä verkossa. Sen päällä voidaan ajaa useita muita verkko- tai kuljetuskerroksen protokollia, joista TCP-protokolla on yleisin. Se vastaa kahden päätelaitteen välisestä tiedonsiirtoyhteydestä, pakettien järjestämisestä ja hukkuneiden pakettien uudelleenlähetyksestä. Vaikka TCP/IP-protokollaperheeseen kuuluu monia muitakin protokollia, pääosa liikennöinnistä tapahtuu TCP-yhteyksinä IP-protokollien päällä. Tämän takia protokollaperhe yleensä tunnetaan nimellä TCP/IP.

Standardit

TCP/IP-protokollaperhestä vastaa IETF-standardointiorganisaatio. Sovellus-, kuljetus- ja verkkokerroksen protokollat määritellään sen hyväksymissä RFC-sarjan dokumenteissä. Peruskerroksen protokollat eivät kuulu TCP/IP-protokollaperheeseen vaan ne ovat usein IEEE-standardointiorganisaation määrittelemiä. Internetissä käytettävän sisällön esitys on eri tahojen määrittelemää, esimerkiksi W3C-standardointiorganisaatio on määritellyt HTML- ja XML-esitystavat.

IP-protokolla

Pääartikkeli: IP Verkkokerroksen IP-protokolla on TCP/IP-protokollan ydin. Verkossa tietoa välittävät reitittimet välittävät ainoastaa IP-paketteja eivätkä ne tutki paketin sisällä olevaa protokollaa ollenkaan. Koska tyypillisesti yhteydet tehdään vasta IP-pakettien sisällä olevan TCP-protokollan avulla, verkko ei tiedä yhteyksistä mitään. Kuva:Internet-protokolla.jpg IP-protokollaa voidaan ajaa lähes minkä tahansa verkon päällä, joten sillä on helppo yhdistää erilaisia verkkoja isommiksi kokonaisuuksiksi. Internet on vain yksi mutta merkittävin tällä tavalla rakentunut verkko. Internet-protokolla-sanassa internet tarkoittaa verkkojen välistä verkkoa. Lähes mitä tahansa sovellusta voidaan ajaa internet-protokollan päällä. Yksinkertainen internet-protokolla, jonka päälle on helppo rakentaa kaikenlaista voi toimia pohjana lähes minkälaiselle sovellukselle tahansa. Internet-protokollan suunnitteluperiaatteena on ollut IP over everything, everything over IP.

TCP-protokolla

Pääartikkeli: TCP Kuten TCP/IP-protokollaperheen nimestä voi arvata, toiseksi tärkein perheen protokolla on TCP-protokolla, joka luo yhteydet tietokoneiden sovellusten välille käyttäen IP-paketteja. Se huolehtii vuonhallinnasta, luotettavuudesta, kuittauksista ja pakettien laittamisesta oikeaan järjestykseen.

Muut kuljetus- ja verkkokerroksen protokollat

UDP (User Datagram Protocol) on sovelluksille tarjottava tietosähke. Se on kuin IP-paketti, mutta siinä on lisäksi sovelluksien tarvitsema porttimekanismi kuiten TCP:ssä. SCTP ja RTP ovat uudemmat vaihtoehdot TCP:lle ja UDP:lle puhelinverkkosovellusten tyyppiseen luotettavampaan käyttöön. Niitä kuitenkin käytetään vielä vähän. ICMP (Intrenet Control Message Protocol) on internet-protokollan valvontaprotokolla, jolla laitteet kommunikoivat keskenään IP-pakettien perille toimittamiseen liittyviä kiireisiä viestejä. Lähiverkkoratkaisuilla on protokollat, joilla IP-osoitteen perusteella löydetään vastaava lähiverkon osoite. Tavallisin tällainen protokolla on Ethernet-verkkojen MAC-osoitteiden etsimiseen tarkoitettu protokolla ARP (Address Resolution Protocol). DHCP (Dynamic Host Configuration Protocol) protokollalla tietokone, joka ei tiedä omaa IP-osoitettaan, voi kysyä sitä verkosta. Tämä on välttämätöntä esimerkiksi kannettavissa tietokoneissa, joiden on saatava kulloiseenkin sijaintipaikkaansa soveltuva IP-osoite. DNS (Domain Name Service) on palvelu, jolla Internetin osoite www.firma.fi muunnetaan IP-osoitteeksi. Internetin reitittimet vaihtavat keskenään reititystietoa löytääkseen kulloinkin lyhyimmät reitit. Reititysprotokollia ovat esimerkiksi OSPF, BGP ja RIP.

Katso myös

- TCP/IP-viitemalli ja:TCP/IP Luokka:Tietoliikenneprotokollat Luokka:TCP/IP

Internet

Internet on julkisesti saatavilla oleva maailmanlaajuinen useista yhteenliitetyistä tietoverkoista muodostuva järjestelmä. Liikennöinti perustuu pakettivälitteiseen internet-protokollaan (IP). Verkossa on tuhansia pienempiä kaupallisia, akateemisia ja valtiollisia verkkoja.

Internetin käyttötarkoitukset

Tiedon levittäminen

Voit esimerkiksi perustaa jollekin järjestölle WWW-sivut, joilla kerrot kyseisestä järjestöstä ja hoidat sen tiedotukset. Säästöt ovat varsin suuria verrattaessa siihen, miten paljon maksaisi jakaa sama tieto paperimuodossa. Internetissä oleva tieto on myöskin näkyvillä koko maailmalle, ellei toisin määritellä, kun taas paperimedia jaetaan yleensä vain varsin paikallisesti.

Tiedon etsiminen

Voit etsiä Internetistä tietoa erinäisistä asioista hakukoneita, kuten AllTheWebiä tai Googlea käyttäen. Tästä on se iso etu, että saat yhdestä paikasta mahdollisuuden lukea lähes koko Internetin laajoja tietomääriä, eikä sinun tarvitse ravata suuressa määrissä eri kirjastoja hakemassa suurta määrää isoja kirjoja, joista jokaisesta tarvitset kuitenkin vain muutamaa sivua. Lisäksi Internetissä on myös tietoa, joka on vain yhden henkilön mielestä totta, eikä näin siis julkaistavissa "Tiedon levittäminen" -kohdassa mainitusta varallisuusongelmasta johtuen. Tästä seuraa toisaalta se, että Internetistä löytyy paljon myös sellaista sisältöä, joka ei pidä paikkaansa.

Keskusteleminen

Internetiä voi käyttää myöskin silkkana keskustelumediana. Vanhimpia Internet-pohjaisia keskustelukanavia ovat sähköposti, uutisryhmät sekä IRC. Nykyään Internetiä käytetään myös pikaviestintään. Yleisin Internetin käytön muoto on sähköposti, vaikka tunnetuin sovellus onkin WWW eli se osa Internetistä, jossa surffaillaan.

Huvin vuoksi

Huvin vuoksi Internetiä käytetään lähinnä surffaillen eli WWW-selainta käyttäen. Tämä voi tarkoittaa ihan vain sitä, että seurataan sivuilla olevia linkkejä ja katsotaan, mihin päädytään. Tätä voi sanoa Wikinkin edustavan. Nykyään tällainen käyttö on paljon harvinaisempaa kuin Internetin alkuaikoina, jolloin monet portaalit tehtiinkin juuri sillä periaatteella, että ne tarjoavat käyttäjälle mahdollisuuden suunnistaa tiensä erilaisille ajanvietesivustoille. Nykyään hupitarkoitukseen on suunnattu enemmänkin portaaleita, joissa on muutama sisäänheittotuotemainen palvelu, joiden avulla saadaan ihmiset käyttämään muita palveluita, joista sitten tulee rahaa portaalin ylläpitäjälle.

Tiedostojen jako

Internetiä käytetään myös tiedostojen jakamiseen. Vertaisverkkojen avulla voidaan jakaa musiikkia, ohjelmistoja, elokuvia tai lähes mitä tahansa tiedostoja. Kuka tahansa voi ladata tiedostoja itselleen tai antaa tiedostoja muiden ladattavaksi. Suuri osa vertaiverkoissa liikkuvasta materiaalista on jaossa laittomasti.

Internetin olemuksesta

Internet ja globaalin hallinnan taso

Internet ei ole vain tekninen tietorakenne. Ihmiskunnan historiassa tiedonvälityksen suuret mullistukset ovat johtaneet syvällisiin yhteiskunnallisiin ja jopa ihmisrotua koskeviin muutoksiin. Kieli synnytti abstraktin ajattelun, tieteet, taiteet ja teknologian. Kirjoitustaito oli välttämätön edellytys valtioiden synnylle. Kirjapainotaito aloitti nykytieteen voittokulun ja lännen teknologisen ylivoiman. Tietokoneet, tietokoneverkot ja Internet ovat edellisiin tiedonvälityksen vallankumouksiin verrattava muutos. Kuten kirjoitustaito, tai symbolien tallentaminen (vertaa inkojen solmukirjoitus) oli välttämätön valtion, kompleksisen uudentasoisen erikoistumiseen perustuvan suuren organisaation synnylle ja hallinnalle, globaali automaattinen tietojen käsittely ja välittäminen on välttämätön globaalille hallinnalle. Globaali tietotekniikka ja globaalit tietokoneverkot ennakoivat siis tässä mielessä globaalia tasoa ja sen hallintaa. Internetin vaikutus on todennäköisesti emergentti, vaikeasti ennustettava, mutta joka tapauksessa merkittävä. Se luo globaaliin yhteisöön aivan uusia sovellutuksia. Internet on jo välttämätön monella alalla, esimerkiksi vuonna 2004 Internet ohitti Suomessa sanomalehdet asunnon ostajien tiedonlähteenä. Alkuvuodesta 2005 Helsingin Sanomat kirjoitti, että opettajien käyttämästä digitaalisesta aineistosta lähes 90 prosenttia tulee internetistä. Wikipedia on myös esimerkki Internetin mahdollisuuksista.

Internet uuden tiedon muokkaajana

Uusi tieto syntyy kun tarkasteltavalla alalla vanha tieto saavuttaa tietyn, uuden tiedon saavuttamisen edellyttävän tason, määrän. Uusi tieto syntyy siis vanhasta tiedosta. Mitä enemmän vanha tieto kommunikoi vanhan tiedon kanssa sitä enemmän uutta tietoa syntyy. Uuden tiedon syntymisnopeus riippuu siis käytettävissä olevista tiedon levittämisvälineistä ja tiedon käsittelijöiden määrästä. Kirjoitustaito mahdollisti sen, että ihmisen tieto vaikutti vaikka hän ei ollut paikalla tai oli jo kuollut. Kirjapainotaito mahdollisti saman asia paljon laajemmin ja halvemmalla. Internet mahdollistaa vanhan tiedon kommunikoida vanhan tiedon kanssa aivan uudella reaaliaikaisuuden, levinneisyyden ja halpuuden tasolla. Internet luo siis uutta tieto tehokkaammiin kuin edelliset tiedon levittämisen tavat. Kirjan tekemiseen menee suuruusluokkana vuosi. Vasta sen jälkeen tieto on muiden kommentoitavissa laajemmin. Internetissä tieto on periaatteessa heti kommentoitavissa ja laajasti käytännössä hakukoneiden uuden indeksointikierroksen jälkeen. Vertaa jälleen Wikipedia. Toiseksi tietokonetekniikka mahdollistaa tiedon käsittelijöiden laajentamisen radikaalisti. Ihmisen rinnalle on tullut tiedon alimpien tasojen käsittelijäksi kasvavassa määrin tietokonetekniikka. Yksinkertainen esimerkki on hakukoneet. Jos saman tiedon joutuisi etsimään kirjasta tai kirjastoista, etsimisen tehokkuus laskisi olellisesti. Tämä tarkoittaa, että uuden tiedon tekemisen hinta kasvaisi merkittävästi.

Internet välineenä sekä hyökkäyksen ja puolustuksen kohteena

Verkko, internet on väline tehdä jotakin, erityisesti globaalilla tasolla. Verkosta on tullut myös yleisemmin uusi väline. Nykyaikainen supertietokone on periaatteessa noin 1 000–10 000 mikroprosessorin verkko. Jos meillä on siis laajakaistayhteyden päässä 10 000 tietokonetta, meillä on periaatteessa mahdollisuus supertietokoneen kapasiteettiin. Tosin tietokoneverkot eivät korvaa täysin supertietokonetta. Tietokoneverkot tarjoavat suuremman laskutehon kuin yksittäinen tietokone vain jos laskettava ongelma on mahdollista hajauttaa useille koneille. Mutta esimerkiksi stokastisissa prosesseissa, kuten säätilan ennustamisessa, seuraavan päivän sää riippuu edellisen päivän säästä. Tällaisiin ongelmiin tarvitaan supertietokonetta. Kun kotitietokoneiden kapasiteetista 80% on käyttämättömänä, tämä tarkoittaa että esimerkiksi Suomessa on noin 2000 miljoonan euron investointi 80% vapaana. Kaapatut kotitietokoneet ovat yhä merkittävämpi uhka. Ne ovat välineitä mm. palvelunestohyökkäyksille, roskaposteille ja tietojen taltioinneille koko internetiin. Internetin päälle on syntynyt monia kansainvälisiä organisaatioita, joiden oleellinen väline on internet. Ilman internettiä niiden toiminta olisi aivan toisenlaista ja monessa mielessä tehottomampaa ja myös kalliimpaa. Internet on myös yhä merkittävämpi väline kaikentasoiselle tiedustelutoiminnalle ja psykologisille operaatioille. Internet välineenä tarkoittaa, että se on infrastruktuuri, välttämätön pohja monenlaiselle toiminnalle. Vrt esim. tieverkko, energiaverkko, puhelinverkko. Kun internetistä tulee tärkeä, siitä tulee myös hyökkäyksen kohde. Internet on siis kasvavassa määrin osa nykyaikaisia kriisejä. Tämä on toteutunut jo ainakin Tšetšeniassa, Bosniassa ja Kosovossa. Rikolliset ovat myös löytäneet internetin. Internettiä käytetään taloudellisten tietojen hankintaan, kiristykseen (uhataan kaataa pankin tai muun yrityksen tärkeä internet- toiminne), petokseen jne. Kuuluisia ovat ns. Nigerian kirjeet: Surullinen tarina, miten 10 miljoonaa dollaria odottaa nostajaansa ja nostamiseen tarvittaisiin (hyvää korvausta vastaan) juuri sinua (ja sinun rahojasi). Kun internetistä on tullut hyökkäyksen kohde siitä tulee myös puolustuksen kohde. Tarvitaan mm. virussuojaa, palomuureja, tietoturvayhtiöitä ja viranomaistoimintaa (tietokonerikollisuuden tutkintaa, lainsäädöntöä jne.)

Internet tiedustelun välineenä

Vuonna 2002 uudesta tiedosta tallentui 92% magneettisena, mm. tietokoneiden kovalevyille. Kun yhä useampi tietokone on kiinni internetissä, tämä merkitsee sitä, että tiedustelu keskittyy yhä enemmän internettiin. Julkisiin lähteisiin perustuva tiedustelu tulee siis yhä tärkeämmäksi. Yhdistelemällä erilaisia internetin aineistoja voidaan luoda hyvin yksityiskohtaisia kuvia tiedusteltavista kohteista. Jos käytössä on lisäksi "harmaata" tietoa, eli sellaista joka ei ole tarkoitettu kaikkien saataville, mutta on periaatteessa kiinni internetissä, yksityiskohtaisuus muuttuu erittäin tarkaksi. Tällaista "harmaata" tietoa ovat esim. yritysten asiakas- ja ostotiedot (esim. kauppa, lentoyhtiö), kirjastojen lainaustiedot, luottokorttiyhtiöiden asiakastiedot (ostokset, ostospaikat), puhelinyhtiöiden laskutustiedot (puhelukohtaiset tiedot; milloin, kenelle, mistä tukiasemasta, kuinka kauan), verottajan, poliisin ja sairaalan "asiakastiedot" jne. Maailmanlaajuinen tieto lentomatkustajista voi olla tärkeä terrorismin torjunnassa, mutta samat tiedot kertovat globaalista merkittävien johtajien liikenteestä, eli esim. yhteistyöneuvotteluista tai suurien kauppojen valmisteluista.

Internetin ongelmista

Internetin merkittävin ongelma lienee sen puutteellinen kyky toimia vapaamatkustajia vastaan: roskapostit, virukset, tietokoneiden kaappaukset. Tämän perusteella voidaan väittää, että internet ei ole (vielä) evolutionäärinen järjestelmä ja nykymuodossaan saattaa siis kaatua. Toinen keskeinen Internetin ongelma on luottamus tiedonvälityksen pohjana. Ensin on oltava luottamus. Luottamukseen rakentuu esim. ihmisen persoonallisuus, se on ihmislapsen ensimmäinen ja perustavaa laatua oleva sosiaalinen oppi: luottamus toisiin ihmisiin. Jos sen rakentaminen ei ensimmäisinä vuosina ole onnistunut, seuraukset ovat ihmisen sosiaaliselle elämälle vakavia. Muita internetin puutteita voisivat olla evolutionääristen järjestelmien mukaan hierarkian puute, rajojen puute (vai onko maapallo raja?) ja ylätason hallinnan puute.

Internetin teknologiat

Yhdysvaltain armeijan tutkimus- ja tuotekehitysvirasto ARPA (nykyisin DARPA) rahoitti 1960-luvulla pakettiverkkojen tutkimusta. Tämän tutkimustyön tuloksena ja uuden tutkimuksen kohteeksi 1969 otettiin käyttöön ARPANET-tietoverkko. Nykyisen Internetin pohjana olevat TCP/IP-protokollat kehitettiin 1970-luvulla ARPANET-verkossa. TCP/IP perustuu ajatukselle, että tietoliikenne koko verkon laajuudelta tapahtuu käyttäen samanlaisia tietosähkeitä, IP-paketteja. Lähettäjän ja vastaanottajan välille muodostettavat yhteydet vaikuttavat vain päätelaitteisiin, samoin pakettien sisällön tulkinta tapahtuu pelkästään päätelaitteissa. Itse tietoliikenneverkko siirtää vain yhdenlaisia paketteja. Jokaisen paketin käyttämä reitti voi olla erilainen. Pakettiverkko ei tiedä eikä välitä siitä, sisältääkö paketti palan puhetta, sähköpostia vai multimediadokumenttia.

Internet-sanan kirjoittamisesta

Maailmassa on yksi yhteinen tietoverkko, Internet, jonka nimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, silloin kun sitä käytetään erisnimenä. Samoin Yhdysvaltain tutkimus- ja yliopistoverkko Internet2 kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Pienellä kirjoitettuna internet tarkoittaa verkkojenvälistä, tiedonsiirtoa erityyppisten verkkojen välillä tai erityyppisistä aliverkoista koottua verkkoa. Sanassa internet-protokolla (IP) internet kirjoitetaan pienellä, IP on verkkojen välinen protokolla eikä sitä ole suunniteltu pelkästään yhtä verkkoa varten tai käytettäväksi yhdessä verkossa.

Katso myös

- Emergenssi
- postmoderni sodankäynti
- Extranet
- Intranet
- TCP/IP
- ohjelmistosodankäynti
- palvelunestohyökkäys
- Tiedustelun tulevaisuus
- Noopolitik, globaalin tiedon ja verkon politiikka
- Virtuaalinen opiskelu
- Verkosto
- Xanadu

Aiheesta muualla

- [http://www.kotus.fi/kielitoimisto/usein_esitettyja_kysymyksia/internet.shtml Kielitoimisto] Internet-sanan taivutuksesta
- [http://ip-number.com Show your IP address] Luokka:Internet Luokka:Tietoliikenne ms:Internet ko:인터넷 ja:インターネット simple:Internet th:อินเทอร์เน็ต fiu-vro:Internet

IP

IP (internet-protokolla) on verkkokerroksen protokolla, joka huolehtii IP-tietoliikennepakettien toimittamisesta perille pakettikytkentäisessä internet-verkossa. Se on myös koko Internetin ydin ja ainoa asia, mikä kaikkia Internetiin liitettyjä koneita yhdistää. IP-paketit toimitetaan perille IP-osoitteiden perusteella. IP-osoite on tavallisesti numero kuten "192.68.11.1" (IPv4) tai 2002:a00::260:1dff:fe22:5a85/64 (IPv6). Selväkielisten osoitteiden muuttamisesta IP-osoitteiksi vastaa DNS-järjestelmä. IP-pakettien perille toimittamista sanotaan reitittämiseksi ja sen tekevät reitittimet perustuen reititysprotokollien välittämään tietoon IP-osoitteiden sijaintipaikoista Internetissä ja lyhyimmistä reiteistä näiden välillä. IP-paketti ei vielä välttämättä ole pienin verkossa kuljetettava yksikkö vaan se joissakin tapauksissa joudutaan vielä jakamaan pienemmiksi osapaketeiksi (fragmenteiksi).

IP-protokollat

IP-protokollat on numeroitu. Protokollan numerosta vastaanottaja tietää, mitä IP-paketin sisällä on. Yleisimpiä protokollia ovat

kuva:IP-paketti.png

- ICMP (1)
- TCP (6)
- UDP (17)
- IPv6 (41)
- GRE (47)
- ESP (50)
- AH (51)
- OSPF (89)

IP-paketti (IPv4)

IP-paketin otsikko koostuu seuraavista kentistä:

Standardointi ja versiot

Tällä hetkellä Internetissä on yleisimmin käytössä IP-protokollan neljäs versio, IPv4. Jo pitkään on odotettu uudemman IPv6-version korvaavan nykyinen versio IPv4, mutta toistaiseksi IPv6:n käyttö on vähäistä, vaikka se on saatavissa useimmille tietokoneille. Tärkeimpänä uudistuksena IPv6-versiossa on osoitteiden pidentäminen, jolloin osoitettavia tietokoneita voi olla paljon nykyistä neljää miljardia enemmän. Tarvetta siirtyä kayttämään sitä on vähentänyt mm. se, että osoitteenmuunnosratkaisut ovat auttaneet osoitteiden riittävyydessä. IPv6-tietoliikenne ei ole käsiteltävissä sellaisilla tietokoneilla tai reitittimillä, jotka tukevat vain IPv4:ää. IP-protokolla määritellään RFC-dokumenteissa
- RFC 791 - IPv4
- RFC 1883 - IPv6

Katso myös

- IP-tunnelointi

Aiheesta muualla

- [http://www.teleware.fi/kurssit/osi.pdf] Kartta internet-protokollasta ja sen päällisistä ja alaisista protokollista ko:IP ja:Internet Protocol zh-cn:互联网协议 luokka:TCP/IP

TCP

TCP (Transmission Control Protocol) on tietoliikenneprotokolla, jolla luodaan Internet-tietokoneiden välille yhteyksiä. Esimerkiksi WWW-sivujen hakeminen tehdään siten, että selaimen ja palvelimen välille muodostetaan TCP-yhteys, jossa selain voi lähettää tavujonoja palvelimelle ja palvelin tavujonoja selaimelle. TCP-protokolla pitää huolta, että yhteyden tavujonot pilkotaan IP-paketeiksi ja että paketit saapuvat perille oikeassa järjestyksessä. Matkalla kadonnut paketti lähetetään uudelleen. TCP-yhteydet ovat yleisin tapa Internet-tietokoneiden tietoliikenteeseen ja koko TCP/IP-protokollaperhe on saanut nimensä TCP-protokollan perusteella. TCP:n paikka OSI-mallissa on kuljetuskerroksessa. Uudempia TCP:n kanssa samantyyppistä palvelua tarjoavia protokollia ovat
- SCTP - parempi luotettavuus, mm. mahdollisuus useisiin vaihtoehtoisiin rinnakkaisyhteyksiin
- RTP - reaaliaikainen tiedonsiirto esimerkiksi puhetta (VoIP) varten

TCP-yhteys

TCP-yhteys sisältää kolme vaihetta. Yhteyden muodostaminen, tiedon siirto sekä yhteyden katkaisu.

Yhteyden muodostaminen

Yhteyden muodostamiseen käytetään kolmitiekättelyä. Kolmitiekättelyssä asiakaspään laite lähettää ensiksi serveripään laitteelle SYN-paketin, seuraavaksi serveripään laiteen pitäisi vastata SYN/ACK-paketilla. Lopuksi asiakaspään laite vastaa ACK-paketilla ja päättää kolmitiekättelyn ja datan siirto voi alkaa.

Tiedon siirto

Tiedon siirtovaiheen aikana useat eri mekanismit varmistavat datan eheyden. Näitä mekanismeja ovat sekvenssinumerointi TCP-pakettien järjestyksen varmistamiseksi, tarkistussummat virheiden tarkistusta varten sekä ajastimet ja tunnistimet hukatuille paketeille ja viiveelle. Yhteyden muodostuksen aikana yhteyden välillä jaetaan sekvenssinumerot joiden perusteella datavirrasta tunnistetaan kullekin yhteydelle kuuluvat paketit. Jokaisesta vastaanotetusta TCP-paketista lähetetään kuittaus lähettäjälle. Jos kuittausta ei tule, paketti lähetetään uudestaan.

Yhteyden päättäminen

Yhteys päätetään nelitiekättelyllä. Yhteyden molemmat osapuolet katkaisevat yhteyden erikseen. Molemmat lähettävät FIN-paketin ja molemmat kuittaavat sen ACK-paketilla.

TCP-protokollan päälle rakennettuja protokollia

- HTTP (WWW-sivut)
- SMTP (sähköpostin välitys)
- Telnet (pääteyhteys Internetin ylitse)
- SSH (salattu pääteyhteys Internetin ylitse ja tiedoston siirto)
- FTP (tiedoston siiro Internetin ylitse) Nämä palvelut valitaan porttinumeron perusteella. Tämä mekanismi on yhteinen UDP-protokollan kanssa. Useimmat näistä protokollista ovat täysin selväkielistä keskustelua tietokoneiden välillä. Esimerkiksi SMTP- ja HTTP-palvelimien kanssa voi "keskustella" telnet-pääteohjelmalla samoin kuin minkä tahansa komentorivipohjaisen sovelluksen kanssa.

Standardointi

kuva:IP-paketti.png

- RFC 793, Transmission Control Protocol (1981) TCP on IP-protokolla numero 6. IP-porttien numerointi löytyy artikkelista portti.

Katso myös

- satelliitti-Internet luokka:TCP/IP ko:TCP ja:Transmission Control Protocol

RFC

RFC:ihin viitataan usein Internetiä koskevina standardeina. Tämä on osittain perusteltua, osittain virheellistä. Kaikki ns. Internet-standardit julkaistaan RFC:inä, mutta vain pieni osa RFC:istä on standardeja. RFC:t ovat sisällöltään ja asemaltaan hyvin kirjava joukko asiakirjoja, jotka kuvaavat Internetin erilaisia käytäntöjä, lähinnä teknisten menettelyjen järjestelmiä eli protokollia. RFC 2026 kuvailee asiaa näin: :RFCs cover a wide range of topics in addition to Internet Standards, from early discussion of new research concepts to status memos about the Internet. RFC editorin sivuilla on yleiskatsaus RFC:ihin sekä RFC FAQ. Ohion valtionyliopiston sivulla Internet Requests for Comments (RFC) luetellaan ja lyhyesti kommentoidaan eräitä tavallisille Internetin käyttäjille tai Internetin tekniikoihin vasta perehtyvälle kiinnostavimpia RFC:itä kuten Internet Users' Glossary (joka tosin on aika vanha). Hyödyllinen on varmaankin myös Users' Security Handbook, joka on suomennettu nimellä Tietokoneen käyttäjän turvaopas. Ne kuuluvat RFC:iden ns. FYI-sarjaan (For Your Information), johon kuuluvat dokumentit ovat laajalle yleisölle tarkoitettuja informatiivisia juttuja; tosin osa niistä on sisällöltään vanhentuneita. Sen sijaan "standardointiuralla" olevat RFC:t ovat useimmiten varsin teknisiä ja lähinnä suppeahkon alan asiantuntijoille tarkoitettuja. Lähde: [http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/rfct.html Jukka Korpelan RFC-opas] Lähes poikkeuksetta RFC:llä tarkoitetaan Internet Engineering Task Forcen (IETF) julkaisemaa dokumenttien sarjaa, mutta myös jotkin muut järjestöt ovat kutsuneet dokumenttejaan RFC:iksi. IETF:n veppisivuilla on [http://www.ietf.org/iesg/1rfc_index.txt lista kaikista RFC:istä]. Ensimmäisen RFC:n kirjoitti Steve Crocker 7. huhtikuuta 1969 otsikolla Host Software. RFC:iden joukossa on myös kepposia. Perinteisesti sellainen julkaistaan yleensä ainakin aprillipäivänä. Luokka:standardit ja:Request for Comments

IEEE

Institute of Electrical and Electronics Engineers (IEEE) on yhdysvaltalainen sähkö-, tietokone- ja tietoliikenneinsinöörien yhdistys, joka on kehittänyt monia alaansa liittyviä standardeja. Näitä standardeja ovat muiden muassa:
- IEEE 754, liukulukujen toteuttaminen tietokoneissa
- IEEE 802 -sarja, pakettipohjaisten lähiverkkojen standardit (mm. Ethernet (802.3), WLAN (802.11) ja Token Ring)(aloitettu helmikuussa 1980)
- IEEE 1003, POSIX eli Unix-tyyppisten käyttöjärjestelmien standardi
- IEEE 1076, VHDL
- IEEE 1394, FireWire

Linkkejä

- [http://www.ieee.org/ IEEE:n] kotisivu
- [http://info.computer.org/standards/standesc.htm Luettelo] IEEE:n standardeista Luokka:Standardit ko:IEEE ja:IEEE

HTML

HTML (Hypertext Markup Language) on kieli, jolla voidaan kuvata linkkejä sisältävää tekstiä eli hypertekstiä. HTML:lla voidaan myös merkitä tekstin rakenne eli esimerkiksi mikä osa tekstistä on otsikkoa ja mikä leipätekstiä. Merkintä tehdään tekstin sekaan kirjoitettavilla elementeillä (tagit). HTML on kuvattu SGML:lla. HTML on avoin standardi, mikä tarkoittaa sitä, että sitä saa käyttää vapaasti miten haluaa. HTML:n historia alkoi vuonna 1989, kun Tim Berners-Lee ja Robert Caillau hahmottelivat korviketta CERNin dokumenttien kirjavalle formaatille. Rinnalle suunniteltiin yksinkertainen verkkoprotokolla HTTP. HTML-dokumenttien verkkoa internetissä kutsutaan World Wide Webiksi eli lyhyesti webiksi (lue: vepiksi). Joillekin se on yhtä kuin Internet. CERN käynnisti oman WWW-palvelimensa vuona 1991, ja monet muut ideasta kiinnostuneet liittyivät siihen nopeassa tahdissa. Nykyisin HTML-standardia ylläpitää W3C (World Wide Web Consortium). HTML:n alkuperäinen tarkoitus oli pikemminkin kuvata www-sivun rakennetta kuin sen ulkoasua, mutta sivujen kirjoittajat halusivat ennen pitkää paremmat mahdollisuudet vaikuttaa myös dokumenttiensa ulkoasuun. Selainvalmistajat vastasivat tarpeeseen esittelemällä HTML-määritykseen kuulumattomia elementtejä, joilla esitystapaa saattoi kuvailla. Monet näistä elementeistä jouduttiin myöhemmin ottamaan mukaan viralliseen HTML-määritykseen käytännön standardeina. Nykyisin monia elementtejä jälleen puuttuu itse HTML:sta, sillä ulkoasun kuvailussa on siirrytty erillisiin tyyliohjeisiin, jotka kuvataan CSS-kielellä. CSS:ään siirtyminen paitsi yksinkertaisti HTML:ää, myös helpotti sivujen luomista ja päivittämistä. HTML-dokumentteja voi kirjoittaa millä tahansa tekstinkäsittelyohjelmalla, mutta tehtävään on tarjolla myös erityisiä HTML-editoreja. Periaatteessa HTML-koodin pitäisi voida läpäistä validointi eli tarkistaminen, mutta käytännössä monet validointia tulkitsevat selaimet ovat hyväksyneet myös dokumentteja, joiden HTML-koodi ei ole ollut standardin mukaista. HTML:n uusimmat versiot, joita kutsutaan XHTML:ksi, vaativat kuitenkin oikeaoppisen merkitsemistavan. XHTML on XML-standardin mukainen merkitsemiskieli.

Esimerkki HTML-koodista

Sivun otsikko

Tämä on sivun otsikko

Tästä alkaa uusi kappale. Tämä teksti on korostettua. Tämä teksti on voimakkaammin korostettua. Tämän lauseen jälkeen vaihdetaan riviä.
Kappale loppuu tähän.

Alaotsikko

Tämä on
lista

Aiheesta muualla

- World Wide Web Consortiumin Internet-sivut: http://www.w3.org Luokka:Standardit Luokka:World Wide Web Luokka:HTML ko:HTML ja:Hypertext Markup Language simple:HTML th:HTML

XML

XML-kieli (Extensible Markup Language) on merkkauskieli, jolla tiedon merkitys on kuvattavissa tiedon sekaan. XML muistuttaa HTML-kieltä, jolla WWW-sivut kirjoitetaan, ja ne kummatkin ovat SGML-kielen yksinkertaistettuja osajoukkoja. XML-kieli ei kuitenkaan ole tarkoitettu sivunkuvauskieleksi kuten HTML vaan sillä kuvataan tiedon rakenne ilman ennalta määrättyjä koodeja. XML-kielellä voi muodostaa uusia koodeja, joiden avulla voidaan luoda dokumentteja hyvinkin erityisiin tarkoituksiin. XML-kielessä on yleiset kielioppisäännöt. Tavallinen XML-merkintä eli elementti näyttää tältä (merkintöjä voi olla rajattomasti sisäkkäin): ... Näitä sääntöjä noudattavat kaikki XML-pohjaiset kielet. XML-kieliä on tehty mm. WAP-ohjelmointiin ja multimediadokumenttien esittämiseen. XML-kieli ei ole WWW-sivujen tekoon suunniteltu kuvauskieli, mutta se soveltuu siihenkin. Se on rakenteellinen kuvauskieli, mikä auttaa jäsentämään Internetin laajoja tietomassoja selkeämmin. Tähän se soveltuu metatieto-ominaisuuksiensa puolesta mainiosti. XML-dokumenttien laatimiseen on tarjolla myös paljon erilaisia työkaluja, joilla ne voidaan esimerkiksi validoida.

XML vs. HTML

XML-kieli on puhdasoppinen metakieli, joka sisältää "tietoa tiedosta", kun HTML-kieli pyrkii rakennekomennoillaan kuvaamaan dokumetin rakennetta ennalta sovuitulla tavalla. XML ei määrittele valmiiksi mitään elementtejä. Vaikka XML onkin yleinen ohje dokumenttien rakenteelliselle kuvaamiselle, on sillä hyvin tarkkaan säädelty kielioppi. Selaimet sallivat HTML-kielellä tehdyissä dokumenteissa suuriakin kieliopillisia virheitä. XML-dokumentin täytyy olla oikein muotoiltu, sillä muuten selain antaa virheilmoituksen. XHTML on HTML-kielen versio, joka on kirjoitettu XML-kielellä. XHTML-dokumenttia käsitellään yhtä tiukoin säännöin kuin XML-dokumentteja yleensä.

Kielioppisäännöt

XML-dokumentti on tekstiä; tavallisesti Unicode-muotoista, vaikka myös muita koodauksia voi käyttää. Jotta dokumenttia voidaan pitää "hyvin muotoiltuna", sen täytyy täyttää vähintään seuraavat vaatimukset:
- Dokumentissa täytyy olla yksi (ja ainoastaan yksi) juurielementti.
- Ei-tyhjillä elementeillä täytyy olla sekä alku- että loppumerkki. Tyhjät elementit voidaan merkitä erikseen.
- Jokainen attribuutti täytyy merkitä lainausmerkeillä.
- Tagit voivat olla sisäkkäisiä, mutta ne eivät saa mennä ristiin toisten tagien kanssa. Isot ja pienet kirjaimet katsotaan elementtien nimissä erillisiksi merkeiksi. Esimerkiksi ja muodostavat oikein muotoillun parin, kun taas nämä elementit eivät näin tee.

XML ja esityksen ulkoasu

XML-kielet kuvaavat dokumentin loogista rakennetta, eivät niiden esittämistä. Niinpä samasta XML-dokumentista voidaankin luoda useita erilaisia esityksiä käyttämällä esimerkiksi CSS-tyylisivuja. XML-dokumentteja on myös mahdollista muuttaa aivan toisenlaisiksi käyttäen XSL-tyylisivuja (sisältäen XSLT-muunnoskielen ja FO-sivunkuvauskielen).

XML-pohjaisia standardeja

- XHTML (HTML:n puhtaasti XML-standardin mukainen versio)
- WML (ks. WAP)
- XSLT
- FO
- RDF
- MathML
- SVG
- Xlink
- OWL
- SMIL

Aiheesta muualla

- [http://www.w3.org/XML/ World Wide Web Consortiumin XML-pääsivu]
- [http://www.w3.org/TR/REC-xml XML-spesifikaatio]
- [http://www.philo.de/xmledit/ Open XML Editor] luokka:XML ko:XML ja:Extensible Markup Language th:XML

IP

IP-protokollat

IP-protokollat on numeroitu. Protokollan numerosta vastaanottaja tietää, mitä IP-paketin sisällä on. Yleisimpiä protokollia ovat

kuva:IP-paketti.png

- ICMP (1)
- TCP (6)
- UDP (17)
- IPv6 (41)
- GRE (47)
- ESP (50)
- AH (51)
- OSPF (89)

IP-paketti (IPv4)

IP-paketin otsikko koostuu seuraavista kentistä:

Standardointi ja versiot

Katso myös

- IP-tunnelointi

Aiheesta muualla

- [http://www.teleware.fi/kurssit/osi.pdf] Kartta internet-protokollasta ja sen päällisistä ja alaisista protokollista ko:IP ja:Internet Protocol zh-cn:互联网协议 luokka:TCP/IP

TCP

TCP-yhteys

TCP-yhteys sisältää kolme vaihetta. Yhteyden muodostaminen, tiedon siirto sekä yhteyden katkaisu.

Yhteyden muodostaminen

Tiedon siirto

Yhteyden päättäminen

Yhteys päätetään nelitiekättelyllä. Yhteyden molemmat osapuolet katkaisevat yhteyden erikseen. Molemmat lähettävät FIN-paketin ja molemmat kuittaavat sen ACK-paketilla.

TCP-protokollan päälle rakennettuja protokollia

Standardointi

kuva:IP-paketti.png

- RFC 793, Transmission Control Protocol (1981) TCP on IP-protokolla numero 6. IP-porttien numerointi löytyy artikkelista portti.

Katso myös

- satelliitti-Internet luokka:TCP/IP ko:TCP ja:Transmission Control Protocol

TCP

TCP-yhteys

TCP-yhteys sisältää kolme vaihetta. Yhteyden muodostaminen, tiedon siirto sekä yhteyden katkaisu.

Yhteyden muodostaminen

Tiedon siirto

Yhteyden päättäminen

Yhteys päätetään nelitiekättelyllä. Yhteyden molemmat osapuolet katkaisevat yhteyden erikseen. Molemmat lähettävät FIN-paketin ja molemmat kuittaavat sen ACK-paketilla.

TCP-protokollan päälle rakennettuja protokollia

Standardointi

kuva:IP-paketti.png

- RFC 793, Transmission Control Protocol (1981) TCP on IP-protokolla numero 6. IP-porttien numerointi löytyy artikkelista portti.

Katso myös

- satelliitti-Internet luokka:TCP/IP ko:TCP ja:Transmission Control Protocol

UDP

UDP (User Datagram Protocol) on TCP/IP-yhteyskäytäntö, jolla sovellus voi lähettää viestejä toiselle tietokoneelle. UDP eroaa TCP:stä siten, että paketin perillemenoa ei varmisteta ja siten saadaan suurempi nopeus. UDP:ta käytetään muiden muassa DNS-pyyntöjen lähettämiseen. Nykyään UDP:tä käytetään paljon myös verkkopeleissä.

UDP-paketin muoto

Standardointi

kuva:IP-paketti_(UDP).png

- RFC 768, User Datagram Protocol (1980) UDP on IP-protokolla numero 17. UDP-porttien numerointi löytyy artikkelista portti.

Katso myös

- TCP
- IP-osoite ja:User_Datagram_Protocol luokka:TCP/IP

RTP

RTP (real-time transport protocol) on tietoliikenneprotokolla tosiaikaisen datan kuten äänen ja kuvan siirtoon pakettiverkoissa. RTP:tä käytetään yhdessä RTCP:n (RTP control protocol) kanssa. RTP-protokollaa käytetään kolmannen sukupolven matkapuhelinverkkojen IP-pohjaisissa palveluissa, mm. puheluissa ja multimedian suoratoistossa. GPRS-verkkojen tärkein RTP-sovellus on pikapuhelu. RTP on erittäin yksinkertainen protokolla. Se tarjoaa sovellukselle tiedon kehysten sisältämästä tietotyypistä, kehysten ajastuksesta, niiden häviämisestä ja kehysten sisältämän datan lähteistä. RTCP välittää tietoa istunnon osallistujista, yhteyksien suorituskyvystä ja verkon palvelutasosta. RTP:n suunnitteluperiaatteina on ollut sovellustason kehystys (application layer framing, ALF), jossa sovellus jakaa itse datan verkon kannalta sopivanmittaisiin kehyksiin ja huolehtii uudelleenlähetyksistä tai toipuu kehysten häviämisestä muilla tavoin. RTP on ajateltu toteutettavaksi niin, että eri protokollakerroksiin kuuluva paketin käsittely yhdistetään yhdessä tai kahteen silmukkaan eli käytetään yhdistettyä protokollakerrosten käsittelyä (integrated layer processing, ILP). RTP ei muodosta omaa protokollakerrostaan, vaan se tarjoaa sovellukselle puitteet reaaliaikaisen tiedon siirtoon.

Standardointi

RTP määritellään RFC-dokumenteissa:
- RFC 3550 RTP
- RFC 3551 RTP Profile for Audio and Video

Katso myös

- SIP, RTSP, H.323
- IMS

Muualla verkossa

- [http://www.cs.columbia.edu/~hgs/rtp/ Henning Schulzrinteen RTP-sivut]. luokka:TCP/IP

Ethernet

Ethernet on pakettipohjainen lähiverkkoratkaisu (LAN), joka on yleisin ja ensimmäisenä laajasti hyväksytty lähiverkkotekniikka. Nimi Ethernet on lähtöisin maailmaneetteristä: jaetusta kommunikaatioon käytetystä väylästä, yhteisestä viestiavaruudesta. Nykyään nimitys "Ethernet" viittaa joukkoon lähiverkkojen toteutustapoja, jotka käyttävät CSMA/CD-kilpavaraustekniikkaa jakaessaan siirtotien työasemien kesken. Ethernet toteuttaa OSI-mallin kerrokset 1 ja 2 (fyysinen- ja siirtoyhteyskerros). IEEE on standardoinut Ethernet-tekniikoita 802.3-työryhmässä. Ensimmäistä Ethernet verkkoa – jota nimitettiin Alto ALOHANetiksi – alettiin kehittää Xeroxin Palo Alton tutkimuskeskuksessa vuonna 1972. Alun perin verkon siirtonopeutena käytettiin 2,94 Mb/s. Laajemmin Ethernet-verkkoa alettiin käyttää 1980-luvulla. Aluksi käytettiin halkaisijaltaan yli 10 mm vahvuiseen koaksiaalikaapeliin perustuvaa Ethernet-versiota ("paksu" Ethernet), 1985 hyväksyttiin ohuempaa ja halvempaa kaapelia käyttävä versio ("ohut" Ethernet). Seuraavaksi tuli 10baseT, halpaa Cat3-parikaapelointia käyttävä versio. Vuonna 1995 saavutettiin 100 Mbit/s siirtonopeus, FastEthernet eri versioineen, joista 100baseTX on jäänyt käyttöön. Siirtonopeuden kasvu perustui paitsi parempiin verkkolaitteisiin ja laadukkaampiin kaapeleihin (Cat5) niin ennen kaikkea verkon rakenteen muuttumiseen: Ethernetissä alun perin käytetty väylärakenne oli muuttunut tähtimäiseksi. Vuonna 1998 kehitettiin seuraava versio GigabitEthernet, jossa 1 Gb/s nopeus saavutettiin ottamalla käyttöön pidemmät kehykset, pienentämällä CSMA/CD-algoritmille sallitun alueen kokoa ja tehostamalla siirrossa käytettävää koodausta. Nykyisin käytössä on jo 10 Gb/s Ethernet, joka toimii pelkästään valokuituyhteyksillä.

Fyysinen toteutus

kehykset Perinteinen Ethernet on topologialtaan väylä: kaikki verkossa olevat koneet ovat kiinni samassa kaapelissa ja jokainen niistä näkee toistensa liikenteen. Kaapelointina oli aluksi 10base5, Orange Hose Ethernet eli "paksueetteri", eli 10 milliä paksu RG-8-koaksiaalikaapeli, johon laitteet liitettiin erillisten lähetin-vastaanotinyksiköiden eli transceiverien avulla. Yhden kaapelin eli segmentin maksimipituus oli 500 m. Seuraavaksi kehitettiin 10Base2, "ohuteetteri", thinnet tai cheapernet. Paksu "letku" korvattiin suhteellisen ohuella ja notkealla RG-58-koaksiaalikaapelilla. Laitteet kytketään peräkkäin ketjuun, laitteiden ja kaapelin osien liittämisen käytetään BNC-liittimiä. Ethernet-kaapeli voitiin nyt viedä suoraan verkkokorttille, erillistä liitinyksikköä ei tarvittu. Ohuemman koaksiaalikaapelin sähköiset ominaisuudet eivät olleet yhtä hyvät kuin paksun, ja segmentin pituus piti laskea 185 metriin. Aluksi kaikki verkon koneet oli kytketty yhteiseen kaapeliin. Pian kuitenkin kehitettiin toistin, digitaalinen vahvistin, joka toistaa yhden kaapelin liikenteen toisessa. Alkuperäisen spesifikaation mukaan toistimia sai kytkeä kaksi peräkkäin, 1985 sallittiin neljä peräkkäistä toistinta ja viisi segmenttiä. Vuodesta 1990 alkaen käyttöön tuli edelleen halvempi ja helpompi parikaapeliin perustuva tähtimäinen Ethernet. Jokaisella verkkoon kytketyllä laitteella oli oma kaapelinsa, joka oli kytketty tähden keskellä olevaan toistimeen, keskittimeen. Ethernet ja puhelinverkko voivat nyt käyttää rakennusten sisällä yhtenäiskaapelointia: samat parikaapelit ja RJ-48-liittimet käyvät sekä puhelimille että Ethernet-verkoille.

Sillat ja kytkimet

Kun verkkoon kytkeytyi satoja koneita, joiden teho ja tiedonsiirtotarpeet olivat moninkertaistuneet 1970-luvulta, Ethernetin alun perin rajattomalta tuntuneen 10 Mb/s kapasiteetin rajat alkoivat tulla vastaan. Ratkaisu tähän ongelmaan, samoin kuin perättäisten toistimien ja segmenttien määrään, oli verkon osien erottaminen toisistaa sillalla. Silta on laite, joka vastaanottaa paketin yhdestä verkon osasta ja lähettää sen toiseen. Ethernetin CDMA/CD-algoritmi toimi itsenäisesti kussakin sillalla erotetussa verkon osassa, kullekin osalla oli käytettävissään Ethernetin koko 10 Mb/s kapasiteetti. Viimeisin 10 Mbit/s Ethernetin kehitysvaihe oli kytketty Ethernet: siinä keskitin ei olekaan toistin vaan silta, kytkin. Verkon jokainen työasema voi viestiä toisista riippumatta, jokaisella 10 Mbit/s nopeudella (aikaisemmin koko verkon yhteinen nopeus oli 10 Mbit/s).

Siirtoyhteys

Ethernetin medianvarausmenetelmä on CSMA/CD (Carrier Sense Multiple Access With Collision Detection). Se on kilpavarausmenetelmä: jos mikään muu laite ei lähetä (Carrier Sense), kaikilla laitteilla on oikeus aloittaa lähetys (Multiple Access). Jos kaksi tai useampi laite alkaa lähettää samanaikaisesti, ne havaitsevat törmäyksen (Collision Detection) ja keskeyttävät lähetyksen. Törmäykseen osallistuneet laitteet joutuvat odottamaan satunnaisen ajan ennen kuin ne saavat yrittää uudestaan lähetystä. Eri verkkolaitteet tunnistetaan MAC-tason (Media Access Control) osoitteilla, joka on 48-bittinen yksilöllinen osoite jokaiselle verkkolaitteelle. Ethernet versio 2 kehys on pituudeltaan 64–1518 tavua, ja pystyy kantamaan 1500 tavua kuormaa. Alla IEEE 802.3 kehysrakenne. Kuva:IEEE_802.3_frame.png

Fast Ethernet

Fast Ethernet on yleisnimitys kaikille 100 Mbit/s siirtäville Ethernet-tekniikoille. Näitä ovat:
- 100BASE-TX (Cat5 parikaapelin yli)
- 100BASE-T4 (neliparisen Cat3 tai paremman kaapelin yli; nyt vanhentunut)
- 100BASE-T2 (kaksiparisen Cat3 tai paremman kaapelin yli; nyt vanhentunut) FastEthernetiin siirtymisessä vaaditaan usein uusi kaapelointi, sillä FastEthernet vaatii tähtimäiseen verkkoon keskittimen ja Cat5-luokan parikaapelin. Uuden kaapeloinnin käyttö on tehnyt mahdolliseksi myös kaksisuuntaisen (full-duplex) tiedonsiirron perinteisen yksisuuntaisen (half-duplex) lisäksi.

Gigabit Ethernet

Gigabit Ethernet on yleisnimitys kaikille 1 Gbit/s siirtonopeuteen pystyville Ethernet-verkkotekniikoille. Tekniikka on standardoitu 1000BASE-T:ssa Cat5e kuparikaapeloinnille ja 1000BASE-SX:ssa lyhyille kuituyhteyksille. Gigabit Ethernetissä on kaikki toimivaksi todettu, "vanha" Ethernet ja FastEthernet tekniikka pyritty säilyttämään ja samalla on saavutettu yhteensopivuus vanhoihin 10 Mbit/s ja 100 Mbit/s verkkoihin. Lähetys tapahtuu edelleen kilpavaraustekniikalla, mutta lyhyiden kehysten pituus on kasvatettu täytetavuilla vähintään 512 tavuun, jotta lähetysaika kasvaa ja törmäys voidaan havaita koko segmentin pituudella.

10 Gb Ethernet

10 gigabitin Ethernetin määrittely on esitetty IEEE 802.3 standardin liitteessä IEEE 802.3ae. Määriteltyjä mediatyyppejä on seitsemän, kaikki erilaisia kuituja. Ainoastaan full-duplex on tuettu. 10 Gigabitin Ethernetissä on myös otettu käyttöön XGMII (Gigabit Media Independent Interface), jonka tarkoituksena on ohjata datavirta varsinaiselle siirtomediakohtaiselle alikerrokselle ja loogisesti erottaa siirtomediakohtainen elektroniikka kaikille toteutuksille yhteisestä siirtokerroksen elektroniikasta.

Yhteenveto Ethernet-standardeista

Luokka:Ethernet luokka:IEEE 802 ko:이더넷 ja:イーサネット

ARP

: ARP voi tarkoittaa myös autoradiopuhelinta. ARP (Address Resolution Protocol on TCP/IP-protokollia Ethernet-verkoissa käytettäessä tarvittava protokolla, joka selvittää IP-osoitetta vastaavan Ethernet- eli MAC-osoitteen. Jotta laite voisi liikennöidä toisen laitteen kanssa Ethernet-verkossa, sen täytyy tietää tuon toisen laitteen MAC-osoite. Niinpä ennen liikennöintiä kone lähettää verkkoon ARP-viestin, johon se liittää haluamansa IP-osoitteen. Kaikki koneet kuulevat viestin, mutta vain se, jolla on tuo kyseinen IP-osoite, vastaa, ja lisää ARP-vastaukseen oman MAC-osoitteensa. Liikennöivä kone tallentaa tuon vastauksen myös välimuistiin, joten ARP-kyselyä ei tarvitse tehdä ennen jokaista liikennöintiä. ARP-protokolla on hyvin haavoittuvainen hyökkäyksille ja sen avulla on mahdollista salakuunnella jopa kytkentäisiä lähiverkkoja, ks. ARP-väärennös. Joskus tarvitaan myös käänteistä ARP-protokollaa eli RARP-protokollaa.

Katso myös

- MAC
- Ethernet
- ARP-väärennös luokka:Ethernet luokka:TCP/IP luokka:Tietoliikenne ja:Address Resolution Protocol

DNS

DNS (Domain Name System) on Internetin nimipalvelujärjestelmä, joka muuntaa Internetin verkkotunnukset (esimerkiksi www.suomi.fi) kommunikaation mahdollistaviksi IP-osoitteiksi (esimerkiksi 212.42.10.8). Verkkotunnuksen perusteella voidaan kysyä nimipalvelimelta eri tietueita. Tavallisimmat tietueet ovat:
- A-tietue (Address) - verkkotunnusta vastaava IP-osoite
- MX-tietue (Mail Exchanger) - verkkotunnukselle osoitetun sähköpostin vastaanottajan IP-osoite Kuva:DNS.png Järjestelmän perustana ovat juurinimipalvelimet, joiden IP-osoitteet määritellään kiinteästi kaikkiin Internetin asiakasnimipalvelimiin. Jokainen Internet-verkkoon kytketty tietokone voi olla asiakasnimipalvelin, jolloin se suoraan kysyy kaikki osoitteet lähtien juurinimipalvelimesta. Yleisempi vaihtoehto esim. Windows-työasemissa on kuitenkin se, että asiakastietokoneessa on pelkkä osoitteiden kyselyn tekevä kirjasto (resolver library), joka kysyy verkkotunnukset erilliseltä asiakasnimipalvelimelta. Asiakasnimipalvelimen IP-osoite on joko kiinteästi määritelty asiakastietokoneeseen tai nimipalvelimen IP-osoite saadaan esimerkiksi DHCP-protokollan avulla samalla, kun asiakastietokone saa oman IP-osoitteensakin. DNS on keksitty vasta vuonna 1983 eli Internetin toiminnan alkuaikoina tällaista palvelua ei verkossa ollut.

Standardointi

DNS-järjestelmä määritellään RFC-dokumenteissa:
- RFC 1034
- RFC 1035

Yleisiä virheitä DNS-konfiguraatioissa

Lame delegation

Lame delegation eli hölmö delegointi on virhe, jossa tietyn DNS-verkkotunnuksen ylläpitäjä delegoi tunnuksensa nimipalvelimelle, joka ei tiedä mitään tunnuksesta. Jos ylläpitäjä lisää firma.fi-verkkotunnuksen Name Server- eli NS-tietueisiin nimipalvelimet ns1.google.com ja ns2.google.com, kyseessä on hölmö delegointi; kyseiset palvelimet eivät firma.fi-tunnuksesta varmasti mitään tiedä. Sen sijaan satunnaiset asiakkaat kyselevät varmasti myös noilta nimipalvelimilta firma.fi:n tietoja aiheuttaen turhaa liikennettä googlen nimipalvelimille ja viivettä toiminnassa.

Yksityisten tietojen sekoittaminen

Aivan liian monen verkkotunnuksen tiedoissa on yksityisiä verkkonimiä tai -osoitteita. Nimipalvelimen ei tulisi vuotaa julkiseen Internetiin yksityisiä tietoja vastaukseksi minkäänlaisiin kyselyihin. Monesti verkkotunnuksen MX- tai NS-tietueissa on nimiä kuten palvelin.bolaget.se, missä bolaget.se on olematon toimialue, jota yritys käyttää sisäverkossaan. Myöhemmät yritykset selvittää kyseisen palvelimen IP-osoite epäonnistuvat. Yleisempi tapa saastuttaa Internetiä yksityisillä osoitteilla ovat yksityiskäyttöön varattujen IP-osoitteiden viljeleminen A-tietueissa (ks. IP-osoite). Useimmat Internet-sovellukset toimivat naiivisti ja yrittävät ottaa kyseisiin osoitteisiin yhteyksiä.

Ohjelmistoja

- [http://www.isc.org/index.pl?/sw/bind/ BIND]
- [http://cr.yp.to/djbdns.html djbdns]

Aiheesta muualla

- [http://www.ficora.fi/suomi/document/Viestintavirasto37B2004M.pdf] Suomalaisten verkkotunnusten teknisistä määrittelyistä ja sallituista merkeistä (täsmentää RFC-standardien väljäksi jättämiä määrityksiä)
- RFC 1912, yleisimmät DNS-konfiguraatiovirheet luokka:Internet luokka:TCP/IP ms:Sistem Nama Domain ko:DNS ja:Domain Name System

OSPF

OSPF (Open Shortest Path First) on suosituin avoimiin standardeihin perustuva TCP/IP-verkkojen reititysprotokolla. OSPF osaa jakaa reititystietoa niin IP:stä, IPX:stä kuin muistakin reititettävistä protokollista. OSPF käyttää Dijkstran algoritmia optimaalisimman reitin löytämiseen. luokka:TCP/IP ja:オープン・ショーテスト・パス・ファースト

Luokka:Tietoliikenneprotokollat

luokka:tietoliikenne luokka:standardit luokka:Internet

Luokka:TCP/IP

TCP/IP on yhteisnimitys Internetissä käytettäville tietoliikenneprotokollille luokka:tietoliikenneprotokollat luokka:Internet

Agorafilia

Fetyszyzm to zachowanie polegające na uzyskiwaniu satysfakcji seksualnej w wyniku kontaktu z obiektem pobudzającym - fetyszem. Fetyszami mogą być wszystkie obiekty powodujące podniecenie seksualne drogą skojarzeń, np: części ciała, części odzieży, pewne cechy anatomiczne, które metodą imprintingu znalazły się w świadomości fetyszysty.

Fetyszyzm wg ICD-10

Wg definicji APA fetyszyzm to dewiacja seksualna (parafilia), będąca zaburzeniem w zakresie preferencji seksualnych. W ICD-10 F65.0, F65.1 (transwestytyzm fetyszystyczny), F65.2 (ekshibicjonizm), F65.3 (oglądactwo), F65.4 (pedofilia), F65.5 (sadomasochizm). Kluczową cechą fetyszu jest jego oderwanie od właściwego obiektu seksualnego. W normie wiele cech czy przedmiotów powoduje podniecenie seksualne, gdyż są powiązane z obiektem seksualnym i to właśnie dzięki niemu uzyskują swoje znacznie; przedmioty i cechy przygotowują niejako do stosunku seksualnego. W fetyszyźmie fetysze stanowią wartość samą w sobie i cel sam w sobie. Ponadto charakterystyczne dla fetyszyzmu jest pewne uwiązanie do jednego rodzaju przedmiotów czy cech: fetyszystę podnieca zwykle jeden i ten sam obiekt. W normie seksualnej podniecających jest zwykle wiele obiektów i zmieniają się one w czasie. Powszechnie uważa się, że fetyszyzm występuje prawie wyłącznie u mężczyzn. Chociaż inne badania wskazują, że 22% mężczyzn oraz 18% kobiet ujawnia preferencje fetyszystowskie a odpowiednio 11% i 6% miało doświadczenia z fetyszyzmem.

Fetyszyzm a parafilia - problemy definicyjne

Istnieje bardzo wiele definicji oraz linii demarkacyjnych odróżniających lub łączących fetyszyzm z parafilią. Wg klasyfikacji i opisu Amerykańskiego Towarzystwa Psychiatrycznego fetyszyzm jest formą dewiacji (parafilii), czyli zaburzenia seksualnego a uzyskanie satysfakcji seksualnej dostępne jest niemal wyłącznie na drodze niezależnych od woli, nietypowych i nieakceptowanych społecznie zachowań. Jednocześnie prowadzone badania podają, że 69 % fetyszystów ma stałe związki heteroseksualne pozbawione wszelkich elementów dewiacyjności. Ponadto społeczne akceptowanie różnych zachowań seksualnych ulega ciągłej zmianie i w wielu wypadkach nie jest postrzagane jako dewiacyjne. W związku z tym przyjmuje się, że pojęcie fetyszyzmu może, poza rozpowszechnioną definicją ICD-10, oznaczać także najbardziej rozpowszechnioną formę zachowań człowieka w której granice między normą a patologią są trudne do ustalenia, np. choć fetyszyzm piersi może być zaburzeniem, to jest też powszechnie akceptowanym źródłem podniecenia. Jednak jeśli jedynie piersi pozwalają uzyskać satysfakcję seksualną danej osobie, to z pewnością jest to symptom dewiacyjności.

Rodzaje fetyszyzmu

- agalmatofilia - bodźcem seksualnym są pomniki i rzeźby
- agorafilia - fetyszem jest miejsce publiczne
- akrofilia - fetyszem jest wysokość
- akromotofilia - fetyszem jest okaleczone ciało partnera,
- akustykofilia - fetyszem jest muzyka (piosenki)
- ablutofilia - fetyszem jest woda
- anastemafilia - fetyszem jest partner niskiego wzrostu
- apotemnofilia - fetyszem jest własne okaleczone ciało (zob. samookaleczenie)
- arachnefilia - fetyszem są pająki
- autofetyszyzm - fetyszem jest własne ciało
- dendrofilia - fetyszem jest drzewo lub drewno
- dorafilia - fetyszem jest sierść
- dysmorfilia - fetyszem są osoby zdeformowane
- gerontofilia - fetyszem jest podeszły wiek partnera/partnerki
- heterochromofilia - fetyszem jest ciało partnera o innym kolorze skóry
- hygrofilia - fetyszem są wydzieliny ciała
- kandaulezizm - pokazywanie innym mężczyznom własnej partnerki
- korofilia - kontakty starszych kobiet z młodszymi
- ksenofilia - fetyszem jest anonimowość partnera, kontakt musi być jednorazowy
- mammafilia - fetyszem są piersi
- mizofilia (mysofilia): rodzaj fetyszyzmu, dewiacja seksualna, w której bodźcem jest brud i brudzenie
- ozolagnia - fetyszem jest zapach drugiej osoby
- podofilia - fetyszem są stopy
- urofilia - fetyszem jest mocz

Pospolite fetysze

- stopy (małe stopy, np. w dawnych Chinach)
- włosy
- piersi (np. bardzo małe lub bardzo duże)
- bielizna (np. używana, satynowa lub koronkowa)
- inne elementy ubioru (rękawiczki, futro, buty)
- ubiory skórzane (najczęściej czarne, często nabijane ćwiekami)
- ubiory gumowe (przezroczyste, lateksowe)
- smoczki, pieluchy
- łaskotki. Kategoria:Zaburzenia preferencji seksualnych Kategoria:Zachowania seksualne ja:フェチ

Muzyczne gry online Odzyskiwanie danych wegetarianizm Doda i Virgin Granada accommodation

:: RELATED NEWS ::

Szimchat Tóra

A szimchát Tórá időpontja

A zsidó naptár szerint:
- tisri 23. A Gergely-naptár szerint:
- 5766: 2005. október 26.
- 5767: 2006. zsidó naptár szerint:
- tisri 23. A Gergely-naptár szerint:
- 5766: 2005. október 26.
- 5767: 2006. zsidó naptár szerint:
- tisri 23. A Gergely-naptár szerint:
- 5766: 2005. október 26.
- 5767: 2006. zsidó naptár szerint:
- tisri 23. A Gergely-naptár szerint:
- 5766: 2005. október 26.
- 5767: 2006. zsidó naptár szerint:
- tisri 23. A Gergely-naptár szerint:
- 5766: 2005. október 26.
- 5767: 2006. zsidó naptár szerint:
- tisri 23. A Gergely-naptár szerint:
- 5766: 2005. október 26.
- 5767: 2006. találkozni szeretne vele, ne mulassza el. :) --grin ✎ 2005. augusztus 31., 22:27 (CEST)

Dátumos lapok és ezenapon.hu

Légyszi figyeljetek már oda, hogy senki ne töltse fel az ezenanapon.hu-ról és más kronológikus lapokról származó szövegekkel az év napjaihoz tartozó lapokat. Tudom, hogy nagy a kísértés, de akkor is. Pl

Modern Talking
A Modern Talking a 80-as évek egyik híres német popegyüttese, Thomas Anders és Dieter Bohlen részvételével. Nagyon könnyed, romantikus és egyszerű hangulatú, de ennek ellenére kidolgozott slágereket adtak elő. A tagok külön külön is sikeres pályát jártak be, Anders, mint szólóénekes, Bohlen, mint számos más h

Mancs
Csütörtökönként megjelenő, liberális szellemiségű politikai–kulturális hetilap, Nyugat-, Európa- és piacpárti irányultsággal. A gonzó újságírás (lásd pl.: Hunter S. Thompson) magyarország<

Jattó
Jattó (szlovákul Jatov): falu Szlovákiában, a Nyitrai kerületben, az Érsekújvári járásban. Érsekújvártól 20 km-re északnyugatra fekszik. 1910 után keletkezett település. Településrésze Maly Jatov.