:: wikimiki.org ::

Darwin (Australia)

Darwin (Australia)

Darwin on Australian Pohjoisterritorion pääkaupunki ja suurin kaupunki. Tärkeän satamakaupungin asukasluku oli 109 478 kesäkuussa 2004.

Historia

Kaupunki perustettiin vuonna 1869, ja sitä kutsuttiin Palmerstoneksi ennen kuin se nimettiin Darwiniksi vuonna 1911. Kaupungin luonnonsataman löysi vuonna 1839 HMS Beaglella purjehtinut John Lort Stokes, ja laivan kapteeni John Clements Wickham nimesi kaupungin brittiläisen evolutionistin Charles Darwinin mukaan. Darwin oli aiemmin tehnyt tutkimusmatkoja Wickhamin kanssa Beaglella. Kaupungin väkiluku kasvoi 1871, kun 200 kilometriä etelämpää, Pine Creekistä, löytyi kultaa. Toisen maailmansodan aikana 19. helmikuuta 1942 Darwiniin tehtiin ilmahyökkäys, joka tappoi 243 ihmistä. Helmikuun 1942 ja lokakuun 1943 välisenä aikana japanilaiset lähettivät yli 60 sotilaslentoa Darwinin yli. Jouluna 1974 Darwiniin osui yksi Australian pahimmista pyörremyrskyistä, joka tappoi 64 ihmistä. Jopa laivoja upposi satamassa. Noin 30 000 henkeä kaupungin 43 000 asukkaasta evakuoitiin. Pyörremyrskyn aiheuttaman uudelleenrakentamisen ansiosta Darwin on nykyään yksi Australian moderneimmista kaupungeista.

Muita tietoja

- Kieli: Englanti
- Aika: GMT +9,5 tuntia
- Keskilämpötila tammikuussa 30 °C
- Keskilämpötila heinäkuussa 30 °C

Trivia

- Charles Darwin ei koskaan itse käynyt omaa nimeään kantavassa kaupungissa.

Lähteet

http://www.darcity.nt.gov.au/ Luokka:Australian kaupungit

Australia

Australia on saarivaltio, jonka pääkaupunki on Canberra. On olemassa hienoista epäselvyyttä siitä, onko Australia maantieteellisesti saari vai manner. Yksi käsitys on että se kuuluu Oseanian mantereeseen, jolla ei ole varsinaisesti omaa emämannertaan. Toisen käsityksen mukaan Australia olisi ainoa valtio joka kattaa kokonaisen mantereen. Australian nimi tulee latinan sanasta australis, joka tarkoittaa eteläistä.

Historia

Pääartikkeli: Australian historia Ensimmäiset asukkaat saapuivat Australiaan Kaakkois-Aasiasta jo noin 50 000 vuotta sitten. Eurooppalaiset kuitenkin löysivät saaren vasta 1600-luvulla. Yhdistynyt kuningaskunta valloitti osan maanosasta vuonna 1770, perustaen ensimmäisen vankilasiirtokunnan vuonna 1788. Australian kansallispäivä on 26. tammikuuta (Australia Day). Sinä päivänä 1788 saapui kapteeni Arthur Phillip ensimmäisen laivaston kanssa mukanaan ensimmäiset siirtolaiset, jotka olivat pääosin rangaistusvankeja. Australia itsenäistyi 1. tammikuuta 1901, joskin viimeiset siteet emomaahan katkaistiin vasta 3. maaliskuuta 1986. Australian monarkki ja valtionpäämies on kuitenkin edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan Elizabeth II, 'Australian kuningatar'.

Politiikka

Australian valtiomuoto on perustuslaillinen monarkia. Sen valtionpää on Yhdistyneen kuningaskunnan Kuningatar Elisabet II, jonka valtaa edustaa liittovaltiotasolla kenraalikuvernööri ja osavaltiotasolla kuvernöörit. Käytännössä maata johtaa kuitenkin pääministeri hyvin laajoin toimeenpanovalloin. Australiassa on kaksikamarinen liittoparlamentti. Senaattiin eli ylähuoneeseen valitaan kuuden vuoden kaudeksi 76 senaattoria, 12 kustakin osavaltiosta ja kaksi kustakin mantereen territoriosta. Kolmen vuoden välein pidettävissä vaaleissa valitaan yleensä puolet senaattoreista kerrallaan. Senaatin vaalitapa on suhteellinen. Edustajainhuoneeseen eli alahuoneeseen valitaan 150 edustajaa yhden edustajan vaalipiireistä jotka on jaettu väkiluvun mukaan. Puolue jolla on enemmistö alahuoneessa muodostaa hallituksen. Australian politiikka hallitsee kolme puoluetta:
- Australian kansallispuolue (konservatiivinen)
- Liberaalipuolue
- Australian työväenpuolue (sosiaalidemokraattinen) John Howardin johtama Liberaali puolue on pitänyt hallitusvaltaa yhteistyössä kansallispuolueen kanssa vuodesta 1996. Parlamentissa, vaalitavan takia lähinnä ylähuoneessa, on edustettuna myös muutama pienempi puolue:
- Australian demokraatit (keskiluokkainen vasemmistopuolue)
- Australian vihreät
- Yksi kansakunta (oikeistolainen siirtolaisvastainen puolue)

Osavaltiot ja territoriot

Australia on jaettu kuuteen osavaltioon ja useisiin territorioihin. Osavaltiot ovat Uusi Etelä-Wales, Queensland, Etelä-Australia, Tasmania, Victoria ja Länsi-Australia. Tärkeimmät territoriot ovat Pohjoisterritorio (NT) ja Australian Capital Territory (ACT). ACT hallinnoi myös erillistä aluetta Uudessa Etelä-Walesissa, joka tunnetaan nimellä Jervis Bay Territory, jossa on laivastotukikohta ja pääkaupungin satama. Australialla on myös useita asuttuja saaria, joilla on territorio-asema: Norfolkinsaari, Joulusaari ja Kookossaaret. Tämän lisäksi on joukko asumattomia saaria: Korallimeren saarten territorio, Heard ja McDonaldinsaaret ja Australian Antarctic Territory.

Maantiede

Australian eläinkunta on kehittynyt pitkään muusta maailmasta erillään. Sille on piirteenomaista runsas pussieläinten lajisto, josta parhaiten tunnetaan kenguru, koala ja vompatti. Suurimmat kaupungit ovat Sydney (4 milj. as.), Melbourne (3,4 milj.), Brisbane (1,4 milj.), Perth (1,2 milj.) ja Adelaide (1,1 milj.). Pääkaupungissa Canberrassa on 315 000 asukasta.

Merkittävimmät luonnonvarat

- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- kupari
- uraani
- hopea
- tina
- jalokivet

Merkittävimmät vientituotteet

- villa ja muut karjatuotteet
- kivihiili
- vehnä
- koneet

Linkit

- [http://www.dundernews.com Dundernews] - Australian Suomi-yhteisön verkkolehti
- [http://maps.google.com/maps?ll=-24.873047,132.626953&spn=41.497559,61.620117&t=k&hl=en Satelliittikuva Australiasta] - Google Maps
- [http://www.terragalleria.com/pacific/australia/ Valokuvia] - Terra Galleria
- [http://www.virtualaustralia.com/australia/photos/ Valokuvia] - Virtual Australia
- [http://www.australia.gov.au/ Commonwealth Online] - Australian viralliset Internet-sivut (englanniksi) ja:オーストラリア ko:오스트레일리아 simple:Australia Luokka:Australia

Pohjoisterritorio

Pohjoisterritorio (engl. Northern Territory) on Australian pohjoisosassa sijaitseva territorio. Sen pinta-ala on 1 420 968 km² ja asukasluku on 201 800 (2005 maaliskuun loppupuolella). Darwin on Pohjoisterritorion pääkaupunki. Mouth Liebig MacDonnell on Pohjoisterritorion korkein kohta.

Liikenne

Pohjoisterritorion ainoa rautatie alkaa Darwinin kaupungista ja kulkee etelään Alice Springsin kautta Port Augustaan. Rataosuus Darwin—Alice Springs valmistui 2003. Luokka:Australian osavaltiot ja territoriot ko:노던 준주 ja:ノーザンテリトリー

1911

Tapahtumia

- 18. tammikuuta - Eugene B. Ely laskeutui lentokoneellaan USS Pennsylvanian kannelle, San Franciscon satamassa, ensimmäinen kertaa kun lentokone laskeutui laivan kannelle.
- 24. maaliskuuta - Tanska lakkautti kuolemantuomion ja julkiset ruoskinnat.
- 15. toukokuuta - Yhdysvaltain korkein oikeus julisti Standard Oilin monopoliksi ja määräsi sen hajotettavaksi.
- 14. kesäkuuta - Britanniassa alkaa merimiesten lakko, joka johtaa ammattiliiton perustamiseen.
- 15. kesäkuuta - Computing-Tabulating-Recording Company (IBM) perustettiin New Yorkissa.
- 1. heinäkuuta - Saksalaisen sotalaiva Pantherin saapuminen Agadirin satamaan laukaisee kansainvälisen kriisin. Neuvotteluissa saksalaiset lupasivat lähteä Marokosta vastineeksi oikeuksista Ranskan Keski-Kongoon. Ranska päättää Marokon itsehallinto-oikeuden.
- 21. elokuuta - Mona Lisa varastettiin Louvresta (Vincenzo Perugia saatiin kiinni, ja maalaus palautettiin 1913)
- 29. syyskuuta - Italia julisti sodan Turkille. Italiaan liitetään Tripoli ja Cyrenaica.
- 10. lokakuuta - Wuchangin kansannousu Kiinassa enteilee Qing-dynastian loppua.
- 11. joulukuuta - Yrjö V ja Victoria Mary of Teck kruunattiin New Delhissa Intian keisariksi ja keisarittareksi.
- 14. joulukuuta - Roald Amundsenin retkikunta saavutti Etelänavan.
- 29. joulukuuta - Sun Yat-senista ensimmäinen Kiinan tasavallan presidentti.
- Hiram Bingham löysi Macchu Picchun.
- 1911 Encyclopædia Britannica julkistettiin.
- Ernest Rutherford päätteli atomiytimen olemassolon sirontakokeista.

Syntyneitä

- 29. tammikuuta - Peter von Siemens, teollisuusmies († 1986)
- 6. helmikuuta - Ronald Reagan, näyttelijä, Yhdysvaltain presidentti († 2004)
- 9. helmikuuta - Esa Pakarinen, näyttelijä ja muusikko
- 13. maaliskuuta - L. Ron Hubbard, tieteiskirjailija († 1986)
- 16. maaliskuuta - Josef Mengele, Natsi-Saksan hirmuteoista tunnettu tohtori.
- 29. kesäkuuta - Pekka Tiilikainen, urheilutoimittaja († 1976)
- 30. kesäkuuta - Czesław Miłosz, puolalainen runoilija, Nobelin palkinto vuonna 1980 († 2004)
- 9. marraskuuta - Kaj Franck, muotoilija.
- 11. joulukuuta - Naguib Mahfouz, egyptiläinen kirjallisuuden Nobel-voittaja

Kuolleita

- 18. toukokuuta - Gustav Mahler, säveltäjä (s. 1860)
- 29. lokakuuta - Joseph Pulitzer, sanomalehtijulkaisija ja journalisti ms:1911 ko:1911년 ja:1911年 simple:1911 th:พ.ศ. 2454

1839

Tapahtumia

- Belgian ja Alankomaiden eroamisesta johtunut sota päättyy rauhansopimuksen solmimiseen
- Keski-Amerikan liittovaltio hajosi sisällissotien seurauksena viiteen itsenäiseen valtioon: El Salvador, Guatemala, Honduras, Nicaragua ja Costa Rica
- Tiedemies George Robert Waterhouse ilmoitti löytäneensä uuden hamsterilajin luurangon ja nahan. Tämä hamsterilaji oli kultahamsteri.

Syntyneitä

- 11. tammikuuta - Elisabeth Järnefelt, vapaaherratar, suomalaisen taiteen ja kulttuurin äiti, innoittaja ja kannustaja.
- 27. tammikuuta - Nikolai Ivanovitš Bobrikov, 1904 salamurhattu Suomen kenraalikuvernööri
- 21. maaliskuuta - Modest Musorgski, säveltäjä
- 8. heinäkuuta - John D. Rockefeller, kapitalisti, Standard Oilin perustaja
- Paul Cézanne, kuvataiteilija

Kuolleita

- Luokka:1800-luku ms:1839 ko:1839년 th:พ.ศ. 2382

Evoluutio

Evoluutio yleisesti ottaen tarkoittaa ajassa tapahtuvaa muuttumis- eli kehitysprosessia. Biologiassa käsite tarkoittaa biologista evoluutiota, eliöiden muuttumista sukupolvien myötä. Voi myös puhua populaation perinnöllisten ominaisuuksien kehittymisestä sukupolvien myötä. Charles Darwinin kehittämä evoluutioteoria on nykyään vallalla oleva käsitys nykyisten lajien syntymekanismista. Hänen kirjaansa Lajien synty (1859) pidetään käännekohtana teorian synnylle. Yksinkertaistetussa muodossa evoluutioteorian perusperiaatteet ovat perinnöllisyyden (jälkeläiset muistuttavat vanhempiaan), muuntelun (jälkeläiset ovat keskenään erilaisia) ja luonnonvalinnan periaate (keskenään erilaiset jälkeläiset menestyvät eri tavoin). Tarkkaan ottaen näiden periaatteiden mukaan evoluutiota voi tapahtua ilman "vahvimpien eloonjäämistäkin". Nykyisessä evoluutioteoriassa on oikeastaan kaksi koulukuntaa: populaatiogeneettinen ja yksilöiden evoluutiota korostava. Edellinen selittää lajiutumista populaatioiden geenifrekvenssien muutoksena, jälkimmäinen puolestaan korostaa yksilöitä luonnonvalinnan ensisijaisina kohteina. Siitä miksi biologinen evoluutio tapahtuu, miten, ja mitä tästä seuraa, ovat jatkohypoteesejä.

Evoluution mekanismit

1859 Evoluution mekanismeja ovat muun muassa luonnonvalinta, mutaatiot ja migraatio. Teorian mukaan luonnonvalinta johtaa populaation parempaan sopeutumiseen ympäristöönsä, sillä menestyneimmistä yksilöistä tulee lopulta vallitseva tyyppi populaatiossa tehokkaamman lisääntymisen myötä. Toisin sanoen geenit määräävät eliön ominaisuudet, ja paremmin menestyvät eliöt kantavat siis geenejä, joista tämä parempi menestys johtuu. Paremmin menestyvät yksilöt pääsevät lisääntymään useammin, ja niin niiden kantamat parempaa menestystä aikaansaavat geenit yleistyvät populaatiossa. Ihminen itse aiheuttaa eräänlaista evoluution kaltaista kehitysprosessia jalostaessaan eläin- ja kasvilajeja. Tämä tapahtuu kuitenkin ihmisen omien etujen, ei luonnon periaatteiden, mukaisesti, ja seurauksena saattaakin olla luonnontilaan nähden epäedullisten geneettisten ominaisuuksien keräytyminen uusiin rotuihin. Darwin piti tätä ihmisten suorittamaa valintaa eräänläisenä mallina luonnonvalinnalle. Evoluutioteoria selittää myös uusien elinten syntymisen tai aikaisemmin eri käytössä olleiden elinten uudet tehtävät. Annamme tästä yksinkertaistettuna ja osin kuvitteellisena esimerkkinä, miten "kalat nousivat maalle". Jotenkin tähän tapaan on saattanut todellisuudessakin tapahtua. Selkärankaisten nouseminen maalle tapahtui uusimpien teorioiden mukaan siten, että soisella ranta-alueella eläneet alkeelliset kalat saivat etua sellaisista evistä, joilla saattoi työnnellä vedenalaista kasvillisuutta syrjään ja tunkeutua tiheisiinkin kasvustoihin. Näin ne esimerkiksi pääsivät piiloon saalistajiaan. Tässä kalapopulaatiossa lyhyempi- ja heikompieväiset eivät pärjänneet pitempieväisten kanssa, ja pitempieväiset yksilöt saivat useammin välitettyä geeninsä jälkipolville: geenit, jotka kasvattivat yksilölle pitemmät evät. Tämän seurauksena evät pitenivät ja voimistuivat, niistä tuli miljoonien vuosien kuluessa jonkinlaiset raajojen esiasteet. Näistä oli epäilemättä myös apua vuorovesitasangoilla liikkuessa. Lisäkehityksen jälkeen myös satunnaiset saalistusmatkat kuivalle maalle onnistuivat nyt henkeä pidätellen. Näin kävi aluksi sattumalta. Kuitenkin maanpinta ravinnonhankintamahdollisuuksineen soi lisääntymisedun niille, jotka sitä hyödynsivät (edes harvoin). Näin alttius maaretkiin pikku hiljaa lisääntyi populaatiossa, ja kyky nousta maalle ja tulla siellä toimeen parani. Veden ja ilman raja oli rikottu sulavasti ja vaihe vaiheelta, ilman valtavaa evolutiivista "hyppäystä". Sama argumentti, että hyvinkin syvälliset ja monimutkaiset muutokset voivat syntyä vähitellen, muutos pienen muutoksen jälkeen, esittää myös Darwin itse silmän kehityksen suhteen. Ks. [http://www.origins.tv/darwin/eyes.htm]. Evoluutio voi myös johtaa monimutkaistumiseen, yksinkertaistumiseen tai luonnon biodiversiteetin eli monimuotoisuuden kasvuun; elinympäristön vapaana olevaan lokeroon kehittyy yleensä jossain vaiheessa oma siihen erikoistunut lajinsa. Teoriassa ei väitetä että tämä johtaisi välittömästi uusien lajien syntyyn, mutta sille ei ole mitään estettä, ja lajiutumista havaittu runsaasti tutkittaessa fossiileja. Myös virukset voivat kantaa perintöainesta eliöstä toiseen.

Mutaatiot

Mutaatio on eliön perinnöllinen muutos, geneettisen materiaalin eli DNA:n kopioitumisessa tapahtuva virhe. Muutaatiot ovat luonnonvalinnan raaka-aineet. Se on itse asiassa uuden geneettisen materiaalin ainoa lähde. Mutaatioista suurin osa on neutraaleja, ts. ne eivät johda havaittaviin muutoksiin eliön elonjäämismahdollisuuksissa tai sopivuudessa elinympäristöönsä; muutaatioista, jotka eivät ole neutraaleja, suurin osa on vahingollisia tai haitallisia. Vain pieni osa on adaptiivisia eli auttavat eliötä elämään ja lisääntymään elinympäristössään; mutta tästä pienestä osamäärästä evoluutio syntyy. Useampien eläinten ja kasvien DNA:ssa on suurehko määrä materiaalia, jolla ei ole tunnettua geneettistä roolia. Ihmisen tapauksessa tämä "roska-DNA:n" eli tilke-DNA:n osuus on peräti 97%. Tämä prosenttimäärä vaihtelee suuresti myös toisiaan lähellä olevien lajien välillä. Mutaatiot näissä alueissa ovat aina neutraaleja ja näihin ei kohdistu ns. selektiivistä painetta. Siksi ne ovat sopivia ns. "molekyylikelloja", joiden avulla eri lajien geneettiset etäisyydet voidaan mitata. Aina on kuitenkaan oltava varovainen. Se, että emme tiedä, jonkin DNA-alueen käyttötarkoitus, ei välttämättä merkitse, että sellaista ei olisi olemassa. Viime aikoina on löytynyt esimerkkejä tästä juuri roska-DNA:n joukosta. Silloin molekyylikellon käytön edellytykset eivät täyty. Hyödyllisten mutaatioiden todennäköisyys eliössä on pieni. Ja jotta kyseinen hyödyllinen mutaatio voisi periytyä jälkeläisille, sen täytyy tapahtua sukusolulinjassa, missä se ei tapahdu kuin äärimmäisen harvoissa tapauksissa. Silti niin voi tapahtua ja tapahtuukin jatkuvasti. Esimerkiksi säteilyttämällä on saatu aikaan erilaisten eläin- ja kasvilajien sukusolulinjoihin sellaisia muutoksia, jotka ovat periytyneet jälkipolville. Eräät näistä ovat olleet eliölle eduksi. Luonnossa esiintyvä säteily on yksi mutaatioiden aiheuttaja, mutta koska luonnossa säteily on huomattavasti alhaisempaa kuin säteilytyskokeissa, tapahtuu luonnossa mutaatioita paljon harvemmin. Luonnossa kuitenkin on aikaa sekä yksilöitä huomattavasti enemmän "käytettävissä" kuin säteilytyskokeissa, joten edullisia mutaatioita syntyy lähes välttämättä pitkien aikojen kuluessa, vaikka ne ovat harvinaisia ihmisten aikaskaalalla. Edullisen mutaation tunnistaa siitä, että sen saaneet eliöt menestyvät sukupolvesta toiseen. Niitä, jotka eivät saa yksilöä menestymään, kutsutaan haitallisiksi tai neutraaleiksi mutaatioiksi. Vähänkin edulliset mutaatiot toisinaan leviävät, ja tulevat vallitsevaksi tyypiksi populaatiossa. Silloin edullisen mutaation saaneet ovat enemmistössä, ja seuraavan edullisen mutaation saa luultavimmin joku edellisen mutaation saanut yksilö. Näin edulliset mutaatiot kasautuvat. Mitä tekee tätä kasautumista vielä nopeammaksi, on ns. sukupuolellinen lisääntyminen, jonka seurauksena geenit "sekoitetaan" kuin korttipakka ja populaation eri osissa yhtä aikaa sattuneet hyödylliset mutaatiot saadaan yhdistetyksi yhteen yksilöön. Näin evoluutio muuttuu "rinnakkaisprosessoinniksi". Konkreettinen esimerkki on paikallaan. Jos laji hyötyy nykyisessä ympäristössään vaikkapa pitkistä jaloista, jalan pituutta, ja sitä kautta nopeutta kasvattavat mutaatiot ovat edullisia mutaatioita. Koska nopeammat esimerkiksi pääsevät paremmin pakoon saalistajiaan, ne pääsevät lisääntymään useammin, ja monen sukupolven aikana on todennäköistä, että pitempijalkaisuuden geenit tulevat yleisiksi ominaisuuksiksi populaatiossa. Nämä pidempijalkaiset voivat saada myös muita edullisia mutaatioita, jolloin mutaatiot todellakin kasautuvat. Ja mikäli laji on jakaantunut useammalle eristäytyneelle alueelle, nämä edulliset mutaatiot tai niiden kasaumat eivät tietenkään kulje kaikkien lajin edustajien saataville. Pian mutaatioita on kertynyt niin paljon, etteivät eri kantojen edustajat ole keskenään lisääntymiskykyisiä. Tällöin on tapahtunut lajiintuminen edullisten mutaatioiden kasaantumisen seurauksena.

Lajiutuminen

tilke-DNA Lajiutuminen on yhden lajin kehittyminen useammaksi. Lajiutumiselle erotetaan kolme mekanismia:
- Allopatria: populaation osat elävät maantieteellisesti erillään.
- Sympatria: populaation osat elävät samassa maantieteellisellä alueella, mutta eri ekologisissa lokeroissa.
- Parapatria: populaation osat elävät maantieteellisesti vierekkäin. Kaikissa tapauksessa osapopulaatioiden geneettiset ominaisuudet muuttuvat satunnaisesti kumuloituvien mutaatioiden seurauksena yhä enemmän erilleen. Lopulta eri populaatiot ovat geneettisesti niin kaukana toisistaan, etteivät ne pysty enää saamaan keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Näin on syntynyt kaksi lajia. Parapatrian erikoistapaus on ns. rengaslaji (ks. [http://en.wikipedia.org/wiki/Ring_species Ring Species]), jossa on kyse monesta vierekkäisestä populaatiosta, jotka kaikki lisääntyvät naapurinsa kanssa, mutta ääripäät eivät enää lisäänny keskenään.

Migraatio

Migraation rooli evoluutiossa on se, että tietyssä paikassa alkuperänsä saanut uusi, hyödyllinen perinnöllinen piirre valtaa tietyn ajan kuluessa koko populaatiota. Mitä suurempi yhtenäinen populaatio, sitä suurempi myös mutaatioiden määrä, myös hyödyllisten mutaatioiden määrä, joka on tästä vain pieni murto-osa. Eli miten suurempi populaation koko yksilöinä, sitä nopeammin evoluutio edistyy. Populaatiosta tulisi kuitenkin vaatia, että yksilö voi fyysisesti matkustaa paikasta toiseen populaation sisällä. Kuivalla maalla eläville organismeille esim. se tarkoittaa, että on oltava yhtenäine kuiva maa-alue. Jos koko maapallo olisi tässä merkityssä yhtenäinen, olisi kaikkialla maapallolla vain ja ainoastaan samat lajit, yksi laji per ekologinen lokero. Näin ei kuitenkaan ole, ja siksi voi löytyä eristyksissa toisistaan monta samanlaista lajia. Tästä vaikuttavin esimerkki on Australia. 45 miljoona vuotta sitten Australian mannerlaatta erosi lopullisesti etelämantereeltä ja purjehti pois, niin, että Australiassa elävät oliot kehittivät eri tavalla (ja paljon hitaammin) kuin eliöt muualla. Yli 100 miljoona vuotta sitten kaikki nisäkkäät olivat vielä pussieläimiä. Vasta myöhemmin kehittyi nykyiset plasentaaliset nisäkkäät, jotka synnyttävät jälkeläistensä meille tutulla tavalla. Nämä kehittyivät vain Australian ulkopuolella eivätkä enää mannerlaattojen eri jakautumisten ja liikkumisien kautta (monimutkainen tarina! Ks. laattatektoniikka) päässeet Australiaan. Australissa elävät edelleen pussieläimet ja ovat sopeutuneet samoihin eri ekologisiin lokeroihin kuten muussa maailmassa. Esim. missä muussa maailmassa on susia, hiiriä ja myyriä, on Australiassa pussisusi, -hiiri ja -myyrä. Tämä on myös esimerkki konvergenssista. Jos tuodaan kehittyneempiä eläimiä muusta maailmasta Australiaan, ne lisääntyvät räjähdysmäisesti... koska ovat kehittyneempiä. Näin kävi mm. koiran ja jäniksen kanssa. Näin pussieläimet ovat tavallaan "eläviä fossiileja" ja vaikuttavia evoluution todistuskappaleita.

Yhteinen esi-isä

Darwin ehdotti, että kaikilla eliölajeilla on yhteinen esi-isä; jokainen eliö on kehittynyt samasta alkueliöstä, joka on elänyt ainakin 3,5 miljardia vuotta sitten. Se, että kaikki maapallon eliöt käyttävät samalaista perintöainesta (DNA), samanlaista transkriptiomekanismia DNA:sta proteiiniin (ja käytännössä samaa kolmen emäksen kooditaulukkoa) sekä energiantuotantoon ATP:tä, tukevat tätä. Myös kaikkien proteiinien aminohappojen ja monen muun molekyylin vasenkätisyys voidaan näin helposti selittää. Helposti syntyvä väärinkäsitys on, että tämä "yhteinen kantaisä/-äiti" oli yksin maailmassa. Luultavammin se oli vain yksi yksilö jo elämäntäytteisessä valtameressä. Kaikki muut ovat kuitenkin epäonnistuneet jatkamaan sukuaan näihin päiviin saakka. Toinen väärinkäsitys on, että se olisi maapallon ensimmäinen eliö. Realistisempi kuva on, että se oli pitkän kehitysprosessin lopputulos, jonka varhaisimmat vaiheet eivät välttämättä olleet edes yksiselitteisesti "eläviä". Ks. abiogeneesi.

Yksilön kehitys ja elinten alkuperä

Kun monisoluinen organismi kehittyy munasolusta, alkaa ennen pitkää kehittyä erityyppisiä kudoksia ja muodostua elimiä. Prosessi on monivaiheinen ja peräkkäiset vaiheet ovat geenien ohjaamia. Eri eläimillä voi olla hyvin samannäköisiä elimiä. Esim. hyönteisillä ja linnuilla on siivet, delfiineillä, pingviineillä ja kaloilla on evät, jne. Toisaalta eri eläinlajeilla voi olla hyvinkin erinäköiset elimet, kuten evät, siivet ja kädet, joilla voi erilaisuudesta huolimatta olla yhteinen alkuperä. Samannäköisyys ja sama toiminnallinen funktio eivät välttämättä merkitse samaa evolutiivista historiaa. Jos samanlaisilla ja samaa toimintaa suorittavilla elimillä ei ole samaa kehityksellistä (embryologista) taustaa, kyse on analogisista elimistä. Hyönteisten ja lintujen siivet tai nisäkkäiden ja mustekalojen silmät ovat analogisia elimiä. Nisäkkäiden etujalat ja lintujen siivet puolestaan ovat alkiovaiheensa alussa hyvin samanlaisia ja sitten erilaistuvat omiin tehtäviinsä. Tätä kutsutaan homologiaksi. Evoluutioteorian mukaan yksilöiden kehityksen yhtäläisyys edustaa lajien yhteistä alkuperää ja kehityksen yhtäläisyyttä. Räikeästi yksinkertaistaen lajin vanha kehityspolku näyttäytyy ainakin osittain jokaisen yksilön alkionkehityksessä. Evoluutioteoria ennustaa, että eri eläinlajit, joilla on yhteisesti homologiset elimet, ovat "lähisukulaisia". Ja näin on yleisesti havaittu: mitä enemmän todisteita, että lajit ovat lähellä toisiaan, sitä enemmän löytyy myös elinten homologioita. Evoluution edellyttämä sukulaisuussuhde eli "yhteinen polveutuminen" on ainoa teoria joka vaatii tätä, ja sen puuttuminen olisi evoluutioteorian kohtalokas vastatodistus. Mielenkiintoisia ovat myös ns. rudimentaariset eli surkastuneet elimet: ihmisillä mm. viisaudenhammas ja umpilisäke. Darwin itse mainitsi Boa-käärmeiden surkastuneet takatassut. Muilla käärmeillä sellaisia löytyy vain alkiovaiheessa eikä enää aikuisyksilössä. Myös linnuilla on alkiovaiheessa hampaiden alkuja (vrt. Archaeopteryx), jotka sitten häviävät.

Fossiiliset todisteet

Evoluution olemassaololle katsotaan olevan luonnossa useita sitä tukevia merkkejä. Niistä ehkä tunnetuin on darwininsirkkujen erikoistuminen 13:ksi eri lajiksi Galápagossaarilla yhdestä saarille saapuneesta kantalajista. Niiden nokat ovat erikoistuneet erilaisten ravintolokeroiden täyttämiseen. Siitä myös Darwin sai ideansa lajien synnystä. Myös fossiilit kertovat evoluution olemassaolosta. Esimerkiksi lintujen ja nisäkkäiden oletetaan kehittyneen matelijoista, ja jo vuonna 1861 löydettiin Archaeopteryxin (höyhenpeitteinen lintulisko) fossiili, joka oli välimuoto lintujen kehityksessä. Fossiileista saadun tiedon kertyminen tarkentaa toistaiseksi hyvin aukkoista kuvaa nykyajan lajien oletetuista esi-isistä, sukulaisuuksista ja synnystä.

Molekyylibiologiset todisteet

Molekyylibiologisista todisteista on edellä jo käsitelty molekyylikellojen käyttöä eri lajien välisten geneettisten "etäisyyksien" laskemiseksi. Menetelmä ei ole ongelmaton: kellojen kalibrointi voi olla vaikeaa ja kellojen "tikitysnopeus" riippuu mm. siitä, kohdistuuko tiettyyn geenisekvenssiin ns. selektiivinen paine. Parhaat molekyylikellot ovat ns. tilke-DNA-alueet, jotka eivät koodaa mitään proteiinia eivätkä siis tule ilmentyneeksi fenotyypissä. DNA-alueet, jotka koodaavat toimivaa proteiinia (eli geenit), muuttuvat yleensä paljon hitaammin, koska mutaatiot toimivassa geenissä ovat suurilta osin vahingollisia ja siksi luonnonvalinta hoitaa ne pois populaatiosta. Molekyylikelloista saatu luotettava tieto vahvistaa suurilta osin ne samat polveutumissuhteet lajien välillä, jotka saatiin selville jo vertailevasta anatomiasta ja fossiilisesta aineistosta. Näennäiset ristiriidat liittyivät yleisesti tapauksiin, jossa polveutumistilanne oli alun perin anatomian ja fossiilien perusteella epäselvä. Toinen menetelmä näiden sukulaissuhteiden selville saamiseksi geneettisistä sekvensseistä perustuu ns. plagioituihin virheisiin. Tilke-DNA alueisssa on monien toimivien geenien kopioita, jotka ovat vahingoittuneet siten, että ne eivät enää toimi. Tällaisista lajeille yhteisistä virheistä voidaan päätellä, että virheet ovat olleet olemassa jo ennen lajien erkaantumista. Esimerkki tällaisesta tapauksesta on kädellisille yhteinen mutaatio, jonka takia ne eivät pysty valmistamaan C-vitamiinia toisin kuin lähes kaikki muut nisäkkäät. (Marsutkaan eivät pysty valmistamaan C-vitamiinia itse, mutta niillä mutaatio on erilainen.)

Esimerkki fossiilisista välimuodoista: Valaat

Valaat on pitkään tiedetty nisäkkäiksi, ja eräillä nykyaikaistenkin valaslajien edustajilla on joskus harvinaisena oireyhtymänä surkastuneet takaraajantyngät. Valailta löytyvät myös lantioluun erittäin pienet ja selkärangasta irralliset surkastumat. Silti on ollut pitkään epävarmaa, mistä maalla elävistä nisäkäslajeista valaat ovat kehittyneet ja miten. Kuitenkin, vuonna 1983 löytyi Pakistanista vanhimman siihen mennessä tunnetun valaan pakicetukseksen kallo 52 miljoonan vuoden takaa. Kallon anatomia kertoi siirtymävaiheesta maaelämästä vesielämään. Tämän valaan kuuloluut eivät olleet kehittyneet vedenalaiseen kuulemiseen, kuten myöhempien valaiden. 1990 löytyi ensimmäinen täydellinen valaan takaraajan luusto useine varpaineen, yhdistyneenä fossiloituneeseen luurankoon. Nämä jalat kuuluivat basilosaurukselle, joka eli kymmenisen miljoonaa vuotta pacicetuksen jälkeen. Nämä raajat eivät kuitenkaan soveltuneet kävelyyn. 1993 löytyi lopulta Pakistanista muinainen valas indocetus ramani, jonka raajat soveltuivat maaelämään, joskin olivat erittäin kömpelöt. Nämä valaat pystyivät luustostaan päätellen kulkemaan maalla nykyisiä hylkeitä paremmin. 1994 löytyi Pakistanista valas ambulocetus natans, joka nimettiin käveleväksi valaaksi sen ominaisuuksien herättämän innostuksen perusteella. Tämä valas kykeni täysin maaelämään. Sillä oli voimakas lantio, joka tuki valtavia, voimakkaita jalkoja. Sen varpaat päättyivät jonkinlaisiin kavioihin tai kavioiden surkastumiin. Sillä oli pyrstön tilalla pitkä häntä, ja se ui ilmeisesti takaraajojensa avulla samaan tapaan kuin nykyajan hylkeet. Valas oli pienempi, kuin valtaosa nykyajan valaista, suunnilleen ison merinorsun kokoinen. Valaiden esi-isäksi sen tunnisti kuitenkin valaille tyypillisestä pääkallosta ja luuston ilmeisistä yhteyksistä muihin valasfossiileihin. Tätä ratkaisevaa valaslöytöä täydensi vielä toinen, kolmisen miljoonaa vuotta uudempi valaslaji rodhocetus casrani, joka oli hieman enemmän ambulocetusta merielämään sopeutuneempi. Ambulocetus natans löydettiin muinaisesta jokisuistosta, jossa maaeläimen oli edullista käydä vedessä, hampaistaan päätelleen ehkä saalistamassa kalaa. Sen sijaan rodhocetus casranin jäänteet löytyivät merisedimentistä. Kolmen miljoonan vuoden aikana valaiden esi-isät olivat siis siirtyneet matalasta rantavedestä syviin vesiin. Löydetyt valasfossiilit muodostavat ajoitetun aikajanan vaihe vaiheelta merielämään sopeutuneemmista eläimistä, johtaen aukottomasti kaviollisista maaeläimistä nykyvalaisiin. Fossiileista voidaan myös seurata yksittäisten elinten, kuten kuuloluiden kehitystä maahan sopeutuneesta välivaiheen kautta mereen sopeutuneeseen. Kyseessä on yksi parhaista evoluutioprosessia kuvaavista löytösarjoista.

Teorian synty

1994 Charles Darwin oli jo opiskellut yliopistossa teologiaa, geometriaa ja klassikoita, mutta hänellä ei ollut vielä luonnontieteellistä koulutusta, joten vuonna 1831 hän lähti maailman ympäri purjehtivan HMS Beagle -aluksen mukaan. Koko matkan tärkein vaihe oli kuukausi Galápagossaarilla, yksinäisellä saariryhmällä Ecuadorista länteen. Siellä hän huomasi, että jokaisella saarella näytti olevan aivan oma peippotyyppinsä. Yhdenkin saaren eri lokeroissa elivät eri peippolajit. Kuitenkin ne olivat selvästi peräisin samasta kannasta. Se, mitä Darwin matkalla näki, teki hänet vakuuttuneeksi siitä, etteivät lajit säily muuttumattomina, vaan että ne pystyvät mukautumaan uusiin oloihin. Jäljelle jäi vain kysymys, miten muutos tapahtuu. Vuonna 1838, lokakuun 3. päivänä hän sai äkillisen oivalluksen lueskellessaan Thomas Malthusin teosta väestöjen kasvusta. Malthusin teoksessa väitettiin, että väestö lisääntyy räjähdysmäisesti, ellei mitään esteitä ole. Darwin ajatteli, että syntyvästä ylijäämästä menestyivät ne, joilla oli olosuhteiden kannalta suotuisia muutoksia, ja ne, joilla oli epäsuotuisia muutoksia, hävisivät. Tästä periaatteesta käytetään nimitystä luonnonvalinta. Olosuhteet eli ympäröivä luonto valitsee, mitkä yksilöt jäävät eloon. Olosuhteiden muuttuessa myös laji kehittyy uusien olosuhteiden mukaiseksi. Juuri, kun Darwin oli saamaisillaan pääteoksensa valmiiksi, ilmeni, että Alfred Russell Wallace oli Malaijien saaristossa tullut samoihin johtopäätöksiin kuin Darwin. Darwinin pääteos Lajien synty ilmestyi lokakuun 24. päivänä vuonna 1859. 1250 kappaleen painos myytiin loppuun seuraavana päivänä.

Evoluutioteorian historian vaiheita

Lähes kahdentuhannen vuoden ajan juutalaisperäistä luomiskertomusta pidettiin Euroopassa totena. Irlantilainen Raamatun tutkija, piispa James Usher (1581-1656) oli laskenut, että maailma luotiin vuonna 4004 ennen ajanlaskun alkua lokakuun 23. päivänä klo 9 aamulla. Maailmamme siis olisi vain noin kuudentuhannen vuoden ikäinen. Geologeja alkoi jo 1700-luvulla kuitenkin askarruttaa kysymys siitä, mistä sukupuuttoon kuolleiden eläinten jäännökset kallioperässä olivat peräisin. Aluksi tätä yritettiin selittää siten, että nämä eläimet olivat kuolleet vedenpaisumuksessa. Vedenpaisumuskertomukset ovat yleismaailmallisia, ja sellainen löytyy myös Raamatusta. Asiaa mutkisti se, että alemmista kerroksista löytyi "vedenpaisumusta" edeltäneitä eläimiä, jotka näyttivät edustavan jotenkin alkukantaisempaa kehitysvaihetta. Vähäksi aikaa uskonnollinen selitys pelastettiin väittämällä, että olisi ollut useita vedenpaisumuksia. Maapallon ikälaskelmaa jouduttiin kuitenkin tarkistamaan, siihen lisättiin 80 000 vuotta. Nykyaikaisen geologian isänä tunnettu Charles Lyell osoitti kuitenkin vuonna 1830, että ihminen asui hyvin iäkkäällä planeetalla. Charles Darwinin teoriat herättivät runsaasti vastustusta heti julkaisunsa jälkeen pudottamalla ihmisen luomakunnan kruunun paikalta muiden eliölajien joukkoon. Ajatus ihmisestä eläimen sukulaisena herätti inhoa, ja lehdissä julkaistiin pilapiirroksia Darwinista apinaserkkujensa kanssa. Toinen ajatus oli, että ihmisistä tulisi julmia ja moraalittomia, koska he ovat periytyneet eläimistä. (katso: naturalistinen virhepäätelmä) Tärkeää osaa kiistassa kehityksen kannattajien ja luomisen kannattajien välillä näytteli Charlesin isoisä Erasmus Darwin, joka päätyi siihen lopputulokseen, että kaikki elolliset oliot ovat yhteisen esi-isän jälkeläisiä. Ihmisen hän sijoitti apinoiden sukulaiseksi. Jean Baptiste Lamarck rakensi Erasmus Darwinin pohjalle ja yritti selittää, että esimerkiksi kirahvin pitkä kaula olisi syntynyt sukupolvia seuranneesta kaulan venyttämisestä. Lamarck luuli, että hankitut ominaisuudet periytyvät. Tämä väite on sittemmin osoitettu täysin paikkansapitämättömäksi. Eräänä kesäkuisella iltapäivänä 1860 Worchesterin piispatar sai kuulla väitteen, että ihmiset polveutuvat apinoista. Hänen kerrotaan huudahtaneet: "Hyvänen aika, apinoista! Toivotaan, ettei se pidä paikkaansa, mutta jos niin kuitenkin on, rukoilkaamme, ettei tieto siitä leviä." Loppujen lopuksi piispattaren ei olisi tarvinnut olla aivan niin huolestunut. Ihmisillä ja apinoilla on kyllä yhteinen esi-isä, mutta varsinaisista apinoista emme polveudu. Puolen vuoden kuluttua Lajien synnyn ilmestymisestä Darwinin kannattajat Thomas Huxleyn johdolla ottivat yhteen piispa Samuel Wilberforcen kanssa. Wilberforce piti loistavan puheen, mutta erehtyi lopuksi kysymään Huxleyltä: "Entä Te, Sir, oletteko apinain sukua isoisänne vai isoäitinne puolelta?" Huxley vastasi: "Ei kenenkään ole syytä hävetä sitä, että hänen isoisänsä tai isoäitinsä on ollut apina. Mikäli voisin itse valita esivanhempani, ja sen olisiko esi-isäni ollut apina vai sellainen henkilö, joka käyttää skolastiseen koulutukseen perustuvaa ajattelua johtamaan harhaan puolustuskyvytöntä yleisöään eikä vastaa väittein vaan ivailuin vakavan ja syvällisen filosofisen ongelman tueksi esitettyihin tosiasioihin ja järkeilyyn, en epäröisi hetkeäkään valita apinaa". Toisin sanoen Huxley ilmoitti mieluummin valitsevansa esi-isäkseen apinan kuin Wilberforcen. Yleisö tervehti tätä vastavetoa naurunpuuskin, ja Huxley oli voittanut sillä kertaa. Samuel Wilberforce Pian löydettiin ensimmäiset esi-ihmisten kallot. Aluksi niiden merkitystä ei kuitenkaan ymmärretty. Kun vuonna 1856 löydettiin ensimmäiset Neandertalin ihmisen luurangot, niiden väitettiin kuuluneen raakalaisille, ja suurin osa luista hävisi. Vuonna 1868 löydettiin Cro-Magnonin ihmisen jäännöksiä.

Suomessa

Suomessa evoluutioteoriaa esiteltiin ensimmäistä kertaa Tiedeseuran 25-vuotisjuhlakokouksessa vuonna 1864. Eläintieteen professori V. Mäklin ei oikein osannut antaa arvoa evoluutioteorialle, ja "Tiedeseuran ystävät" laativat vastalauseen Helsingfors Dagbladiin. Nils Nordenskiöld kirjoitti Darwinin teorian puolesta Litterär Tidskriftissä. Vuonna 1889 käytiin kuuluisa "uskonsota Jyväskylässä". Vuonna 1889 Eero Erkon toimittama Keski-Suomi aloitti kirjoitussarjan Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta. Siitä syntyi kiivas keskustelu, ja evoluutioteoriaa puolustivat Kuopiosta käsin Minna Canth ja Juhani Aho. Vähitellen myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko hyväksyi evoluutioteorian, mutta Suomessa on edelleen joukko uskonnollisia vähemmistöjä, jotka kieltävät evoluutioteorian.

Evoluutio ja yhteiskunnallinen ajattelu

Yhteiskunnallisella alueella darwinismilla oli kahdenlaisia vaikutuksia. Toisaalta darwinismi innosti luonnontieteellistä ajattelua, joka tarkastelee ihmistä luonnon osana (positivismi). Tämän käytännön tuloksena on ollut realistisempi ihmisten omakuva, sekä lääketieteen edistys. Toisaalta darwinismi on innostanut itsekkyyttä lietsovia ajatussuuntia, jotka pitävät olemassaolon taistelua myös kaiken yhteiskuntaelämän perustana. Niin sanotulla sosiaalidarwinismilla oli vaikutusta myös liberalismin perustajiin kuuluneeseen Herbert Spenceriin. Kuten monet tieteilijät ovat kuitenkin painottaneet, lienee tässä kyse "olemisen" ja "pitämisen" välisestä sekaannuksesta (katso lisää täältä), joka on filosofisesti kyseenalainen. Se, että asiat ovat tietyllä tavalla, ei merkitse sitä, että meidän pitäisi käyttäytyä tietyllä (vastaavalla?) tavalla. Meillähän on ihmisinä vapaa tahto ja vastuu. Näiden tieteilijöiden mukaan tämä on samanlainen väärinkäsitys kuin se, että "luonnoton" olisi sama kuin "paha", ns. naturalistinen erhe. Tosiasiat eivät voi päättää meidän puolestamme, miten toimia oikein tai väärin. Katso mm. [http://www.stephenjaygould.org/library/gould_kansas.html Stephen Jay Gould]. Kehitysoppi on mahdollistanut uuden perspektiivin luomisen myös luonnonsuojeluun, ympäristönhoitoon ja "eläinten oikeuksiin". Kun perinteinen (kristillisperäinen) asennoitumistapa on ollut "vastuullinen huolehtiminen" (en. stewardship), on nyt kuvaan tullut mukaan se filosofia, että kaikki maapallolla elävät olennot olisivat "kanssamatkustajia" Maa-avaruusaluksella, ja vielä sukulaisiakin.

Johtopäätöksiä

Uuden ajan aatehistoriassa on tapana puhua kahdesta suuresta vallankumouksesta. Ensimmäinen vallankumous oli maakeskeisen todellisuuskäsityksen sortuminen. Tähtitieteilijä Kopernikuksen mukaan tätä ensimmäistä vallankumousta, joka tapahtui noin neljäsataa vuotta sitten, kutsutaan kopernikaaniseksi vallankumoukseksi. Toinen mullistus alkoi, kun Darwin osoitti, että ihmiskuntakin on osa luontoa eikä suinkaan mikään erillinen ilmiö. Evoluutio (suppeassa merkityksessä, yleisesti muuttumista merkitsevänä prosessina) on laajasti hyväksytty ja havaittu tosiasia, jopa useimpien kreationistien keskuudessa. Sen sijaan esimerkiksi yhteisen polveutumisen teorian oikeellisuutta ja luonnonvalinnan mahdollisuuksia kyseenalaistetaan. Evoluutioteoriaa epäilevät kreationistit eivät useinkaan pidä totena kokonaan uusien lajien kehittymistä (josta he käyttävät usein nimitystä makroevoluutio), sen sijaan olemassa olevien lajien populaatioiden muuntelua ei kiistetä. Populaatioiden sisäinen muuntelu ei ole ainoastaan jo olemassa olevien geenien valikoitumista uusiksi kombinaatioiksi, vaan myös sellaisia mutaatioita on syntynyt, jotka ovat parantaneet lajin elinmahdollisuuksia. Darwinistinen evoluutioteoria tiedeyhteisön laajalti kannattama näkemys lajien monimuotoisuuden synnystä.

Katso myös

- Evoluutiopsykologia
- Intelligent design
- Kreationismi
- Kulttuurievoluutio
- Makroevoluutio
- Meemi
- Spekulatiiviset ajatukset evoluutiosta

Kirjallisuutta

Pääartikkeli: Luettelo evoluutiota käsittelevistä kirjoista

Aiheesta muualla

- [http://groups.msn.com/Evoluutiofoorumi Evoluutiofoorumi]
- [http://www.darwin-seura.fi/ Darwin-seura ry], evoluutioteoreettista tutkimustapaa Suomessa edistävä yhdistys
- [http://www.darwin-seura.fi/Forum/ Darwin-seuran keskustelufoorumi]
- [http://www.biomi.org/biologia/evoluutio/ Evoluutio ja evoluutioteoria - Elämän kehitys nykytieteen valossa - Biomi.org]
- [http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/biologia/evoluutio/ Etälukion Evoluutio]
- [http://www.talkorigins.org Talk.Origins Archive]
- [http://www.talkorigins.org/faqs/origin.html Lajien synty, Englanninkielinen alkuperäisteksti]
- [http://www.talkorigins.org/faqs/faq-intro-to-biology.html Introduction to Evolutionary Biology by Chris Colby]
- [http://www.thinking-aloud.org/evolution-by-natural-selection/current.htm Evolution by Natural Selection (an introduction)]
- [http://charles-darwin.classic-literature.co.uk/ Charles Darwin Books]
- [http://www.genomenewsnetwork.org/categories/index/genome/evolution.php Evolution News from Genome News Network (GNN)]
- [http://www.nap.edu/books/0309063647/html/ National Academy Press: Teaching About Evolution and the Nature of Science]
- EvoWiki [http://www.evowiki.org]
- [http://www.pbs.org/wgbh/evolution/index.html Evolution] - Provided by PBS.
- [http://science.howstuffworks.com/evolution.htm/printable How Evolution Works]
- [http://www.ewtn.com/library/PAPALDOC/JP961022.HTM Message to the Pontifical Academy of Sciences: On Evolution, by Pope John Paul II, 22 October 1996.]
- [http://www.icp.ucl.ac.be/~opperd/private/proteins.html Phylogenetic Analysis of Proteins]
- [http://www.icp.ucl.ac.be/~opperd/private/m_e_index.html Molecular evolution]
- [http://www.lce.hut.fi/teaching/S-114.240/k97/ga/gasis.html Johdatus evoluutiolaskentaan ja geneettisiin algoritmeihin]
- [http://www.iscid.org/hirsch-acs-talk-2000.php#Appendix Evoluutioteoriaa kohtaan esitettyä kritiikkiä lyhyesti lähdeviitteineen] (engl.)
- [http://www.espoohsrk.fi/html/body_evoluutio1.htm Evoluutio - luonnontiedettä vai filosofiaa?] Luokka:Evoluutio Luokka:Biologia ja:進化論 ko:진화 생물학

1871

Tapahtumia

- Saksan keisarikunta julistettiin syntyneeksi Versaillesin peilisalissa. Preussin kuningas Vilhelmistä tuli keisari Vilhelm I ja pääministeri Otto Von Bismarkista liittokansleri.
- Henry Morton Stanley löysi kadonneeksi luullun tutkimusretkeilijän, Tohtori David Livingstonen Tanganjika-järven seudulla.
- Pariisin kommuuni Ranskassa.
- Japanissa Daimiot erotettiin maaherran tehtävistä sekä keisarillinen valtakunnanarmeija perustettiin korvaamaan vanha ritariarmeija.

Syntyneitä

- 10. heinäkuuta - Marcel Proust, ranskalainen kirjailija
- 10. elokuuta – Aino Järnefelt
- 19. elokuuta – Orville Wright.

Kuolleita

- Luokka:1871 ko:1871년 simple:1871

Kulta

Kulta (lat. aurum) on alkuaine, joka kuuluu metallien ryhmään. Se on yksi harvoista metalleista, joka esiintyy luonnossa täysin puhtaassa muodossa. Jalometallina se kuuluu samaan joukkoon hopean ja platinan kanssa. Kulta ei reagoi useimpien kemikaalien kanssa, mutta kuningasvesi ja kloori pystyvät syövyttämään sitä. Kulta on muutenkin äärimmäisen epäreaktiivinen, joten sitä käytetään tästä syystä (kauniin ulkomuotonsa ohella) koruihin, hammaspaikkoihin, ja aiemmin myös proteeseihin. Hyvän sähkönjohtavuuden ja korrosoitumattomuuden takia kultaa käytetään myös elektroniikkateollisuudessa mm. liitin- ja kytkinpinnoissa. Kullan kemiallinen merkki Au tulee sen latinankielisestä nimestä Aurum.

Valmistus

Kulta esiintyy luonnossa sekä metallisena, että yhdisteenä. Se voidaan puhdistaa syanidi-, klooraus- tai amalgaamiprosessilla.
- Syanidiprosessissa kulta reagoi natriumsyanidiliuoksessa muodostaen natriumsyanoauraattia, joka pelkistetään elektrolyyttisesti.
- Kloorausprosessissa malmi reagoi kloorin kanssa korkeassa lämpötilassa muodostaen kultakloridia (AuCl₃). Liuos pelkistetään vetysulfidilla, jolloin saadaan kultasulfidia, joka voidaan puhdistaa sulattamalla.
- Amalgaamiprosessissa kulta liuotetaan lietteestä amalgaamiin (elohopeaan) ja erotetaan tislaamalla. Kullan hinta annetaan usein dollaria /Troy unssi (99,98% Au). (Troy oz = troy unssi = 31,1034768 grammaa. Tavallinen unssi on vain 29,6856 g.)

Kultalajit

- punakulta
- keltakulta
- viherkulta
- valkokulta valkokulta

Merkittävimmät esiintymisalueet

- Aasia
- Armenia
- Filippiinit
- Kazakstan
- Kirgisia
- Korean demokraattinen kansantasavalta
- Laos
- Mongolia
- Saudi-Arabia
- Uzbekistan

- Australia ja Oseania
- Fidži
- Palau
- Papua-Uusi-Guinea
- Salomonsaaret
- Uusi-Kaledonia

- Afrikka
- Burkina Faso
- Eritrea
- Etelä-Afrikka
- Etiopia
- Gabon
- Ghana
- Guinea
- Kenia
- Keski-Afrikan tasavalta
- Kongon demokraattinen tasavalta
- Liberia
- Mali
- Namibia
- Ruanda
- Sambia
- Sierra Leone
- Tansania
- Zimbabwe

- Amerikka
- Brasilia
- Chile
- Dominikaaninen tasavalta
- Grönlanti
- Guyana
- Honduras
- Kanada
- Kolumbia
- Meksiko
- Nicaragua
- Peru
- Ranskan Guyana
- Venezuela

Venezuela

Kaivostoiminta Suomessa

Suomessa on yksi toiminnassa oleva kultakaivos Sodankylässä, mutta muiden kaivosten avaamista selvitellään mm. Kittilässä, Orivedellä, Ilomantsissa, Raahessa ja Huittisissa. Uusien kaivosten kannattavuuden mahdollistaa rikastusmenetelmien kehittyminen.

Katso myös

- jaksollinen järjestelmä
- alkemia
- katinkulta
- kultakuume

Aheesta muualla

- [http://www.kultahippu.fi/ Kultahippu - tietoja kullasta ja kullankaivuusta] Luokka:Alkuaineet Luokka:luonnonvarat ms:Emas ja:金 simple:Gold th:ทองคำ

19. helmikuuta

19. helmikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 50. päivä. Vuodesta on jäljellä 315 päivää (karkausvuonna 316). ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Eija :- suomenruotsalainen kalenteri: Fritjof :- ortodoksinen kalenteri: Arhippa, Arhi :- saamenkielinen kalenteri: Eijá :- vanhemmissa kalentereissa: Dieterius, Gabinus, Gabriella, Gottlieb, Hermolaus, Kauppo, Konkordia, Susanna

Tapahtumia

- 1674 - Englanti ja Yhdistyneet Alankomaat solmivat Westminsterin rauhan. Uuden Amsterdamin siirtokunta luovutettiin Englannille ja se nimettiin New Yorkiksi.
- 1714 - Suuri Pohjan sota: Napuen taistelu käytiin Isossakyrössä. Venäjä sai taistelussa merkitsevän voiton Ruotsi-Suomen joukoista.
- 1861 - Maaorjuus lopetettiin Venäjällä.
- 1878 - Thomas Edison patentoi fonografin.
- 1945 - Toinen maailmansota: Iwo Jiman taistelu alkoi noin 30 000 yhdysvaltalaissotilaan noustua maihin Iwo Jimassa.
- 1959 - Yhdistynyt kuningaskunta myönsi Kyprokselle itsenäisyyden.
- 1964 - Paul Simon teki kappaleen "The Sound of Silence" joka nosti hänet ja Art Garfunkelin tähteyteen, he esiintyivät nimellä Simon & Garfunkel.
- 1986 - Neuvostoliitto laukaisi avaruusasema Mirin ensimmäisen modulin maata kiertävälle radalle.
- 1986 - Yhdysvaltain senaatti ratifioi kansanmurhan kieltävän sopimuksen 37 vuotta sen allekirjoittamisesta.

Syntyneitä

- 1473 - Nikolaus Kopernikus, puolalainen tähtitieteilijä
- 1950 - Juice Leskinen, laulaja ja lauluntekijä
- 1960 - Yorkin herttua Prinssi Andrew, kuningatar Elisabet II:n toinen poika
- 1967 - Benicio Del Toro, näyttelijä

Kuolleita

- 1980 - Bon Scott, muusikko (AC/DC)
- 1997 - Deng Xiaoping, Kiinan kommunistisen puolueen johtaja (s. 1904) ---- Katso myös: kalenteri ~ 18. helmikuuta, 20. helmikuuta Luokka:Helmikuu -02-19 ko:2월 19일 ja:2月19日 simple:February 19 th:19 กุมภาพันธ์

1974

Tapahtumia

- 7. helmikuuta - Grenada itsenäistyi.
- 13. helmikuuta - Nobel-voittaja Aleksandr Solženitsyn karkoitettiin Neuvostoliitosta.
- 8. maaliskuuta - Charles de Gaullen kansainvälinen lentokenttä otettiin käyttöön Pariisissa.
- 18. maaliskuuta - Öljykriisi: OPECin öljynvientiboikotti päättyi.
- 29. maaliskuuta - Mariner 10 ohitti Merkuriuksen.
- 25. huhtikuuta - Neilikkavallankumous Portugalissa, diktatuuri kukistuu. Muistona "vapauden päivä" (Dia da Liberdade).
- 28. huhtikuuta - Viimeiset yhdysvaltalaiset evakuoitiin Saigonista (Ho Chi Minhin kaupunki).
- 18. toukokuuta - Intia räjäytti ensimmäisen ydinpomminsa, "Hymyilevä Buddha", kuudentena ydinasevaltiona.
- 6. kesäkuuta - Ruotsin uusi perustuslaki muutti maan virallisesti parlamentaariseksi monarkiaksi.
- 15. heinäkuuta - Sotilasvallankaappaus syrjäytti presidentti Makriosin Kyproksella.
- 20. heinäkuuta - Turkin joukot valtasivat Kyproksen turkkilaisen pohjoisosan.
- 23. heinäkuuta - Kreikan sotilashallitus kaatui.
- 4. elokuuta - Pommi räjähtää junassa Italian ja Länsi-Saksan välillä. Italialaiset uusfasistit ottavat vastuun.
- 8. elokuuta - Watergate: Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon jätti eroanomuksensa, joka astui voimaan seuraavana päivänä.
- 13. syyskuuta - Japanin punainen armeija valtasi Ranskan lähetystön Haagissa, Alankomaissa. He saavat vapaaksi jäsenensä Yatuka Fumiyan, $300000 ja lennon Adeniin, Jemeniin.
- 21. marraskuuta - Birminghamissa kahdessa pubissa räjähtää pommi, 21 kuolee.
- 22. marraskuuta - YK:n yleiskokous antoi Palestiinan vapautusjärjestölle tarkkailijan aseman.

Syntyneitä

- 16. tammikuuta - Kate Moss, supermalli
- 13. helmikuuta - Robbie Williams, laulaja
- 24. maaliskuuta - Alyson Hannigan
- 31. maaliskuuta - Jani Sievinen, uimari
- 17. huhtikuuta - Victoria "Posh Spice" Beckham (o.s. Adams), laulaja
- 28. huhtikuuta - Penélope Cruz, näyttelijä
- 1. kesäkuuta - Alanis Morissette, laulaja
- 13. heinäkuuta - Jarno Trulli, F-1-ajaja
- 16. heinäkuuta - Terhi Kokkonen, laulaja
- 19. syyskuuta - Victoria Silvstedt, ruotsalainen malli ja laulaja
- 11. marraskuuta - Leonardo DiCaprio, näyttelijä

Kuolleita

- 31. tammikuuta - Samuel Goldwyn, elokuvastudion toimitusjohtaja
- 2. huhtikuuta - Georges Pompidou, Ranskan presidentti
- 18. maaliskuuta - Hertta Kuusinen, kansanedustaja
- 1. heinäkuuta - Juan Perón, Argentiinan presidentti
- 26. elokuuta - Charles Lindbergh, lentäjä
- 9. lokakuuta - Oskar Schindler, teollisuusmies
- 13. marraskuuta - Vittorio De Sica, elokuvaohjaaja
- 25. marraskuuta - U Thant, burmalainen poliitikko ja YK:n pääsihteeri 1961–1971 Luokka:1974 als:1974 ko:1974년 ja:1974年 simple:1974 th:พ.ศ. 2517

Pyörremyrsky

Pyörremyrsky on voimakas myrsky, johon liittyy maanpinnasta korkealle pilviin ulottuva ilmavirtaus. Pyörteen halkaisija saattaa vaihdella muutamasta kymmenestä sataan metriin. Tornadossa tuulen nopeus saattaa olla jopa 480 km/h. Suomen yleiskielen sanalla pyörremyrsky tarkoitetaan joskus satojen kilometrien kokoista trooppista hirmumyrskyä joka elää päiväkausia, joskus alle kilometrin kokoista tornadoa joka syntyy ja kuolee yleensä yhden tunnin sisällä.

Hurrikaanit, trooppiset syklonit, taifuunit

Suuria, satojen kilometrien läpimittaisia pyörremyrskyjä kutsutaan Atlantilla hurrikaaneiksi, Intianvaltamerellä trooppisiksi sykloneiksi ja Tyynellämerellä taifuuneiksi. Ne syntyvät trooppisilla merialueilla, joissa haihtuminen on suurta ja pintaveden lämpötila on vähintään 25 astetta Celsiusta. Otollisinta aluetta pyörremyrskyjen syntyyn on 6-12 asteen leveyspiirit pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla, koska niissä Coriolisin voima saa ilmamassat pyörivään liikkeeseen. Päiväntasaajalla pyörremyrskyjä ei voi syntyä, koska Coriolisin voima on ekvaattorilla nollassa ja se kasvaa aina lähestyttäessä napoja. Voimakas auringon säteily lämmittää pintavettä ja haihduttaa kosteutta ilmaan. Ilman lämmetessä se kohoaa ylös ja syntyy paikallinen matalapaine, sykloni. Ympärillä olevasta korkeamman paineen alueesta alkaa virrata ilmaa kohti syklonia, ja Coriolisin voima saa sen kiertämään myötäpäivään matalapaineen ympärille. Kostean ilman noustessa korkeammalle vesi kosteus tiivistyy ja syntyy rankkoja sateita ja kumpupilviä. Kosteuden tiivistyessä ilmakehään vapautuu piilevää lämpöä, joka antaa pyörremyrskylle voimaa. Niin kauan kun pyörremyrsky pysyttelee lämpimän meren yläpuolella se vain voimistuu ja kasvaa. Lopulta se kuitenkin saavuttaa joko mantereen tai kylmemmän merialueen ja alkaa hiipumaan. Pyörremyrskyn keskelle muodostuu täysin selkeää myrskyn silmä, jossa tapahtuu voimakasta ilman ja sen kuljettaman kosteuden ylösvirtausta. Myrskyn silmä saattaa olla useita, jopa kymmeniä kilometrejä leveä. Pyörremyrskyt aiheuttavat mantereelle päästyään suuria tuhoja, ja ne ovat jokavuotinen laaja hasardiryhmä. Atlantilla pyörremyrskyt iskevät loppukesästä ja alkusyksystä, Tyynellämerellä Tammi-Maaliskuussa. Pyörremyrskyt osataan siis helposti ennakoida tarkkojen säähavainnointi laitteiden avulla. Laajemmilta henkilöturmilta usein vältytäänkin, mutta laajat taloudelliset ja kiinteistölliset tuhot ovat väistämättömiä, koska pyörremyrskyjen yleisimmät tuhoalueet ovat lähes poikkeuksetta tiheäänasutettuja, erittäin oikumeenenisia alueita.

Tornadon muodostuminen

Tornado syntyy, kun meren lämpötila ensin nopeasti nousee ja sen yläpuolella oleva ilma alkaa lämmenneenä kohota. Lämmennyt ilma nousee nopeasti kuin suppilossa kiertäen ukkospilveä kohti. Pohjois-Amerikassa tornadoja syntyy, kun kylmä ja kuiva ilmaa kalliovuorilta peräisin oleva ilma törmää Meksikonlahdelta pohjoiseen virtaavan lämpimään ja kosteaan ilmamassaan. Luokka:Sää ja:竜巻

Luokka:Australian kaupungit

Kaupunkeja Australiassa Kaupungit Luokka:Oseanian kaupungit ko:분류:오스트레일리아의 도시 ja:Category:オーストラリアの都市 simple:Category:Cities in Australia

Paraiba Do Sul River

Paraíba do Sul, also known as the Paraíba River, is a river in Brazil. It begins in the state of São Paulo, then becomes the border of the states of Minas Gerais and Rio de Janeiro, finally it reaches the Atlantic Ocean. It has approximately 1,000 km, and because it crosses the most developed region of Brazil, it is polluted. Category:Rivers of Brazil

�mieszne filmy Doda i Virgin Tanie pod�ogi Hotele w Warszawie programy

:: RELATED NEWS ::

1936 - muzyka
:Zobacz też: 1935 - muzyka, 1937 - muzyka, Muzyka - przegląd chronologiczny, 1936

Wydarzenia

- 4 stycznia - magazyn Billboard publikuje swoją pierwszą muzyczną listę przebojów

Urodzili się

- 23 kw