:: wikimiki.org ::

Vävtekniker

Vävtekniker

Vävtekniker används, möjligen lite felaktigt, som samlingsordet för vilket vävsätt man använder, ej att förväxla med själva vävtekniken som handlar om alla moment, redskap och problemlösningar kring vävandet i sig. Enligt bindningsläran finns tre grundformer av bindning och utifrån dessa har många varianter av vävtekniker utvecklats.
- tuskaft
- kypert
- satin Bland vävtekniker (vävsätten) talar man således bland annat om:
- batavia
- beiderwand
- bindetrådsväv
- bunden rosengång
- daldräll
- damast
- doroteadräll
- dräll
- dukagång
- dubbelväv
- finnväv
- flamskväv
- flossa
- gobeläng
- gubbaväv
- gåsögon
- HV-teknik
- hålkrus
- jämtlandsdräll
- karelsk spets
- korndräll
- krabbasnår
- kypert
- lampas
- leksandskrus
- munkabälte
- myggtjäll
- noppväv
- panama
- plattväv
- plockväv
- rips
- rosengång
- rundväv
- rya
- röllakan
- samitum
- sjusprångsdräll
- slarvtjäll
- smålandsväv
- snärjväv
- soumak
- språngdräll
- stramalj
- sålldräll
- tuskaft
- tvist
- upphämta
- våffelväv Därtill kommer lokala bygdevävmönster som ges namn utan att vara egna varianter av vävtekniker, såsom: Holmöväv, Åseleväv osv Kategori:Vävning

Vävteknik

Vävteknik för golvvävstolar grundar sig på samma principiella metod för uppsättning av varpen. Man varpar den längd av garnet som räknats fram med hjälp av en vävsedel. Innehållet i vävsedeln finns ingen standard för, men utgår från att man ska inkludera beräkningar för vävens inslagstäthet, färdiga tygbredd, vävbredd, skedbredd, trådantal inklusive stadträdning, därtill vävlängd med tygets beräknade krympning, fållar och provvävning, samt invävning, framknytning, effsingar och sist även varpställningens mått. Som regel noterar man också inledningsvis vad man ska väva (matta, duk, löpare, gardin, rana, pläd osv) och vilken slags vävteknik man skall använda samt vilket material som används i varp och inslag. Efter varpningen sätts skälstickorna på plats inför momentet att förskeda då man fördelar varpen jämt över bredden, sedan förflyttar man varpflätan till vävstolens bakre varpbom och låter skälstickorna byta plats från vävskedens ena sida till den andra för att hamna på rätt sida om slagbommen och underlätta pådragningen. Efter pådragning av varpen på varpbommen är det dags att ta bort förskeden och solva alla trådarna, därefter skedar man i den sked som ska användas vid vävningen. Sedan knyts solvskaften fast på rätt plats med nickepinnarnas hjälp, med en jämn placering i förhållande till stolens mått och tramporna knyts fast i solvskaften. Slutligen görs framknytning och sen börjar det roliga, själva vävandet. Vävteknik är annars till vardags för en vävare begreppet för vilket slags vävsätt man använder (se vävtekniker om: tuskaft, kypert, gåsögon, rosengång, gubbaväv = bunden rosengång, munkabälte, finnväv, krabbasnår, smålandsväv, myggtjäll, hålkrus, upphämta, dräll, daldräll, karelsk spets, damast osv). damast
- a varpbom
- b tygbom
- c solvskaft
- d trissor (nickepinnar vid fler skaft än två)
- e trampor
- f solv
- g skälstickor
- h vävsked
- i inslag Kategori:Vävning Kategori:Teknik

Bindning (textil)

Bindning är begreppet för hur varp och inslag i en väv förhåller sig till varandra och binder varandra på plats i tyget. Alla vävar utgår från tre olika grundläggande bindningar tuskaft, kypert och satin, ur vilka olika vävtekniker utvecklats. Enklast är tuskaft där inslag och varp går över och under varandra varannan gång, därefter kommer kypert där inslaget "hoppar över" ett givet antal varptrådar, och slutligen den mer komplicerade satinen där bindepunkterna ("hoppandet") förskjuts i sidled på diagonalen. Teorin kring hur varp och inslag binder varandra heter bindningslära, ett kunskapsstoff som många hobbyvävare har mycket svårt att tillägna sig men för andra är långt roligare än vävandets ganska monotona, eller kontemplativa, arbete. Kategori:Vävning

Kypert

Kypert är en grundbindning i vävning och finns i flera varianter: högerkypert, vänsterkypert, liksidig kypert, oliksidig kypert, korskypert, spetskypert med flera. Kypert ger en snett löpande linje över tyget, eftersom bindepunkterna förflyttas ett steg åt sidan för varje inslag. Bindningen kännetecknas av att varptrådarna går antingen över eller under minst två inslagstrådar (väft) samtidigt som själva bindepunkten förskjuts uppåt (z-lutning) eller nedåt (s-lutning) i förhållande till närmaste varptråd till vänster i väven. Beroende på antalet varptrådar som inslaget går över eller under talar man om 2/1 eller 3/1-kypert, där första siffran anger hur många inslag som varptråden går över, och den andra siffran antalet inslag som den går under. En 2/2-kypert kallas fyrskaftbatavia. Kypert med inslagseffekt (väftkypert) innebär att inslaget dominerar i tyget och kypert med varpeffekt (varpkypert) innebär att varpen dominerar i tyget. Genom att i spetskypert vända på diagonallinjen enligt ett givet system kan man tex väva en teknik som heter korndräll, det är en fyrskaftad, rutig spetskypert med oliksidig varpeffekt. Kypert var en vanligt förekommande bindningstyp i textilfynden i Lödöse från 1300-talet, så även i Bockstensmannens klädedräkt. Kategori:Vävning

Batavia (textil)

Batavia är en vävteknik som är liksidig, vanligen en fyrskaftad 2/2-kypert, men kan vara sexskaftad. Batavia var ursprungligen namnet för ett siden tyg i bataviatekniken. Kategori:Vävning

Bunden rosengång

Bunden rosengång är en oliksidig kypert, till skillnad från rosengång som är liksidig. Det är en vävteknik som också kallas gubbaväv eller gubbatäcke. Den kan vävas på fyra eller sex mönsterskaft. Varpen täcks helt av inslaget och tekniken ger en stadig väggbonad. Till skillnad från rosengång som mönsterteknik finns inget annat botteninslag mellan mönsterinslagen. Kategori:Vävning

Damast

Damast, vävteknik av jacquardtyp som fordrar särskilda anordningar i vävstolen (ofta en särskild damastvävstol) och uppsättningar som kan åstadkomma mönster med konturkaraktär i väven. Just växelverkan mellan inslag och varp i satinuppsättning ger den avsedda glansverkan. Damast var förr vanligt till servietter och vita linnedukar, men också som möbeltyger. Under medeltiden vävdes damast i sidenväverierna i Italien, varifrån tekniken överfördes till Flandern på 1400-talet med en specialisering på damastdukar i linne. Vävar i damastteknik från 1700-talet finns bevarade på Löfstad slott utanför Norrköping, trots att golvvävstolen knappast var var mans egendom då. Men samtida med att Flors och Vadstenas linnemanufaktur etablerade damastvävning. Berömda damastvävare på 1900-talet har varit:
- Carl Widlund (1887-1968) på Trangärdstorp i Värmland
- Emma Wiberg (1901-1990) i Undrom Ångermanland. Mönstret framträder trots att inslag och varp är av samma färg. Duken är vävd med harneskutrustning i en damastvävstol. Enklare variant av damast vävs med dragutrustning. I en liten hopfällbar vävstol kan man till och med väva damast med plockteknik, där man trampar fram skälet, som kompletteras med plockning av mönsterbilden inom skälet.

Extern länk

- [http://w1.581.telia.com/~u58112246/damast.htm Damast vävd med harnesk på Billströmska, Tjörn] Kategori:Vävning

Dräll

Dräll är en vävteknik, som ger ett karaktäristiskt rutmönster. Dräll är vanligt i stora dukar, vilket i sig är lite förvånande med tanke på att det som regel handlar om väldigt omfattande uppsättningar att göra eftersom både varp och inslag är många per centimeter. Bilden visar en dräll vävd med varp i oblekt bomullsgarn 20/2 från Holma och inslag lingarn 16/1 från Borgs. Sked: 100/10 med 2 trådar i rör och ca 18-19 inslag/cm. Kategori:Vävning

Dukagång

Dukagång är en gammal vävteknik som man funnit spår av bland tidiga koptiska fynd och nordiska medeltida fynd. Tekniken förekom bland annat i de tyger som användes till väggprydnad, då kallade dukagångsdrätt. Inslagstrådarna är kulörta och skapar ett mönster med ränder i varpriktningen, d.v.s. på längden. Kategori:Vävning

Dubbelväv

Dubbelväv är en teknik där två vävlager sätts samman under vävningen, antingen sammanbundna, eller fristående från varandra partiellt. Vävtekniken är känd sen medeltiden och har använts i länder som Peru, Iran och mellanamerika. Bevarade medeltida dubbelvävar finns i norrländska kyrkor.

Se även

- Bindetrådsväv
- Rundväv
- Finnväv. Kategori:Vävning

Flamskväv

Flamskväv betyder egentligen vävnad som kommer från Flandern, men har blivit synonymt med vävtekniken som används. Det är en förenklad gobelängteknik. Flamskvävnader har använts till dynor för stolar, bänkar och åkdon hos förmöget folk, företrädesvis i södra Sverige. Inslagen plockas in och skapar mjuka konturlinjer men samtidigt skarpa övergångar mellan färgerna. Vävningen utförs ofta i en särskild flamskvävstol i stående läge, med en lodrät varp som kan rullas nedåt. För mindre flamskvävnader kan en enklare vävram användas i horisontellt läge. Kategori:Vävning

Gobeläng

Gobeläng är en handvävd tapet med bilder. Egentligen är det en egen vävteknik som uppkallats efter de lokaler i Paris som namngivits av dess forne ägare färgarfamiljen Gobelin, där gobelängerna ursprungligen (från 1662) skapades och fortfarande tillverkas. Tekniken bygger på att varpen täcks av ett inslag som packas in bitvis, till skillnad från vävning med slagbom. Inslaget med intilliggande mönster vävs samman genom kilar så att färgskiftningar uppstår. Röllakan och flamskvävnad är varianter av gobelängtekniken. Vävda tapeter (tapisserier) utförs som regel i gobelängtekniken. Men har en betydligt äldre historia. De äldsta vävnaderna i gobelängteknik härrör från det forntida Egypten. Bevarade tapeter från senare delen av 1100-talet finns i Tyska Halberstadts domkyrka. Under 1400-talet var Arras ett centrum för vävda tapeter. Vilket kan vara skälet till att vävda tapeter heter arrazi på italienska. Tapeterna var förknippade med stor prestige, och åtföljde vid dåtida flyttningar mellan slott och herrsäten, trots sin ansenliga storlek (15-20 m2). Tapeterna anbringades antingen direkt mot väggen, eller hängdes från taket en bit från väggen. Apokalypstapeten anses vara en av tapetkonstens mästerverk, med sin svit av "konstnärlig uttryckskraft och teknisk perfektion" enligt NE. Produktionen sker i särskilda gobelängvävstolar för stående eller liggande varp. Företrädesvis med gobelängull som inslag. Gobelängsöm lanserades på 1800-talet som en tapisserisöm i syfte att imitera gobelängtekniken. tapisseri

Se även

- Apokalypstapeten
- Bayeuxtapeten
- Barberini-tapeter
- Verdure-tapet Kategori:Textilier Kategori:Vävning

Bunden rosengång

HV-teknik

HV-tekniken är en teknik med plockat mönster inslag. Dess namn kommer ur förkortningen av Handarbetets vänner som introducerade tekniken runt sekelskiftet 1900 som ett alternativ till gobelängvävnader. Tekniken används mest till draperier och gardiner, men även väggbonader. Vanligast är att man utför tekniken i en gles, nästan genomskinlig, bottenväv, eftersom inplocket införs mellan bottenbindningens inslag. Kategori:Vävning

Hålkrus

Hålkrus förekommer sällan som löpare eller dukar, men desto mer bland kuddvar och gardiner eftersom tyget inte blir direkt slätt. Vävtekniken bygger på att man varierar grövre och tunnare inslag, samtidigt som solvning varieras så att det blir fördjupningar, som ser ut som hål. Kategori:Vävning

Karelsk spets

Karelsk spets är en vävteknik med plockad mönsterbård där varptrådarna snos om varandra. Särskilt vanlig i dukar och gardiner. Eftersom mönstret åstadkommer håligheter blir kanten på väven ojämn. Ett alternativ är att flytta in mönsterbården en bit på tyget och avstå från att plocka sidorna. Varje sida fordrar då en extra skyttel för att fylla ut med inslag där mönstret skapat glipor. Formen av spets är typisk för den karelska folkkonsten, vilket givit upphov till namnet på tekniken. Kategori:Vävning

Krabbasnår

Krabbasnår är en vävteknik som grundar sig på en bottenbindning i vilken plockat inslag används. Inslaget ligger ovanpå bottenbindningen, liksom vid upphämta och daldräll m.fl vävtekniker. Men skiljer sig genom det geometriska mönster som bildas med tydliga konturlinjer. Ordets ursprung är oklar, men efterleden anses komma ur snärja, syftande på inplocket. I de 700 år gamla fynden i Lödöse fann man tyg i krabbasnår. Kategori:Vävning

Lampas

Lampas är en dubbelväv med sammanvävning av de två varpsystemen genom inslaget. Mönsterinslaget är bundet av en speciell bindevarp som ligger över bottenväven i mönsterytorna men ligger under bottenväven annars, vilket ger en reliefeffekt. Sannolikt finns stora likheter med dubbelväven beiderwand som periodvis ansetts vara en egen vävteknik men nu betraktas som samma som lampas. Lampas med vitt i inslag eller varp kallas diasper. Okänt om det därmed är en egen vävteknik eller en namngivning som följd av vilket inslag som används. Diasper finns bevarad i svenska medeltida kyrkotextilier. Diasprum är en latinsk term för de tyger från 1200-talets Italien som bestod av enfärgade sidenvävar i lampasteknik. Kategori:Vävning

Daldräll

Daldräll är en vävteknik som trots sin till synes komplicerad mönsterbild kan vävas på fyra skaft. Dock slipper man dubbeltrampning för inslaget av bottenbindningen (tuskaft) som binder mönstertråden om man har tillgång till sex trampor. Daldrällen har givit upphov till många bygders egna komponerade mönster inom ramen för teknikens möjligheter. Variationsgraden är lika stor som i många andra vävtekniker men daldrällen kan anses som särdeles populär att skapa lokala mönster av. Leksandskrus och Doroteadräll är bara två av dem... Kategori:Vävning

Myggtjäll

Myggtjäll är en vävteknik i tuskaft med små mönstersolvade partier där bindningsmönstret ger avvikande mönster i tyget genom de flotteringar som skapas av bindningen. Särskilt vanlig i gardiner. Myggtjäll, stramalj, droppdräll och språngdräll är alla väldigt lika varandra. Kategori:Vävning

Panama (textil)

] Panama (tvist) är en vävteknik som är en variant av tuskaft, och kan i princip vävas med två skaft och två trampor, men solvas som regel av samma skäl som tuskaften på fyra skaft. Typiskt för panama är att det ser ut som en förstorad tuskaft genom att det är dubbla trådar i både varp och inslag som följs åt hela tiden, dvs uppsättningen är två trådar i solv och två trådar i rör, (eller tretal osv) Halvpanama kallas det när de dubblerade trådarna bara förekommer i ena riktningen. Ordets ursprung anses häröra från panamahattarnas flätning enligt NE. Kategori:Vävning

Plattväv

Plattväv, en variant av vävtekniken munkabälte. kategori:Vävning

Rips

Rips är en tuskaft som i högsta grad är en vävteknik med varpeffekt. I själva verket döljs i stort sett hela inslaget av varpen. Men det innebär också att varpflätan innehåller extremt många trådar att varpa, förskeda, solva, skeda och knyta fram. Rips vävs med två slags inslag som regel, ett mycket grovt och ett mycket tunt. Det är genom det tunna inslaget som mönstret "byter plats" i tyget. Kategori:Vävning

Rundväv

Rundväv innebär att man väver ett tygstycke som, liksom namnet anger, blir ett runt stycke tyg. Särskilt lämpligt för produktion av väskor. Tekniken användes flitigt förr när de ekonomiska förutsättningarna var annorlunda och vävstolens bredd inte alltid medgav så breda tyger som man ville ha för t.ex plädar, mattor och lakan. Genom att väva rundväv i bara den ena sidan av varpen fick man därmed dubbla bredden på tyget, dock med en skönjbar skarv på mitten. Till skillnad från bindetrådsväven så vävs inte de två skälen ihop annat än ute i kanterna, men det gäller att trä inslaget försiktigt, så att man inte får med en varptråd från det andra skälet, för då blir det en dubbelväv som sitter ihop istället. Både rundväven och dubbelväven är kända sedan medeltiden. Rundväven har spår i forntiden, i synnerhet för vävning till kläder.

Se även

- Dubbelväv
- Finnväv Kategori:Vävning

Herman Järvinen

Tämä on lista punaisen kaartin pohjoisrintaman yms. johtajista.

Punaisten pohjoisen rintaman kokoonpano

- Punaisten pohjoisrintaman ylipäällikkö: Hugo Salmela
- Tampereen ylipäällikkö katutaisteluiden aikana: Verner Lehtimäki ::Turun ratsukomppanian päällikkö ja Tampereen punakaartin ylipäällikkö Hugo Salmelan kuoltua. Lentäjä, kansainvälinen seikkailija ja naistenmies. Ammuttiin Stalinin puhdistuksissa 1938.
- Tampereen komendantti: Boris Muhanov ::Haavoittunut vaikeasti itärintamalla ennen kansalaissotaa. Ammuttiin Tampereella Lapinniemeen vievän tien risteyksessä yhdessä tykistökapteeni Ivanovin kanssa.
- Puolustuspäällikkö: Eino Rahja ::Rahjan bolševikkiveljeksiä. Muut olivat Jukka syntyi 1887 Pietari, ammuttiin kuoliaaksi ns, Kuusisen klubin murhissa 1920,haudattu Pietarin Mars-kentälle. Jaakko syn. 1872 Kalajoki, kuoli 1926 Petroskoi. Eino lentäjä ja Tampereella punaisten puolustuspäällikkö kansalaissodassa. Yleisesikunnan jäsen. Toimi Leninin henkivartijana. Pakeni 1918 Venäjälle, jossa nousi puna-armeijan suomalaiseksi armeijakunnan komissaariksi eli kenraaliluutnantiksi. Toteutti Aunuksen retkikunnan perääntymiseen johtaneen laivastoiskun Viteleen 27. kesäkuuta 1919.Syntyi 1885 Pietari, vaimo Lyyli Parviainen vih. 1917 Pietari, kuoli 1936, haudattu Aleksanteri Nevskin luostarin hautausmaahan Pietarissa.
- Järjestyskomissaari: Tuomas W. Hyrskymurto ::Turkulainen kauppias. Vallankumousmies. Turun punakaartin perustajia. Ollut vangittuna jo suurlakon 1906 aikana. Tampereen PK yleisesikunnan jäsen. Sai Suinulan tapahtumien yhteydessä kyseenalaista mainetta, hänen sanotaan kieltäneen ottamasta vankeja, ja siitä nimitys "Suinulan teurastaja". Surmattiin Kuusisen klubin murhissa Venäjällä 1920.
- Miliisipäällikkö: Pekka Lönngren ::Sai kansalaissodan jälkeen 12 vuotta vankeutta.
- Helsingin A-komppanian päällikkö: Aleksanteri Wasten ::Tampereen yleisesikunnan jäsen. Pakeni Venäjälle 1918.
- Yleisesikunnan päällikkö: Ali Aaltonen ::Sanomalehtimies ja Venäjän armeijan luutnantti. Ammuttiin Hennalassa toukokuussa 1918.
- Tykistöpäällikkö: Hjalmar Saksanen ::Rautatieläinen ja soitonjohtaja. Toimi Tampereella punakaartin tykistökoulussa tulkkina (Attilan kenkätehtaan kellarissa) ja myöhemmin tykistöpäällikkönä Suomen sisällissodassa. Ammuttiin Tampereen rautatieaseman seinää vasten 9. huhtikuuta 1918.
- Tykistöspesialisti: Rosnatovskij (Venäjä) ::Ammuttiin Sorinahteen kohdalla.
- Yleisesikunnan neuvonantaja: Eversti Grigorij W. Bulatselj (Venäjä) ::Toimi Suomen sisällissodassa punakaartin ylipäällikkö Hugo Salmelan sotilasneuvonantajana pohjoisrintaman yleisesikunnassa. Johti ilmeisesti raatihuoneen puolustusta. Teloitettiin Kalevankankaan sorakuopilla huhtikuussa 1918.
- Helsingin tupakkatehtaan komppanian päällikkö, panssarijunan päällikkö: Mikko Kokko ::Pakeni Venäjälle.
- Linnoituspäällikkö: Juho Tammela ::Uunintekijä. Kuoli Tammisaaren vankilassa 1920.
- Työpataljoonan päällikkö: Otto Degerman ::Ulkotyömies. Syytettiin miesten pakko-otoista kaartiin. "Päämestarina Degerman, raaka, hävytön mies, joka kiroillen määräsi milloin mitensäkin monta miestä töihin Pispalaan ja maalle" (Väinö Voionmaa). Teloitettiin Tampereen vankileirillä 5. toukokuuta 1918.
- Tampereen puolustuspäällikkö: Jaakko Meriö ::Rautatieaseman vahtimestari. Sai vankilatuomion.
- Eteläisten kaupunginosien puolustuspäällikkö: August Dufva ::Sorvaaja. Lylyn rintamapäällikkö Karjalaisen adjutantti.
- Itäisten ja läntisten kaupunginosien puolustuspäällikkö: Aatto Koivunen ::Entistäjä. Sai vankileiriltä malariatartunnan, jonka jälkiseuraamuksiin hän kuoli 1928.
- Sairaalajunan komissaari: Aarne Orjatsalo ::Näyttelijä. Johti Tampereelta paennutta punakaartilaisjoukkoa ns. Orjatsalon sakkia. Myöhemmin Muurmannin legioonan päällikkö.
- "Ylipäälliköitä" olivat myös asemamies K.L Kulo, joka toimi ilmeisesti Hugo Salmelan apulaisena ja komensi Aitolahdelle sijoitettuja punaisten joukkoja, sekä turkulainen punapäällikkö Antti Pietarinen.
- Majoituspäällikkö Ojanen
- Takahuhdin puolustuspäällikkö A.Uotinen (pietarinsuomalaisia)
- Messukylän puolustuspäällikkö Anders Hilden (Helsingistä. Ammuttiin Kalevankankaalla).
- Yleisesikunnan tulkki: I. Anthon (teloitettiin petoksesta) oli Tampereen punaisen yleisesikunnan tulkki. Hän oli sortovallan aikana töissä Seynin virastossa Helsingissä. Anthon väärensi esikunnan leimasimen ja antoi tekaistuja käskyjä rintamapäälliköille. Ilmeisesti punaiset ampuivat hänet Siilinkarin lähellä 28. maaliskuuta 1918.
- Vankilan johtaja: Emil Saarinen
- Piiripäällikkö: K. M. Evä Lappeenrannan rakuunarykmentin vääpeli. Pohjoisrintaman yleisesikunnan jäsen. Hämeen sotilasläänin piiripäällikkö. Pakeni Tampereelta ja päätyi Venäjälle. Evä haavoittui pahoin Kuusisen klubin murhenäytelmässä ja kuoli 1927
- Pataljoonan päälliköt: :: Kaarle Wilander,Finlaysonin tehtaan laitosmies. Pataljoonan ja komppanian päällikkönä Tampereen punakaartissa. Johti Suinulan retkeläiset napannutta "Lentävää osastoa", ja myöhemmin viljan takavarikointimatkaa Sahalahdelle. Hänet ammuttiin Tampereen vankileirillä 15.5.1918. :: Kalle Linden, kaatui Tampereen taisteluissa
- Naiskaartin päälliköt: Kalle Kataja (Järvensivu, kaatui)

Rintamapäälliköt ja paikalliskomentajat

- Kalle Kataja, Tampereen punaisen naiskaartin komppanian päällikkö kansalaissodassa. Hän kaatui Tampereen taisteluissa.
- Juho Rajavaara, yksi Viljakkalan punakaartin päälliköistä. Hänet murhattiin huhtikuussa 1918.
- Kustaa Salminen (Satakunta) maalari ja punakaartin Satakunnan rintaman päällikkö Suomen sisällissodassa.Epäilty Tampereen yleisesikunnan räjäyttäjäksi. Salminen menetti teknillisen opiston räjähdyksessä molemmat jalkansa, mutta hänet saatiin kulkemaan keppien varassa Suomenlinnaan saakka, jossa hänet teloitettiin.
- Hannes Uksila (Satakunta)
- Lambert Gröönroos (Vehkajärvi, luultavasti ammuttiin petoksesta)
- Vihtori Hurri (Entinen postiryöstäjä. Punainen rintamapäällikkö Längelmäellä. Haavoittui pahoin Länkipohjan taisteluissa ja sai elinkautisen vankeusrangaistuksen sodan jälkeen)
- Edvard Seppälä (Ikaalinen, teloitettiin petoksesta)
- Sorin (Murole, venäläinen)
- A. Stolbov (Venäläinen vänrikki. Punaisten rintamapäällikkö Kurussa. Hänet ammuttiin Pyhäjärven jäälle ilmeisesti omien toimesta, kun Stolbov yritti paeta valkoisten puolelle.)
- Sokolov (Ikaalinen)
- Skep (Epilänharju)
- Jaan Tuckmann tai Tuckman (Jaan Tuckmann oli virolainen matruusi ja Suomen sisällissodassa punainen rintamapäällikkö Sastamalassa. Kaatui taistelussa Punkalaitumella huhtikuussa 1918. Syypää Porin lyseon joukkomurhaan, jossa 11 valkoista surmattiin)
- Väinö Koivisto (Suodenniemi)
- E. J. Leivo (Vilppula, kadonnut)
- Kaarlo Linne (Hämeenkyrön punakaartin päällikkö. Hänet mestattiin Tampereella huhtikuussa, hänen vaimonsa Elina huhtikuussa Hämeenkyrössä, ja heidän poikansa Verneri Linne kaatui taistelussa Ikaalisissa.)
- Erkki Raide (Palstatilallinen, Viljakkalan punakaartin (Hämeenkyrön punakaartin VIII komppania) päällikkö. Mukana Kyröskosken, Ikaalisten ja Tampereen taisteluissa, joissa haavoittui. Sai kuolemantuomion ja teloitettiin Suomenlinnan vankileirillä.)
- Kalle Saarela (Räikän kartanon 32-vuotias renkivouti. Ylöjärven punakaartin päällikkö. Surmattiin Tampereella huhtikuussa 1918.)
- K. A. "Arviiti" Jokinen (Kuru, pakeni USA:an) Kurun punakaartin päällikkö. Yhdysvaltain kansalainen. Hän oli mukana Kurun ja Aitolahden taisteluissa, sekä viimeiseksi lähellä Sääksjärven pysäkkiä, jossa Kurun kaarti oli asemissa Teiskosta karattuaan. Sen jälkeen hän ajoi partansa ja katosi. Hän juopotteli joidenkin valkoisten upseerien kanssa ja pakeni takaisin Atlantin taakse.
- Bernt Puro (Lempäälä)
- Ville Laurila (Kulju, murhattiin)
- Otto Setälä (Kulju, komppanian päällikkö, murhattiin)
- Frans Rantala (Torppari. Tyrvään punakaartin päällikkö. Sai kuolemantuomion useista tekemistään murhista, ja teloitettiin Suomenlinnassa syksyllä 1918.)
- Otto Metsänen (Työmies, Mouhijärven punakaartin päällikkö, pakeni Mikkeliin, mutta jäi kiinni, ammuttiin)
- Vilho Heino (Kiikoisten punakaartin päällikkö. Mäkitupalaisen poika. Suoritti useita murhia paikkakunnalla. Ammuttiin Hennalassa 1918.)
- Frans Ollinen (Kiikoinen, ammuttiin)
- Juha Aarnio (Järvensivun punakaartin päällikkö. Otti osaa mm. Kalevankankaan taisteluun.)
- Erkki Karjalainen (Riihimäkeläinen puuseppä, punainen rintamapäällikkö Lylyssä.)
- Vilho Ollila (Punkalaitumen punakaartin päällikkö. Hänet surmattiin Hollolassa huhtikuussa 1918.)
- Herman Järvinen (Ruoveden työväentalon vahtimestari, punakaartin päällikkö. Kaatui Tampereen taisteluissa.)
- Esa Peltonen (Rantaperkiön punakaartin päällikkö. Selvisi hengissä kansalaissodasta.)
- A. E. Leinonen (Kyröskosken punainen rintamapäällikkö. Tamperelainen sorvaaja, osasi hyvin venäjää. Istui sodan jälkeen jonkin aikaa vankilassa.)
- Paul Vartiainen (Orivesi)
- Kalt (Virolainen punapäällikkö. Vartiaisen apuri Oriveden rintamaesikunnassa. Levitti huhuja tappolistoista. Hänet ammuttiin Messukylässä sijaitsevaan tiilitehtaan savikuoppaan huhtikuussa 1918.)
- Kosti Kanerva (Punapäällikkö. Oriveden rintamankomentaja Paul Vartiaisen lähin mies. Hän sai kolminkertaisen kuolemantuomion, ja hänet teloitettiin 1918.)
- Juho Rajavaara (Opettaja ja kirjailija. Viljakkalan punakaartin päälliköitä. Hänet murhattiin huhtikuussa 1918.)
- Edvard Peltonen (Jalkinetyöntekijä. Tamperelainen punapäällikkö. Kaatui Tampereen taisteluissa.)
- Antti Laine (Entinen poliisi. Tampereen punakaartissa miliisinä. Kaatui Tampereen taisteluissa.)
- Lauri Sievä (Ylöjärveläinen neuvostojoukkojen miliisi. Vakuutti valkoisille, ettei Teivaalanharjulla ole punaisia asemissa, ja kun tieto osoittautui vääräksi, hänen teloitettiin hallituksen joukkojen toimesta.)
- Kalle Rantanen (Pispalan punakaartin päälliköitä. Surmattiin Pispalan VPK:n talon edessä Hugo W. Löfgrenin ja Bror Warstan komentaman Tampereen valkokaartin lentävän osaston toimesta.)
- Verne Rantanen (Pispalan punakaartin päälliköitä. Surmattiin yhdessä veljensä Kallen ja siskonsa Saiman kanssa Pispalan WPK:n talon edessä. Teloituksesta oli vastuussa Tampereen valkokaartin lentävä osasto, komentajanaan muuan Hugo W. Löfgren sekä tapauksesta raportoinut Bror Warsta. WPK:n talon seinässä oli verijälkiä vielä 1920-luvulla.)
- Lauri Suvanto (Tampere)
- K. A. Koskinen (Tamperelainen punapäällikkö. Ammuttiin Tampereen vankileirillä 1918.)
- Vihtori Ekholm (Tampereen punakaartin rykmentin päällikkö.)
- A. Pihlajamäki (Länsi-Teisko)
- Onni Lähteinen (Rakennusmies. Teiskon punakaartin päällikkö. Surmattiin Teiskolan kartanossa ruotsalaisen eversti Hjalmarsonin joukkojen toimesta eli ammuttiin ja heitettiin järveen, koska Lähteinen oli tokaissut kartanon isännälle: "Kohta tarvitaankin vähän lisää kärrynrasvaa".)
- Juho Eslin (Ruovesi)
- V. A. Kreander (Vihtiläinen kauppias. Punapäällikkö Längelmäen Länkipohjan rintamalla.)
- Leander Viljanen (Längelmäki)
- Lauri Saari (Urjalalainen punapäällikkö. Mukana Längelmäen Länkipohjan taisteluissa.)
- Kalenius (Punapäällikkö Tuusulasta. Johti Vilkkilänharjun taistelua Länkipohjassa.)
- Arvid Jalava (Längelmäki)
- August Tuominen (Sastamala)
- Väinö Nurmisto (Venäjän armeijan aliluutnantti. Punakaartin päällystökoulun johtaja Tampereella. Sodan jälkeen hän palasi Venäjälle.)
- Kalle Wahlman (Urjala; Urjalan työväenyhdistyksen puheenjohtaja. Ammuttiin Lappeenrannan vankileirillä kesällä 1918.)
- Juho Vuori (Räätäli. Toijalan punakaartin päälliköitä.)
- Kalle Männistö (Urjalan punakaartilaispäälliköitä. "Koko Urjalan hirmu" tai roistokuningas. Oman veljensä todistuksen mukaan surmasi omakätisesti ainakin kaksi ihmistä. Männistö teloitettiin Lappeenrannan vankileirillä.)
- Hilma Koivunen (Pispalan naiskaartin päällikkö. Aatto Koivusen vaimo. Johti naiskomppaniaa, joka karkoitti valkoiset Onkiniemestä Tampereen taistelun aikana. Selvisi hengissä sodasta.)
- Herman Canth (Mallipuuseppä. Pispalan punakaartin esikuntapäällikkö. Pataljoonan komentaja.)
- Heikki Keinänen (Punapäällikkö Tampereella. Vanha järjestömies. Ammuttu Tampereella keväällä 1918.)
- Kalle Ketomäki (Tampereen punakaartin etsivän osaston jäsen. Ammuttu Tampereella keväällä 1918.)
- Kalle Salakoski (Tampereen punakaartin komppanian päälliköitä. Sai vankilatuomion.)
- Väinö Sinervo (Pispala; Punakaartin asevaraston hoitaja. Pidettiin kiihkeänä punaisena. Ammuttiin Tampereella keväällä 1918.)
- Aleksander Pökkönen (Punapäällikkö Tampereella. Hänet ammuttiin keväällä 1918.)
- Taavetti Lehtinen (Punapäällikkö Tampereella. Ammuttiin 1918.)
- Hjalmar Björkvist (Puhelinmonttööri. Punapäällikkö Tampereella. Tiedusteluosaston päälliköitä. Ammuttiin Tampereella keväällä 1918.)
- Peltonen (Eräjärvi)
- Smirnoff (Kuru)

Komppanian päälliköitä

- Valdemar Sammalisto (Maalari. Suinulan retkeläiset napanneen lentävän osaston päällikkö. Hän pelasti osan valkoisista vangeista heittäytymällä venäläisen teloitusryhmän konekiväärin eteen. Sammalisto murhattiin Pyynkin sorakuopilla 17. maaliskuuta 1918.)
- Matti Kulju (Levyseppä. Kotoisin Lapualta. Punainen komppanianpäällikkö. Kulju joutui Kurun taistelussa 16.3 vangiksi, jonka jälkeen hänet ammuttiin heti.)
- Johan Ahlgren (Tamperelainen punapäällikkö. Hänet löydettiin ammuttuna eräästä pihasta Kuninkaankadulla 5.4.1918. (teloitettu))
- Juho Jokinen (teloitettu)

Punaisten itäisen ja keskisen rintaman kokoonpano

Ylipäälliköt

- Heikki Kaljunen (Karjalan rintama)(s. 2. heinäkuuta 1893 Sortavala, k. ?, Neuvostoliitto) oli Suomen sisällissodassa Karjalan rintamalla punakaartin johtaja. Heikki Kaljunen mainitaan olleen yksi Terijoen punakaartin perustajista. Hän johti jo tammikuussa punaisten sotaretkiä Karjalassa. Ampui Viipurissa ylioppilas Petter Siilin ja Terijoen asemalla useita sotavankeja. Pakeni kansalaissodan jälkeen Venäjälle. Vangittiin puhdistuksissa ja katosi Stalinin vankileiriltä 1930-luvulla.
- Vihtori Hasu (Karjala)
- A.Backman (Viipuri) Suomen kaartin entinen aliupseeri oli punaisten Viipurin puolustuksen johtaja kansalaissodassa. Valkoisten edetessä Viipuriin Backman antautui valkoisille Tienhaarassa, jolloin hänet heti ammuttiin.
- Hannes Järvimäki (Heinola)
- Viktor Ripatti (Lappeenranta)1876 - 1918) oli Lappeenrantalainen suutari. Punainen rintamapäällikkö kansalaissodassa. Entinen rakuunarykmentin vääpeli. Hän oli mukana vielä Viipurin taistelussa huhtikuussa 1918, jossa jäi vangiksi ja surmattiin muun esikuntansa kanssa 5. toukokuuta 1918.
- Hjalmar Kaipiainen|Hjalmar "Jallu" Kaipiainen (Taipalsaari) Työväentalon vahtimestari. Taipalsaaren punakaartin päällikkö. Rintamankomentajan adjutantti.Myöhemmin rintamapäällikkönä Viipurissa. Ampui vangiksi jäänyttä valkoisten tiedustelija Kalle Pellistä päähän Korvenkylän taistelun jälkeen. Vastuussa Viipurin lääninvankilan verilöylystä, jossa Kaipiaisen ja Albin Piskosen johtama kopla surmasi n.30 vankia. Kaipianen haavoittui ja jäi vangiksi eräässä kenttäsairaalassa, jonka pihalle hänet ammuttiin 23.5.1918.
- Elli Kokko (Kouvola, naiskaartin päällikkö punaisten keskisellä rintamalla Suomen sisällissodassa. Ammuttiin heti, kun valkoiset tulivat.)
- Oskar Sundman (Kouvola)

Rintamapäälliköt ja muut

- Otto Vuoristo (Työmies Viipurista. Kilpeenjoen rintaman päällikkö kansalaissodassa. Ampui itsensä ennen antautumista.)
- Jalmari Parikka (Näyttelijä. Punakaartin Vuoksenlaakson komppanioden päällikkö kansalaissodassa. Myöhemmin rintamapäällikkönä. Jäi vangiksi Viipurin taistelussa. Sai kuolemantuomion, joka muutettiin elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi. Myöhemmin näytteli kymmenissä suomalaisissa elokuvissa. mm. Pekka ja pätkä-elokuvissa. Kirjoitti "Viimeinen taisto"-nimisen kirjan sotakokemuksistaan. Kuoli Helsingissä 1959.)
- Rikhard Nurminen (Vuoksenlaakso)
- Matti Autio (Varkauden punakaartin päällikkö. Sosialidemokraattisen puolueen piirisihteeri. Ammuttiin Varkauden taistelun jälkeen.)
- Emil Parkkinen (Savonlinnan punakaartin päällikkö. Ammuttiin Varkaudessa massapaalitehtaasta käydyn taistelun jälkeen ns. Huruslahden arpajaisissa, joissa valkoiset ampuivat ensin kaikki päälliköt, ja sitten punaisten joukosta poimittiin joka viides, yhteensä n. 50 miestä, ja teloitettiin.)
- Emil Kuutti (Lappeenrannan punakaartin tiedusteluosaston päällikkö.)
- Mikko Jakowleff (Ylioppilas. Lappeenrannan miliisipäällikkö punaisten aikana. Surmattiin Lappeenrannan poliisikamarilla jääkäri Väinö Strömbergin ja hotellinjohtaja Uno Sereniuksen toimesta.)
- Lenni Vihelä (Punaisten rautatieläisten johtaja Lappeenrannassa. Piti junat liikkeessä kansalaissodan aikana Elis Fribergin ja Arvi Ristimäen kanssa. Ammuttiin Lappeenrannan poliisikamarilla huhtikuussa 1918.)
- Emil Lintula (Tampereen rautatieaseman halkotarhan työmies. Punakaartin rautatiepataljoonan päällikkö. Surmasi itsensä ennen Tampereen antautumista 1918.)
- Emil Inkinen (Vuoksenlaakson punakaartin päälliköitä. Takavarikko-osaston päällikkö, roistokuninkaaksikin tituleerattu.)
- Kaarlo Männistö (Vuoksenlaakson punakaartin päälliköitä. Pakeni kansalaissodan jälkeen Venäjälle, kävi punaupseerikoulun ja sai surmansa ruhtinas Judenitšin johtamia valkoisia joukkoja vastaan käydyssä hyökkäyksessä Narvan lähistöllä 1919.)
- Emil Kerman (Punakaartin konekivääriosaston päällikkö Vuoksenlaaksossa. Selvisi hengissä sodasta.)
- Ernesti Palen (Poliisin poika. Lappeenrannan punakaartin etsivän osaston päälliköitä. Vastuussa Rapasaaren joukkomurhasta. Ammuttiin Lappeenrannan vankileirissä heinäkuussa 1918.)
- Valfrid Jalo (Tulkki. Punakaartin rintamapäällikkö. Ammuttiin Viipurissa keväällä 1918.)
- Eemil Ihalainen (Punakaartilainen. Jallu Kaipiaisen rosvokoplan jäsen. Ilmeisesti ammuttiin Viipurissa keväällä 1918.)
- Emil Kaipiainen (Lappeenranta, Punakaartin hiihtokomppanian päällikkö Lappeella. Ammuttiin Viipurissa 1918. Jallu Kaipiaisen veli.)
- Adam Krogerus (Lehtoniemen punakaartin päällikkö. Ammuttiin karkumatkalla Varkauden taistelun jälkeen.)
- Jahvetti Moilanen (läskikapinan johtajia)
- Kalle Huomo (Lappeenranta, Jallu Kaipiaisen koplan jäsen. Ammuttiin Viipurissa 1918.)
- Albin Piskonen (Työmies. Punakaartin päällikkö Lappeelta. Syypää Viipurin lääninvankilan verilöylyyn. Oli itse entinen vanki. Ammuttiin Viipurissa 1918.)
- Viktor Kääriäinen (Leipuri. Punakaartin etsivän osaston johtajia Lappeenrannassa. Osallistui Rapasaaren joukkomurhan toteuttamiseen. Kuoli Tammisaaren vankilassa 1918.)
- Heikki Muuri (Punainen miliisi Lappeelta. Ammuttiin Lappeenrannassa keväällä 1918.)
- Herman Korhonen (Punainen miliisi Lappeelta, ammatiltaan työmies. Ammuttiin Lappeenrannassa toukokuussa 1918.)
- Sofia Hjulgren (Sosialidemokraattien kansanedustaja. Lappeenrannan punaisten johtohenkilöitä kansalaissodassa. Ammuttiin Viipurissa 5.5.1918.)
- Emil Lehen (Ylioppilas, runoilija ja työväenlehti Kansan Äänen toimittaja Lappeenrannassa. Kansalaissodassa vastasi punaisten vankilasta. Pakeni Viipuriin Rapasaaren jäällä tapahtuneen valkoisten vankien joukkomurhan jälkeen. Sai kolminkertaisen kuolemantuomion ja ammuttiin Viipurissa 5.5.1918.)
- Joel Lundahl (Lappeenrannan tehtaiden komissaari kansalaissodassa. Ammuttiin Lappeenrannan vankileirillä 1918.)
- Jussi Korhonen (Punakaartin hiihto-osaston päällikkö Lappeella.)
- Albin Buns (Punakaartin takavarikointiosaton päällikkö Lappeenrannassa. Ammuttiin Lappeenrannassa 1918.)
- J.A Domen (Räätäli. Lappeenrannan punaisten vankilan komendantti.)
- Väinö Starck (Työmies, Lappeenrannan punakaartin esikuntapäällikkö. Ammuttiin Viipurissa ilmeisesti 5.5.1918.)
- Daavi Starck (Punakaartin komppanian päällikkö Lappeenrannassa. Ammatiltaan työmies. Ammuttiin Lappeenrannassa 1918.)
- Taavetti Riikonen (Työmies. Lappeenrannan punakaartin vahtikomppaniassa plutoonan päällikkönä. Lappeenrannan kaupungin hätäaputöitä järjestäneen komitean johdossa syksyllä 1917. Kansalaissodassa haavoittui Joutsenossa ja kuoli haavoihinsa Viipurin vankileirillä.)
- Heikki Karjalainen (Talonomistaja, vahtikomppanian päällikkö Lappeenrannan punakaartissa. Hirttäytyi ennen valkoisten tuloa.)
- Yrjö Kuorttinen (Lappee, sahatyömies. Pöyhiän hovi-nimisen kartanon punainen komissaari kansalaissodassa. Ammuttiin Viipurissa.)
- Juho Maininki (Punakaartin etsivän osaston päällikkö Lappeenrannassa.)
- Lauri Saaristo (Punakaartin takavarikoimisosaston päällikkö Lappeenrannassa. Tunnettu murtovaras. Myöhemmin mukana Aunuksen retkellä.)
- William Lundberg (Ammatiltaan asioitsija. Turun miliisipäällikkö kansalaissodassa. Vangittiin sodan jälkeen Myrskylässä, jonka jälkeen heti ammuttiin.)
- Kustaa Rovio (Miliisipäällikkö Helsingissä. Lenin asui hänen luonaan oleillessaan kaupungissa. Pakeni kansalaissodan jälkeen Venäjälle ja sai surmansa Stalinin puhdistuksissa.)
- Edvard Nyqvist (Helsingin miliisipäällikkö kansalaissodan aikana.)
- Juho Kähkönen (Tikkurilan punakaartin päällikkö. Ammuttiin Viipurissa toukokuussa 1918.)
- Martta Kiivas (Turun naiskaartilaiskomppanian päällikkö kansalaissodassa. Ammuttiin Lahden lähellä keväällä 1918.)
- Armas Honkasalo (Pori, sahatyömies. Punakaartin Noormarkun rintaman päällikkö kansalaissodassa. Ammuttiin Viipurissa keväällä 1918.)
- August Räsänen (Työmies. Punakaartin komppanianpäällikkö ja Lappeenrannan punakaartin esikunnan jäsen. Ammuttiin vaimonsa kanssa Lappeenrannassa toukokuussa 1918.)
- Heikki Torvinen (Valuri. Lappeenrannan punakaartin esikuntapäällikkö, ammuttiin Lappeenrannassa keväällä 1918.)
- Elias Käkelä (Sosialidemokraattien kansanedustaja. Ei ottanut osaa punakaartiin. Hotellinjohtaja Uno Serenius ampui hänet Lappeenrannan linnoituksen luona keväällä 1918.)
- Juho Vuori (Toijalan pk päälliköitä. Surmattiin 1918)
- Kasperi Tanttu
- Otto Lax (Toijalan rykmentin päällikkö)
- Aleksei Osipov (Kymintehtaiden rykmentin päällystöä)
- Heikki Kröger (keskisen rintaman pk päällystöä, ammuttiin)
- Hannes Järvimäki (Heinolan pk päällikkö, myöhemmin Neuvostoliitossa)
- Jere Juutilainen (Maalari. Lappeenrannan punakaartin esikunnan talouspäällikkö 1918.)
- Lista 1918 karkumatkalla olleista punakaartilaisista [http://www.genealogia.fi/hakem/tiedustelucs.htm] Punakaartilaiset Luokka:Suomen sisällissota

gastronomia tablice teksty spielautomaten bia�ko

:: RELATED NEWS ::

University of Michigan Swimming
The University of Michigan swimming has men's and women's teams.

Men's Swimming

History

The University of Michigan Men's Swimming program began in 1921 and has had eight coaches in its history. The current coach is Bob Bowman, who took over the helm from Jon Urbanchek in 2005. The coaching history is as follows:
- Jon

Route Summary

ME-111 has begins at its junction with ME-4 and US-202 in Alfred, ME. It travels east along Biddeford Rd/Carl Broggi Hwy. As you leave Alfred city limits,